fi | sv | eng

Huomaisiko kukaan, jos katoaisin?

ke 23. marraskuuta 2016 08.56.00

Jos nyt sammuttaisin tietokoneeni ja sulkisin kännykkäni ja kävelisin tavoittamattomiin, kuinka nopeasti sen joku huomaisi?

Yksinäisyydellä tarkoitetaan yksin olemisen kokemusta, joka ei ole vapaaehtoista. Se että on yksin tai asuu yksin, ei siis ole vielä yksinäisyyttä. Yksinäisyyteen liittyy sosiaalisten suhteiden vähyyttä tai heikkoutta sekä epämiellyttäviä tunnetiloja.

Ironista kyllä, yksinäinen ei ole yksinäisyytensä kanssa yksin. Yksinäisyys on arkipäivää lähes puolelle miljoonalle suomalaiselle (pdf). Yksinäisyyttä kokevat kaikenikäiset ja -yhteiskuntaluokkaiset ihmiset. Yksinäisyys on syvä inhimillinen tragedia ja yhteiskunnallinen haaste, jolla on mittavat hyvinvointi- ja kustannusvaikutukset.

Yksinäisyyttä voidaan kuitenkin vähentää.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksen mukaan aktiivisesti järjestötoimintaan osallistuvista itsensä yksinäiseksi kokevia on vähemmän kuin järjestötoiminnan ulkopuolella.

Toisin sanoen näyttää siltä, että järjestötoiminnan yhteisöllinen, osallistava ja sosiaalista pääomaa lisäävä luonne vähentää yksinäisyyttä jo sinällään. Sen lisäksi sosiaali- ja terveysjärjestöjen toiminta tavoittaa myös niitä ihmisiä, jotka eivät hakeudu julkisiin palveluihin tai löydä niitä tai ovat muutoin syrjässä.

Lisäksi järjestöillä on merkittävä rooli erilaisten kohdennettujen yksinäisyyttä torjuvien toimintamallien kehittäjänä ja toteuttajana. Järjestöjen vapaaehtoistoiminnan ja palvelutoiminnan toimintamalleilla voidaan laajentaa ja syventää sitä työtä, jota julkinen puoli tekee lakisääteisesti. Ihmisen kannalta parhaaseen lopputulokseen päästään, kun näitä toimintamalleja kehitetään ja toteutetaan yhdessä julkisten, järjestöjen ja muiden toimijoiden kanssa.

Näin voidaan parhaimmillaan päästä toimivien palveluketjujen lisäksi toimiviin hyvinvointiketjuihin; ihmisen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista, myös yksinäisyyden vähentämisestä, huolehditaan kuntayhteisön eri toimijoiden yhdessä kehittämillä ja toteuttamilla monipuolisilla toimilla.

Kun nyt suljen tietokoneeni ja laitan kännykkäni – no, ainakin sivuun – tiedän Hesarin yksinäisyystestinkin perusteella olevani siinä onnekkaassa asemassa, että minulla on keskivertoa enemmän läheisiä ihmisiä ja myös työkavereita, jotka alkaisivat kaivata minua muutamassa tunnissa ja joiden puoleen voin kääntyä elämän kaikissa tilanteissa. Joillakin ei ole ainuttakaan.

Järjestöjen toimintaympäristö on yhdessä historiansa suurimmassa myllerryksessä sote- ja alueuudistuksen myötä. Pidetään siis huolta, että järjestöjen on jatkossakin mahdollista tehdä työtä yksinäisyyden vähentämiseksi yhteiskunnallisesti erittäin arvokkaalla vapaaehtois- ja palvelutoiminnallaan.

Esimerkkejä yksinäisyyttä torjuvista ja vähentävistä toimintamalleista on runsaasti. Innokylä on kaikille avoin ja maksuton yhteisen kehittämisen ja ideoinnin ympäristö. Sieltä löytyy runsaasti eri toimijoiden kehittämiä toimintamalleja hyvinvoinnin edistämiseen, esimerkiksi hakusanalla yksinäisyys.

Tänään 23.11. A2-illassa on teemana yksinäisyys.

Kiril Häyrinen
järjestöpäällikkö
SOSTE

Hyvinvoivat ihmiset

SOSTEssa työskennellään sen hyväksi, että

Palvelut ovat ihmislähtöisiä, yhdevertaisia ja perustuvat julkiseen vastuuseen.

Työ- ja toimintamahdollisuudet sekä riittävä toimeentulo kuuluvat kaikille.

Terveyserot, eriarvoisuus ja huono-osaisuus vähenevät.


 SOSTEblogissa:

SOSTEtalk!-blogi: Kokeilut työkaluna – ratkaisuja vaikeisiin haasteisiin?

Auttaa voi aina

Suomessa oleskelee paperittomia ihmisiä, mutta ihmisinä he eivät ole laittomia. Kaikilla on oikeus ihmisyyteen riippumatta oikeudellisesta asemasta. Avun antaminen tai saaminen ei voi olla riippuvaista etnisestä taustasta, uskonnosta tai oikeudellisesta asemasta. Tämä pitää muistaa keskustelussa, jossa vaaditaan paperittomien ihmisten auttamisen kriminalisointia.

Odottavalla sote-kannalla