fi | sv | eng

Suomi tukemaan komission aloitetta

ma 12. marraskuuta 2012 09.00.00

Jukka Haapakoski, Erityisasiantuntija

Kahden viikon kuluttua on käsillä tulevan EU:n budjetin kohtalonkysymykset. Euroopan neuvoston ”huippukokouksessa” keskustellaan EU:n monivuotisesta rahoituskehyksestä (MRK) v. 2014-2020, ja näiden keskustelujen pohjalta valmistellaan tulevaa lainsäädäntöä. Euroopan neuvoston kokouksessa päätetään järjestöjenkin näkökulmasta tärkeistä linjoista, jotka koskevat Euroopan rakennerahastojen budjettia ja käyttötarkoituksia. Paineet rahoituskehyksen vähentämiseksi ovat suuret, mikä on harmillista, koska Euroopan komissio on tehnyt hyviä ajankohtaisia uudistusehdotuksia osallisuuden edistämiseksi ja äärimmäisen köyhyyden vähentämiseksi. Nyt on tärkeää Suomenkin tukea Euroopan komission linjauksia.

Monivuotinen rahoituskehys – koheesiopolitiikkabudjetti – ”Verkkojen Eurooppa väline” – mitä ihmettä?

Komission työhön ei ole ihan helppo perehtyä. Tilastoja löytyy monesta eri näkökulmasta, ja on vaikea hahmottaa, mikä rahasto kuuluu mihinkin. Koheesiopolitiikkabudjetilla on tarkoitettu Euroopan sosiaalirahastoa (ESR), Euroopan aluekehitysrahastoa (EAKR) ja Koheesiorahastoa. Yhdessä nämä ovat muodostaneet 347 miljardin euron kokonaisuuden vuosille 2006-2013. Tämän lisäksi, jäsenmailla on omat panokset kyseisiin rahastokokonaisuuksiin, joten rahastojen kokonaisarvo kaudelle liikkuu n. 700 miljardin euron kieppeillä.

Vuosille 2014 – 2020 Komission ehdotuksessa (COM(2011) 615 final/2) puhutaan monivuotisesta rahoituskehyksestä, johon koheesiopolitiikkabudjetin lisäksi kuuluvat ainakin Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto ja tuleva Euroopan meri- ja kalatalousrahasto. Komissio linjaa ehdotuksessaan, että vähintään 25 % tulevan kauden koheesiopolitiikkabudjetista allokoidaan Euroopan sosiaalirahastoon ja vähintään 20 % sosiaalirahastosta korvamerkitään käytettäväksi sosiaalisen osallisuuden edistämiseen ja köyhyyden torjumiseen.

Koheesiopolitiikkabudjetin 336 miljardin euron kokonaisuuteen (v. 2011 euroissa) ei lueta ”Verkkojen Eurooppa” –välinettä – eli 40 miljardin euron rahastoa, liikenne, energia- ja viestintätekniikan kehittämiseksi. Hahmottamisen vaikeutta lisää vielä, että ”Verkkojen Eurooppa” –välineeseen lisätään 10 miljardin lisäosuus Koheesiorahastosta.

Miksi tämä on tehty niin vaikeaksi hahmottaa? En tiedä… mutta arvaan, että komissio haluaa julkisesti esittää ESR:n osuuden kasvaneen nyt, kun etenkin eteläisissä EU-maissa on köyhemmillä kansalaisilla akuutti hätä.

Käytännössä komissio ehdottaa 84 miljardin euron kokonaisuutta Euroopan sosiaalirahastoon tulevalle kaudelle. Vuosille 2006-2013 ESR:n budjetti on ollut 76 miljardia euroa. Komission ehdotus ei siis lisää ESR:a kuin 12 %. Vertailun vuoksi EU:n komission hallinnolliset kulut vuosille 2006-2013 ovat 55,5 miljardia euroa (n. 6 % EU:n budjetista). Mistään järisyttävistä kokonaisuuksista ei siis ESR:n kohdalla EU:n mittakaavassa puhuta.

Komission ehdotuksessa Euroopan sosiaalirahastoon sisällytettäisiin uusi 2,5 miljardin euron rahasto kaikista vähävaraisimille EU:n kansalaisille perustarpeita varten. Tällä korvattaisiin EU:n ruoka-apu joka on aiemmin maksettu interventiorahastosta. Paineita rahaston kasvuun on, koska kaikki EU-27 maat olisivat tämän uuden rahaston piirissä. Aikaisemmin vain osa EU-maista on käyttänyt EU-ruoka-apua (n. 480 miljoonan euroa). Komission esitys on sinänsä kannatettava, mutta se olisi voitu tehdä tuoreella rahalla.

