fi | sv | eng

Mikä ihmeen hyvinvointitalous? Osa 2: Takaisin perusteisiin

ti 11. marraskuuta 2014 08.44.00

Aki Siltaniemi, kehittämispäällikkö

Marraskuun alussa julkaisemamme artikkelikokoelma nosti esiin runsaasti erilaisia näkökulmia. Jatkan tässä pohdintaa mm. hyvinvointitalouden käsitteestä ja sen suhteesta hyvinvointivaltioon.

Hyvinvoinnin ja talouden yhtäaikainen tarkastelu hyvinvointivaltiossa

Keskeinen artikkelikokoelman kirjoittajille esitetty kysymys koski sitä, mitä hyvinvointitaloudella voitaisiin tarkoittaa. Lähes kaikki kirjoittajat poikkeuksetta liittävät hyvinvointitalouden hyvinvointivaltioon ja hyvinvointipalveluihin laajassa merkityksessä eli tämä on alue, jolla hyvinvointitalouden käsite selkeästi operoi.

 Kirjoittajien mukaan hyvinvointitaloudessa on useimmiten kyse hyvinvoinnin ja talouden yhtäaikaisesta tarkastelusta. Painopiste hyvinvointitalous-sanaparissa on sanalla hyvinvointi, jolla halutaan viitata laaja-alaisesti ja holistisesti ihmisten hyvinvointiin, sekä sen objektiivisesti että subjektiivisesti mitattavissa oleviin ulottuvuuksiin.

Hyvinvointitalous -käsite liikkuu erityisesti oikeudenmukaisen kohtelun ja huolenpidon sekä taloudellisen tehokkuuden vaatimusten välimaastossa. Useimpien kirjoittajien mukaan talouden tulee olla keino tai väline hyvinvoinnin saavuttamiseksi, talouden ei pidä olla itseisarvoinen päämäärä. Osa kirjoittajista määrittelee talouden myös synnyttävän pahoinvointia, jolloin hyvinvointi ei voi määrittyä yksinomaan taloudellisen kasvun mahdollistaman (materiaalisen) hyvinvoinnin kautta. Hyvinvoinnin saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi on osalle kirjoittajista hyvinkin selvää, että taloudellisen kasvun tulee olla kestävällä pohjalla sekä sosiaalisesti että ekologisesti.

Mielipiteet hyvinvointitalouden käsitteen sisällöstä ja tarpeellisuudesta vaihtelevat. Artikkelien sisällön ja niistä nousevien kysymysten perusteella voi tehdä vähintäänkin sen johtopäätöksen, että hyvinvointitaloudesta – hyvinvoinnin ja talouden suhteesta - käytävälle keskustelulle on selkeää tarvetta. Lisäksi enemmistössä artikkeleita asetutaan vähintäänkin rivien välissä joko neutraalille tai varovaisen myönteiselle kannalle myös erillisen hyvinvointitalouden käsitteen tai hyvinvointitalousajattelun tarpeellisuuden suhteen. Sekä selkeästi käsitettä ongelmallisena tai osin jopa tarpeettomana pitävien joukko artikkelien kirjoittajissa on yhtä suuri kuin sitä selkeästi kannattavien joukko. Vaikka käsitteessä, tai paremminkin sen kuvaamassa sisältöalueessa, on paljon vastausta vailla olevia kysymyksiä, eivät ne ole este jatkokehitystyölle. Nämä kysymykset tai jännitteiset kohdat tarjoavat kehittämistyölle ja jatkokeskustelulle runsaasti hedelmällisiä aineksia.

Hyvinvointivaltion uudistaminen

Käsitteen selkeä lisäarvo näyttää koskevan hyvinvointivaltion uudistamiskeskustelua. Käsitteen avulla voidaan tuoda esiin pohjoismaisen hyvinvointivaltioajattelun taustalla olevia ja usein unohtuvia vahvuuksia ja hyötynäkökohtia sekä hyvinvoinnin että talouden näkökulmasta. Ne kuuselaiset ajattelun lähtökohdat, joista hyvinvointivaltiota, kansalaisten sosiaaliturvaa, peruspalveluita lähdettiin luomaan 1960- ja 1970-luvuilla ovat edelleen ajankohtaisia, mutta uudella tavalla. Tuolloin, ja kuten nytkin, täytyisi ymmärtää ja nähdä ihmisten hyvinvoinnin ja talouden keskinäisriippuvuus ja tarve kohentaa hyvinvointia, parantaa oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa sekä edistää tätä kautta ihmisten luottamusta toisiinsa.

