fi | sv | eng

Alkoholi ja tupakka – tiet vievät eri suuntiin

to 2. helmikuuta 2017 10.00.00

Elokuusta 2016 lähtien meillä on ollut voimassa tiukka tupakkalaki, jonka tavoitteena on lopettaa tupakointi vuoteen 2030 mennessä. Tässä laissa säädetään toimenpiteistä, joilla ehkäistään tupakkatuotteiden käytön aloittamista ja nikotiiniriippuvuuden syntymistä sekä edistetään tupakkatuotteiden ja vastaavien tuotteiden käytön lopettamista ja suojellaan väestöä altistumiselta niiden savulle. Alkoholilaissa voitaisiin säätää samoista asioista alkoholia koskien. Mutta ei. Alkoholilakiluonnoksessa esitetään toimenpiteitä, jotka johtavat juuri päinvastaiseen kehitykseen.

Myös edellistä tupakkalakia luonnehdittiin tiukaksi, mutta silti sitä tiukennettiin useita kertoja. Ja tulokset puhuvat puolestaan - tupakointi on kääntynyt laskuun (kuva1).

Kuva 1. Päivittäin tupakoivien miesten ja naisten osuudet (%) ikäryhmittäin 1997-2015. (THL 2015)

Myös alkoholilain tavoitteena on alkoholihaittojen ehkäisy, mutta käytännössä lain kohdalla toimitaan täysin päinvastoin kuin tupakan kohdalla. Alkoholilakia on uudistettu kolme kertaa, ja joka kerran on lisätty alkoholin saatavuutta. Kuten alla olevista kuvasta käy ilmi, jokaisella kerralla kulutus on kasvanut. Lait ovat siis epäonnistuneet tavoitteen saavuttamisessa.

Kuva 2: Alkoholijuomien kulutus 100-prosenttisena alkoholina 15-vuotta täyttänyttä asukasta kohti 1960-2015 ja alkoholipolitiikan suuret muutokset (Mukaillen THL 2015).

Mikä tässä nyt on niin vaikeaa?

Koska alkoholilaki on epäonnistunut tavoitteen saavuttamisessa, eikö mallia voisi ottaa tupakkalaista, joka on puolestaan tässä onnistunut? Tupakka ja alkoholi lisäävät sairastavuutta ja monen sairauden riskiä, ja niillä on monia yhteisiä piirteitä, joten samaan suuntaan vaikuttavalla lainsäädännöllä voitaisiin vähentää niin tupakan ja kuin alkoholin aiheuttamia haittoja. Samalla ehkäistäisiin myös kansansairauksia nykyistä tehokkaammin sekä vähennettäisiin haittoja yhteiskunnalle.

Alkoholilakiluonnos toimii keskeisten muutosten osalta täysin päinvastoin kuin tupakkalaki. Maitokauppojen, kioskien ja huoltamoiden tuotevalikoimaa täydennetään vahvemmilla oluilla sekä viinapohjaisilla alkoholijuomilla. On todennäköistä, että tämä ratkaisu lisää juomista kodeissa ja kaduilla eli ratkaisu jatkaa kulttuurista malliamme. Haitat näkyvät sitten koti- ja katuväkivallan lisääntymisenä. Usein kaivattu ”keskieurooppalainen” alkoholikulttuuri perustuu alkoholin juomiseen ruokailun yhteydessä sekä sosiaaliseen kontrolliin, mikä on meille vierasta.

Tupakkalaki on vaikuttanut myös tupakointikulttuuriin. Alun kiivaasta vastustuksesta huolimatta valtaosa ihmisistä, myös tupakoijista, pitää säännöksiä, kuten esimerkiksi ravintoloiden tupakointikieltoa, sosiaalisesti hyväksyttyinä, ja nämä toimintatavat ovat pikkuhiljaa muuttaneet tupakointikulttuuria. Voidaan pohtia, millaisilla toimilla voitaisiin saada aikaan myönteistä kehitystä alkoholikulttuuriin. Alkoholiluonnoksen esittämä toimimattomien ja vanhentuneiden ravintolatoimintaa koskevien normien purku, mikä sinänsä on kannatettavaa, ei ehkä kuitenkaan ole niin kantava muutos, jolla tähän voitaisiin vaikuttaa. Varsinkin, kun myymälöiden lisääntynyt tarjonta kilpailee ravintoloiden kanssa.

