fi | sv | eng

Annetaan ihmisille vapaus valita

ma 18. toukokuuta 2015 09.49.00

Ulla Kiuru, erityisasiantuntija

Ihmisen valinnanvapaus on ajankohtainen kysymys nyt, kun sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteita ja rahoitusta uudistetaan. Sote-uudistuksen lähtökohtana pitää olla, että ihminen saa palvelut oikeaan aikaan, yhdenvertaisesti ja laadukkaasti. Valinnanvapauden lisääminen on yksi keino nopeuttaa hoitoon pääsyä ja siten lisätä tasa-arvoa palveluiden saatavuudessa.

Tällä hetkellä potilaalla on mahdollisuus valita terveysasema ja erikoissairaanhoidon yksikkö kaikista Suomen julkisista terveysasemista ja sairaaloista. Henkilöllä on oikeus myös hakeutua hoitoon ulkomaille. Oman rahan käyttäminen kasvattaa palvelujen tarjoajien määrää huomattavasti ja on tae nopeaan hoitoon.

Valinnanvapauden lisäämisessä keskeistä onkin yhdenvertaisuuden turvaaminen: jokaisella pitää olla mahdollisuus valita mistä hankkii palvelunsa, tuloista riippumatta. Julkisen vallan tehtävä on vastata palveluiden järjestämisestä, mutta palvelut voivat tuottaa niin julkinen, yksityinen kuin kolmas sektori.

Kela-korvaukset ja palvelusetelit ovat osaltaan tuoneet valinnanvapautta tutuksi ja lisänneet yksityistä sote-palvelutuontantoa.

Tasa-arvoa vai eriarvoisuutta?

Valinnanvapauden lisääminen sosiaali- ja terveyspalveluissa on kannatettavaa monelta kantilta katsottuna: ihmiset voivat tehdä valintoja, jotka tukevat parhaiten hänen henkilökohtaista elämäntilannettaan. Tällä hetkellä todellinen valinnanvapaus on vain työssäkäyvillä (työterveyshuolto) ja hyväosaisilla (yksityiset palvelut). Miksi emme haluaisi laajentaa valinnanvapautta koskemaan kaikkia?

Tuoreen Sosiaalibarometrin tulokset viittaavat samaan toiveeseen. Sosiaali- ja terveysjohtajat sekä Kelan toimistojen johtajat pitävät valinnanvapauden lisäämistä sosiaali- ja terveyspalveluissa melko tärkeänä tai tärkeänä. Tätä mieltä oli 70 prosenttia vastaajista.

"Jos kaikki palveluntuottajat ovat samalla viivalla, on selvää, että omasta palvelusta halutaan tehdä houkuttelevin vaihtoehto."

Valinnanvapaus saisi aikaan tervettä kilpailua palveluntuottajien kesken. Jos kaikki palveluntuottajat ovat samalla viivalla, on selvää, että omasta palvelusta halutaan tehdä houkuttelevin vaihtoehto. Tällöin palvelujen laatu paranee ja mikä tärkeintä, ihmisen tarpeet laitetaan etusijalle. Mikään ei ole sen vaikuttavampaa kuin ihmisten äänestäminen jaloillaan.

Kilpailu myös lisää innovointia ja uusien palvelukonseptien kehittämistä. Kaikkea tätä tarvitaan, jotta terveydenhuollon kustannukset eivät karkaa käsistä ja ihmiset saavat hyvää hoitoa, mahdollisimman läheltä.

Kolme asiaa on kuitenkin selvää. Julkisesti rahoitettava sosiaali- ja terveydenhuollon palveluvalikoima on määriteltävä kansallisesti. Toiseksi, on tärkeää saada ajantasaista tieto palveluiden laadusta ja saatavuudesta, jotta ihminen pystyy aidosti vertailemaan palveluja keskenään. Avoimesti vertailtava tieto lisää läpinäkyvyyttä.

Kolmanneksi, kuten aina, vapauden mukana kulkee vastuu. Aina on ihmisiä, jotka eivät elämäntilanteensa vuoksi pysty tai halua tehdä itsenäisiä valintoja. Heitä varten tarvitaan palveluohjaajia, jotka neuvovat asianmukaisella tavalla parhaan hoidon äärelle. Onko tämä henkilö sitten hoitaja, lääkäri vai sosiaalityöntekijä, ehkä joku näistä tai nämä kaikki. Valinnanvapaus ei saa kasvattaa terveyseroja.