Tänä päivänä, kun materiaalinen hyvinvointi ja kulutus ovat kasvaneet aivan toisiin mittasuhteisiin, on lisäksi tarpeen kiinnittää huomiota myös talouskasvun negatiivisiin vaikutuksiin ympäristön ja ihmisten hyvinvoinnin kannalta sekä erityisesti hyvinvoinnin immateriaalisiin ulottuvuuksiin. On tarpeen arvioida mikä osa materiaalisen hyvinvoinnin tai elintason kohentamisen tavoittelua parantaa kokonaishyvinvointiamme, ottaen huomioon sen tavoittelusta aiheutuneet sosiaaliset, terveydelliset ja ekologiset kustannukset. Lisäksi on kiinnitettävä huomiota edelleen hyvinvoinnin oikeudenmukaiseen jakautumiseen niin lokaalisti kuin globaalistikin.

SOSTEn strategiassa todetaan, ettei hyvinvoinnin rakentamiselle ole edellytyksiä ilman vakaasti ja kestävästi kasvavaa taloutta. Nykyinen elintasomme, tulonsiirto- ja palvelujärjestelmät ovat rakennettu taloudellisen kasvun varaan. Ainakin jonkinasteinen taloudellinen kasvu on välttämätöntä, jotta voisi syntyä jaettavaa. Mikäli talouskasvun tavoitteesta luovutaan tietoisesti, on luovuttava tietoisesti osittain myös nykyisestä materiaalisesta elintasostamme ja toisaalta entistä enemmän mietittävä mihin ja millaiseen palvelu- ja tulonsiirtotasoon meillä hyvinvointiyhteiskuntana on varaa.

Toisaalta on muistettava, että materiaalinen elintaso ja kulutusmahdollisuudet ovat vain yksi osa hyvinvoinnin kokonaisuutta ja suinkaan kaikki nyky-yhteiskunnan kulutuksesta ei ole välttämätöntä. Meidän on oltava valmiita tarkastelemaan myös sitä, kuinka entistä pienemmin taloudellisin resurssein voidaan vastata esimerkiksi väestön ikääntymisen seurauksena syntyviin entistä suurempiin palvelutarpeisiin. Myös tässä on kyse hyvinvoinnin ja talouden tasapainoisen – ja kenties entistä tehokkaamman – suhteen hakemisesta.

Koneistosta, rakenteista, niiden ylläpitämisestä ja säilyttämisestä ennallaan uhkaa pahimmillaan tulla päämääriä sinällään. On muistettava, että lopulta nmäm rakenteet ovat vain välineitä hyvinvoinnin tuottamisessa. Hyvinvointitalouden käsite asettaa tässä mielessä myös hyvinvointivaltion hyvinvoinnille alisteiseen rooliin ja haastaa ennakkoluulottomasti pohtimaan sitä, miten pääsemme kohti hyvinvointitaloutta.

Hyvinvointitalous-ajattelu ja –käsitteen käyttöönotto ei saisi kuitenkaan hukata hyvinvointivaltion vahvuuksia ja tehdä näkymättömäksi sen kiistatonta menestystä yhteiskuntapolitiikan hyvien tulosten muodossa. Empiiriset tieteelliset faktat osoittavat pohjoismaiseen tai laajaan hyvinvointivaltioajatteluun nojautuneiden yhteiskuntien tuottaneen kansalaisilleen laajassa mittakaavassa enemmän hyvinvointia, vaurautta, tasa-arvoa, turvallisuutta ja vakautta sekä onnellisuutta ja tyytyväisyyttä kuin muun tyyppiset ratkaisut järjestää yhteiskunnallisia oloja.

Ihmisten hyvinvointi keskiöön

Hyvinvointitalous pakottaa kiinnittämään huomiota palvelujen vaikuttavuuteen ja vaikuttavuuden osoittamiseen, siis niihin hyötyihin, joita palvelujen käyttäjä ja yhteiskunta palveluista saa. Kyse on tällöin asiakkaiden ja käyttäjien nostamisesta keskiöön. Artikkelien luoman kuvan pohjalta voidaan tehdä se johtopäätös, että hyvinvointitalouden ja myös sen mittaamisen keskiössä ovat ihmiset ja ihmisten hyvinvointi. Ihmisten hyvinvointi on se tulos tai päämäärä, jota yhteiskuntapolitiikalla tulisi tavoitella ja jota tulisi myös mitata.

Lue lisää

Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi:
 

Hyvinvointitalous

Hyvinvointitalouden teesit:

Hyvinvointitalous rakennetaan investoimalla hyvinvointiin.

Hyvinvoinnin mittaaminen tekee hyvinvointi-investointien tulokset näkyviksi.

Hyvinvointitaloudessa hyvinvoinnin ja talouden suhde kirkastuu.


 SOSTEblogissa:

Tarkan euron sote-malli

Eduskunnan käsittelyssä olevilla sote- ja maakuntauudistusta koskevilla laeilla luodaan perusta tulevaisuuden sosiaali- ja terveyspalveluiden mallille. Yksi tärkeimmistä kysymyksistä liittyy palveluiden rahoitukseen. Onhan niin, että rahoituksen taso lopulta määrittää myös palveluiden laajuutta ja laatua.

Aktiivista työvoimapolitiikkaa on vahvistettava

Kunta-järjestö -yhteistyön kehittämisellä kohti tulevaisuuden hyvinvointikuntaa