Miksi komission ehdotusta tulee tukea?

Jos uskoo, että paljon enemmän pitäisi toteuttaa kehityshankkeita köyhyyden vähentämiseksi ja osallisuuden lisäämiseksi, niin miksi tukea komission suhteellisen vaatimatonta esitystä? Vastaus on, että suurin osa jäsenvaltioista vastustaa budjetin kasvattamista ylipäätään – neuvotteluvaraa ei ole ainakaan ylöspäin.

Euroopan neuvoston jäsenet ovat itse asiassa vaatineet leikkauksia. Kypros on juuri esittänyt vähintään 50 miljardin euron leikkaukset MRK:n. Koheesiopolitiikkabudjetista leikattaisiin arviolta 10 miljardia. Tämä pitkälti vesittäisi komission ehdotusta ESR:n roolin kasvattamiseksi.

Mikä vielä huolestuttavampaa, Englanti on uhannut käyttää veto-oikeuttaan jos EU:n budjettia kasvatetaan. HS 8.11.2012 Tanja Vasmanin kirjoituksen mukaan konservatiivijohtaja David Cameron on kotimaansa politiikassa ollut erittäin tukalassa asemassa EU-politiikan suhteen. Tutkija Waltraud Schelklen mielestä David Cameronin maineelle sopisi hyvin, jos hän kaataisi EU:n budjettiesityksen. Jos budjetista ei päästä sopuun, EU:n rahoituskehys pysyy samansuuruisena kuin edellisellä rahoituskaudella, inflaatio huomioiden.

Säästöjen kurimuksissa elävien Eteläisen Euroopan maiden kansalaisten kannalta olisi kohtalon ivaa, jos Englannin sisäinen politiikka estäisi ESR:n kasvattamisen. Vaikeassa elämäntilanteessa olevien suomalaistenkin näkökulmasta olisi pettymys, jos Suomen hallitusohjelman mukainen komission ehdotus ei mene läpi. Komission korostama ”osallisuuden” kasvattaminen tukisi kaikista vaikeimmassa asemassa olevien suomalaisten mahdollisuuksia päästä työelämään kiinni. Se tukisi myös terveyden edistämistä. Suomessa eriarvoisuus kiteytyy ehkä selkeimmin sosioekonomisten ryhmien välisinä kuolleisuuseroina, jotka ovat poikkeuksellisen suuret suhteutettuna muihin Länsi-Eurooppalaisiin maihin.

Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan eteen on siis vielä paljon kehitystyötä tehtävänä – ja lisäraha sinne, missä se heti vaikuttaisi, tekisi todella hyvää.

Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi:
 

Mitä lisäarvoa EU-hankkeet tuovat sosiaalisen eriarvoisuuden ja köyhyyden vähentämiseksi?

Tässä vielä jatkoa kirjoitukseeni. Jäin pohtimaan (ihmeteltyäni komission kuluja) vielä olennaista kysymystä, mitä lisäarvoa EU:n kautta kierrätetty tuki synnyttää? Toisin sanoen, jos halutaan panostaa enemmän osallisuuteen ja äärimmäisen köyhyyden vähentämiseen, niin miksei sitä tehdä kotimaisella ketterämmällä rahalla?

Keskeinen argumentti yleensä ylikansallisille rahastoille on suuren mittakaavan tuomat hyödyt. Esimerkiksi kahden tai useamman maan välisten infrastruktuurihankkeiden kehittäminen saattaisi jäädä kansallisella rahalla kehittämättä, mutta ylikansallisella rahalla voidaan parantaa maiden välisten infrastruktuurien kehittämistä. Yhdenmukainen infrastruktuuri tasoittaa maiden välisiä eroja ja avaa mahdollisuuksia uusien markkinoiden kehittämiseksi. Esimerkkejä tällaisista infrastruktuurihankkeista ovat kansainväliset tiet, rataverkot, sähköverkot, ICT-infrastruktuuri, jotka parantavat EU:n sisämarkkinoiden toimivuutta.

Tutkimus- ja kehityspuolella voidaan hyödyntää vastaavalla tavalla suuren mittakaavan kehityshankkeita ja koordinoidummin tehdä strategisimpia yhteisiä tutkimusvalintoja. Esimerkiksi, ei ole mielekästä rakentaa ”CERN-hiukkaskiihdytintä” joka maahan. On tehokkaampaa keskittää varat yhteen hiukkaskiihdyttimeen ja jakaa tutkimus- ja innovaatiohyödyt.

