fi | sv | eng

Kohdataanko palveluissa ihminen vai oire?

to 10. lokakuuta 2013 08.00.00

Tuomas Tenkanen, johtava erityisasiantuntija, Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry

Helsingin sanomissa (HS B10 11.9.2013) Miila Halonen ja Maaret Kallio kirjoittavat osuvasti ongelmalähtöisistä palveluista:

”Ongelmat eivät juuri koskaan esiinny yksinään, ja vain yhtä asiaa viilaamalla kokonaisuus ei korjaannu. Ammatillinen kohtaaminen on ennen kaikkea ihmisen kohtaamista, ei vain yhden oireen tai yhden ominaisuuden kohtaamista.”

Suomalainen palvelujärjestelmä perustuu pitkälti työnjakoon, ihmistä ja hänen asioitaan hoitavat eri tahot. Tämä on selkeä ja toimiva malli, tiettyyn rajaan asti. Jos katkaisen käteni, on selvää, että minua hoitaa lääkäri. Jos lapseni sairastuu, haen apua terveyskeskuksesta. Näissä tapauksissa yleensä riittää yhdessä palvelussa ja paikassa asiointi. Palvelut toimivat hyvin vastatessaan selvärajaisiin tarpeisiin.Päihde- ja mielenterveysongelmat eivät esiinny yksinään, ne eivät ole tarkkarajaisia, ne ovat usein ikäviä ja ilkeitä ongelmia eikä niihin löydy yksinkertaisia vastauksia. Ongelmia ei ratkaista luomalla lisää erikoistumista ja erityispalveluita. Eri auttajatahot saattavat hoitaa omaa osuuttaan toisistaan tietämättä, kun pitäisi yhdistää eri alojen osaamista yhteiseksi asiantuntijuudeksi. Tarvitaan verkostomaista työotetta.

Mieli-ohjelma kannustaa kehittämään päihde- ja mielenterveyspalveluja yhtenä kokonaisuutena. Onnistuessaan tämä vahvistaa integraatioajattelua, holistista ihmiskuvaa sekä palveluiden helppoa ja mahdollisimman matalakynnyksistä saavutettavuutta. Tämä on erityisen tärkeää niille ihmisille, jotka kamppailevat päihteiden ja mielenterveyden häiriöiden kanssa, jolloin voimavarat hakeutua palveluihin voivat olla vähäiset.

Uudistuksilla haastetaan aina olemassa olevaa. Päihde- ja mielenterveystyön kehittäminen yhtenä kokonaisuutena haastaa ainakin seuraavia asioita: yhteistyökäytännöt, professiot, asiantuntijuus, asiakkuudet, palvelut, lainsäädäntö ja strategiaprosessi. Erityisenä haasteena on tuoda päihde- ja mielenterveystyö näkyvämmäksi osaksi laajempaa hyvinvointityötä. Yhteistyössä on hyväksyttävä erilaiset näkökulmat. Ihmiset lähtevät yhteistyöhön, jos he uskovat saavansa siitä tukea omaan työhönsä, jota he tekevät oman ongelmanmäärittelynsä tai huolen pohjalta. Yhteinen ymmärrys voi syntyä keskustelemalla ja täydentämällä osaamistamme yhdessä.

Näillä XX Valtakunnallisilla päihde- ja mielenterveyspäivillä julkaistaan konkreettinen väline päihde- ja mielenterveystyön yhteiseen kehittämiseen. ”Mielenterveys- ja päihdetyö osana kunnan hyvinvointia –opas strategiseen suunnitteluun” kuvaa tiiviisti yhden tavan laatia mielenterveys- ja päihdestrategioita kunnassa, seutukunnassa tai laajemmilla alueilla. Siinä korostetaan asiakkaiden ja heidän läheistensä osallistumista päihde- ja mielenterveystyön suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin. Hyvällä strategisella suunnittelulla ihmisen kokonaisuudessaan kohtaavat palvelut mahdollistuvat.

Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi:
 

Hyvinvoivat ihmiset

SOSTEssa työskennellään sen hyväksi, että

Palvelut ovat ihmislähtöisiä, yhdevertaisia ja perustuvat julkiseen vastuuseen.

Työ- ja toimintamahdollisuudet sekä riittävä toimeentulo kuuluvat kaikille.

Terveyserot, eriarvoisuus ja huono-osaisuus vähenevät.


 SOSTEblogissa:

SOSTEtalk!-blogi: Kokeilut työkaluna – ratkaisuja vaikeisiin haasteisiin?

Auttaa voi aina

Suomessa oleskelee paperittomia ihmisiä, mutta ihmisinä he eivät ole laittomia. Kaikilla on oikeus ihmisyyteen riippumatta oikeudellisesta asemasta. Avun antaminen tai saaminen ei voi olla riippuvaista etnisestä taustasta, uskonnosta tai oikeudellisesta asemasta. Tämä pitää muistaa keskustelussa, jossa vaaditaan paperittomien ihmisten auttamisen kriminalisointia.

Odottavalla sote-kannalla