En usko, että valinnanvapaus toteutuessaan nykyistä laajemmin olisi peikko, jota pitää pelätä. Annetaan niille ihmisille mahdollisuus valita, jotka valinnan haluavat tehdä. Pidetään kuitenkin samalla tiukasti huoli siitä, että kaikki saavat hyvää hoitoa ja ohjataan hoidon ääreen. Asiat eivät ole vastakkaisia tai toisiaan poissulkevia.
Tulevaisuuden sosiaali- ja terveydenhuollon laadun ja yhdenvertaisuuden turvaamiseksi tärkeintä on tehdä päätöksiä ja uskaltaa kokeilla. Jos valinnanvapauden lisääminen ja järjestelmän uudistaminen syystä tai toisesta osoittautuisi vikatikiksi, pysähdytään, käännetään kelkka ja tehdään asiat toisin. Mutta jos emme edes yritä, mitään ei voi saavuttaa.

Professori Heikki Hiilamo toteaa oivallisesti kirjassaan Hyvinvoinnin vakuutusyhtiö: ”..jos hyvin toimeentulevat eivät koe julkisia sote-palveluita omakseen, ne muuttuvat lopulta kelvottomiksi myös niitä eniten tarvitseville huono-osaisille.” Tätä kehityssuuntaa emme varmasti halua.

Valinnanvapauden voisi itse asiassa nostaa yhdeksi keskeiseksi kysymykseksi tai punaiseksi langaksi, jopa tahtotilaksi, kaikessa sosiaali- ja terveydenhuoltoon liittyvässä uudistustyössä. Riippumatta sen hetkisistä poliittisista voimasuhteista.

Visio valinnanvapaudesta

Keskustelu valinnanvapaudesta varmasti jatkuu. SOSTEn järjestämässä valtakunnallisessa foorumissa SOSTEtalkissa! 7.-8.10. omistamme puolitoistatuntisen asian ympärille.

Professori, emerita Briitta Koskiaho johdattelee meidät aiheeseen, jonka jälkeen asiasta käydään vilkas paneelikeskustelu. Tule sinäkin mukaan kuuntelemaan ja keskustelemaan sekä esittämään teräviä huomioita.

Lue lisää

Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi:
 

Valinnanvapaus on tahtotila

Kiitos kirjoituksesta, Ulla. On hieman vaikea hahmottaa, miksei valinnanvapautta mahdollisteta soveltuvasti ja enenevästi sote-puolella. Pääsääntöisesti valinnanvapaus + kilpailu tuottaa laatua + tehokkuutta. Näyttöä on toki myös siitä, että laatua voidaan tuottaa ilman merkittävää valinnanvapautta ja kilpailua. Kyse on tällöin mm. tavasta tehdä työtä, henkilöstön palvelumotivaatiosta ja osaamisesta sekä kehittämishalusta. Hyvä, että Soste nostaa valinnanvapausteeman esille nyt ja jatkossa.

Janne Juvakka - ke 20. toukokuuta 2015 15.04.02

Hyvinvoivat ihmiset

SOSTEssa työskennellään sen hyväksi, että

Palvelut ovat ihmislähtöisiä, yhdevertaisia ja perustuvat julkiseen vastuuseen.

Työ- ja toimintamahdollisuudet sekä riittävä toimeentulo kuuluvat kaikille.

Terveyserot, eriarvoisuus ja huono-osaisuus vähenevät.


 SOSTEblogissa:

Vain pieni osa hyvinvoinnista syntyy palveluista

Mahdollisuuksien tasa-arvo - myös vammaiseille nuorille

Niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana

Kun perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko kirjoitti blogissaan (9.10.) uudesta valinnanvapausesityksestä, olin jo aikeissa innostua. Monet Sostelle tärkeät näkökulmat olivat menneet läpi: yhtiöittämispakko oli poistettu, markkinoita olisi avattu hillitymmin ja maakuntien harkintakykyä omien palveluidensa järjestämisessä vahvistettu asukkaidensa parhaaksi.