Sosiaalipuolella EU-hankkeiden lisääminen ei ole niin ilmeinen, koska kyse on suoraan ihmisten tukemisesta erilaisin keinoin osallisuuden lisäämiseksi. Tehokkuuden ja suuren mittakaavan hyötyjä ei voida helposti hakea, kun toimitaan ihmisten ja heidän yksilöllisten tarpeiden ja toiveiden kanssa. Sama muotti ei yksinkertaisesti toimi kaikille kansalaisille. Toisaalta jonkin maan sosiaalinen innovaatio voi tukea myös toisten maiden toimintatapojen kehittymistä. EU:n integraation kasvamisen myötä maiden yhteiskunnalliset rakenteet muokkautuvat enemmän samankaltaisiksi esim. lainsäädännön yhdenmukaistuessa. Siksi uudet sosiaaliset innovaatiot pureutuvat myös kansainvälisesti paremmin. Esimerkiksi suomalaisten lanseeraama ”Nuorten yhteiskuntatakuu” on saanut kaikua EU:n komissiossa. Voi olla, että vastaava takuu otetaan käyttöön myös joissakin muissa EU-maissa.

Yksi tapa mieltää EU:n kasvaneen roolin sosiaalisten asioiden hoidosta on nähdä se EU:lle kuuluvana vastuukysymyksenä. EU mielletään tuoreena rauhannobelistina rauhan projektina. Jos EU:n alueen kansalaiset kokevat kärsivänsä eriarvoisuudesta tai heikoista elinolosuhteista EU:n aikana, he osoittavat syyttävää sormeaan kotimaansa lisäksi EU:n suuntaan. Jotta EU voi lunastaa EU-2020 strategian tavoitteet köyhyyden vähentämiseksi, sen on myös toimittava suoraan köyhyyden vähentämisen eteen. EU:n Markkinoiden avoimuutta ja kilpailua edistävä politiikka käytännössä mullistaa myös jäsenmaiden sosiaalipolitiikan. Esimerkiksi julkiset terveys- ja sosiaalipalvelut etenevissä määrin kilpailutetaan. Kilpailussa syntyy sekä voittajia ja häviäjiä. Jos siis EU:n politiikka synnyttää häviäjiä, sen tulisi myös kantaa vastuuta näistä häviäjistä. Eli vastuuargumentin mukaan EU:n kasvanut rooli sosiaalipolitiikassa tasapainottaa EU-tasolla sosiaalipolitiikan suhdetta markkinapolitiikkaan. Lisääntynyt vastuunkanto palvelisi kaikkia EU:n kansalaisia parempana talouden ja sosiaalisen hyvinvoinnin tasapainona.

Ilmeinen tapa nähdä EU:n kasvanut rooli innovatiivisemman osallisuuspolitiikan rahoittajana on se, että jäsenmaat eivät itse riittävästi panosta kehitysrahaa siihen. Vaikka EU:n raha ei olisi niin tehokasta kuin kotimainen kehitysraha, se toisi kuitenkin sosiaali- ja terveysalalle enemmän varoja kaiken kaikkiaan. Kun puhutaan sosiaali- ja terveyspolitiikasta, poliittinen keskustelu liikkuu useimmiten säästötarpeissa. Mistä siis saadaan rahat kehitykseen? Sosiaali- ja terveyssektorilla on tilaa innovatiivisille hankkeille jo pelkän mittakaavansa vuoksi. Tältä sektorilta voidaan pitkällä tähtäimellä hakea merkittäviä säästöjä, kun löydetään parempia tapoja toimia nyt panostamalla hiukan enemmän kehitykseen ja ihmisten tukemiseen.

Ja selvyyden vuoksi: Monivuotisella rahoituskehyksellä tarkoitetaan siis EU:n koko budjettia.

- ma 12. marraskuuta 2012 14.02.10

Hyvinvoivat ihmiset

SOSTEssa työskennellään sen hyväksi, että

Palvelut ovat ihmislähtöisiä, yhdevertaisia ja perustuvat julkiseen vastuuseen.

Työ- ja toimintamahdollisuudet sekä riittävä toimeentulo kuuluvat kaikille.

Terveyserot, eriarvoisuus ja huono-osaisuus vähenevät.


 SOSTEblogissa:

SOSTEtalk!-blogi: Kokeilut työkaluna – ratkaisuja vaikeisiin haasteisiin?

Auttaa voi aina

Suomessa oleskelee paperittomia ihmisiä, mutta ihmisinä he eivät ole laittomia. Kaikilla on oikeus ihmisyyteen riippumatta oikeudellisesta asemasta. Avun antaminen tai saaminen ei voi olla riippuvaista etnisestä taustasta, uskonnosta tai oikeudellisesta asemasta. Tämä pitää muistaa keskustelussa, jossa vaaditaan paperittomien ihmisten auttamisen kriminalisointia.

Odottavalla sote-kannalla