Nykyaikaiselta lainsäädännöltä voidaan odottaa, että sen toimenpiteet perustuvat tutkittuun tietoon. Keskusteluja kuunnellessa tuntuu usein siltä, että vaikuttavia kustannustehokkaita keinoja, saatavuuden ja hinnan säätelyä, pidetään vanhanaikaisena ja toimimattomana. Nämä keinot on kuitenkin lukuisissa tutkimuksissa todettu paikkansapitäviksi, ja myös oman maamme esimerkit toimivat tässä hyvänä näyttönä (ks. Kuva 2). Jokaisella alkoholilain muutoksella on saatu vaikutusta kokonaiskulutukseen. Erittäin hyvä esimerkki on vuoden 2004 alkoholiale, jolloin 30% hinnan alennus korotti kulutusta 10%. Tämä ei tullut yllätyksenä, sillä tutkijat olivat tämän jo ennakoineet nimenomaan kokonaiskulutusteorian pohjalta.

Tutkimukset ovat tuoneet esiin myös aivan uusia alkoholin haittoja. Se aika on nyt mennyt, milloin kohtuullista alkoholinkäyttöä suositeltiin terveyttä edistävänä toimenpiteenä erityisesti sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä. Tästä näkökulmasta katsottuna vain yli 55-vuotiaat naiset hyötyvät alkoholista, ja sekin vain siinä tapauksessa, että käyttö pysyy 1-2 lasillisessa viikossa. Rintasyöpäriski sen sijaan alkaa ensimmäisestä drinkistä ja kasvaa annosten myötä. Toinen uusi tieto on myös se, että alkoholin aiheuttamat haitat muille kuin käyttäjälle itselleen ja yhteiskunnalle ylittävät jo tupakan aiheuttamat vastaavat haitat.

Mikä tekee alkoholista niin erityisen, että sitä ei haluta säännellä tupakan tavoin? Syitä on tietenkin monia. Tupakkaa on ”helpompi” säädellä sen saaman vahvan kansainvälisen sopimustaustan takia ja myös siksi, että valtaosa ihmisistä ei tupakoi. Se, että on päästy tähän kehitysvaiheeseen, ei ole ollut mutkatonta. Tutkimustiedon karttuessa on kuitenkin tullut uskallusta myöntää, että tuotteessa on monia terveyteen haitallisesti vaikuttavia puolia, ja tehdä päätöksiä väestön terveyden hyväksi. Tätä samaa ei kuitenkaan haluta tehdä alkoholin kohdalla.

Terveyskulttuurimme kehittyy koko ajan, ja siihen liittyvät muutokset tuodaan ihmisten tietoisuuteen usein median avulla. Tieto on usein pirstaleista, ja siitä jokainen voi ymmärtää sen itselleen sopivalla tavalla. Usein yksittäisiä mielipiteitä pidetään samanarvoisina tutkimustiedon kanssa, kunhan asian vain osaa hyvin esittää. Kuka tahansa voi huomata, että alkoholilakiluonnoksessa taas kerran ovat vastakkain väestön terveys ja hyvinvointi sekä alkoholielinkeinon ja vähittäiskaupan edut.

Kuluttajilta ei tule painetta myynnin lisäämiseen, siitä ovat todisteena monet kuluttajakyselyt, joiden mukaan valtaosa ihmisistä on tyytyväisiä nykyiseen järjestelmään. Päättäjiltä odotetaan nyt suuren kuvan näkemistä ja sellaisia päätöksiä, joiden avulla kansallista terveyskulttuuria kehitetään kestävällä tavalla. Tähän kuvaan ei nykypäivänä oikein sovi, että syöpävaarallista, monin muullakin tavoin haitalliseksi todettua tuotetta ajetaan nykyistä laajempaan myyntiin. Tuotetta, johon ei vaadita tuoteselostetta eikä varoitusmerkintöjä. Vai eikö ihmisten terveys ole päättäjille tärkeä?

Ritva Varamäki

erityisasiantuntija
SOSTE

Hyvinvoivat ihmiset

SOSTEssa työskennellään sen hyväksi, että

Palvelut ovat ihmislähtöisiä, yhdevertaisia ja perustuvat julkiseen vastuuseen.

Työ- ja toimintamahdollisuudet sekä riittävä toimeentulo kuuluvat kaikille.

Terveyserot, eriarvoisuus ja huono-osaisuus vähenevät.


 SOSTEblogissa:

SOSTEblogi: Sote-uudistuksen kohtalonhetket

Lausuntokierros hallituksen valinnanvapausesityksestä on parhaillaan käynnissä. SOSTE jätti oman, asiaa laajasti tarkastelevan lausuntonsa viime viikolla. Sen sisältö on kriittinen – ja syystäkin. Vaikka muutamat asiat olivat uudessa esityksessä menneet parempaan päin, suurimmaksi ihmetyksen kohteeksi muodostuivat asiakassetelit. Hallitus teki jokseenkin erikoisen liikkeen esittäessään asiakasseteleitä laajasti erikoissairaanhoitoon.

Landskapsvalen borde intressera var och en av oss

Maakuntavaalien pitäisi kiinnostaa meitä kaikkia