fi | sv | eng

Valinnanvapauden korjauslista

pe 5. tammikuuta 2018 11.15.00

Sote-uudistus nytkähti joulun alla taas eteenpäin, kun maan hallitus veti takaisin esityksensä asiakasseteleiden velvoittavuudesta erikoissairaanhoidossa. Hyvä niin, sillä tuossa mittakaavassa asiakasseteleiden pakkomyöntämisessä ei olisi ollut mitään mieltä. Kyseessä oli lähinnä tarkoitushakuinen keino saada erikoissairaanhoitoa yhä enenevässä määrin yksityisten yritysten hoidettavaksi.

Tämä hallituksen päätös ei kuitenkaan poista muita ongelmia, joita valinnanvapausesityksessä edelleen on – vaikkakin mittakaavassaan tuo oli yksi merkittävimmistä. Tähän tekstiin on koottu keskeisiä asioita – suurempia ja vähän pienempiä – valinnanvapauden ”korjauslistalta”. Valinnanvapausesitys ei ole vielä valmis, eikä sitä pidä tehdä hinnalla millä hyvänsä.

1. Asiakkaan valintojen tekemistä on helpotettava

Monille ihmisille valinnanvapausmalli on monimutkainen. Jos asiakas ei hahmota järjestelmää, on hänen vaikea tehdä valintoja ja vaikuttaa palveluihinsa. Palveluohjauksen merkitys korostuu erityisesti heikompiosaisten ja paljon palveluita käyttävien ihmisten kohdalla. Heille on nimettävä vastuutyöntekijä valintojen tekemisen ja koko järjestelmässä navigoimisen tueksi. Jotta tämä onnistuu, on palveluohjaukseen varattava riittävästi rahaa ja henkilöstöä.

Palveluohjauksen kasvava tarve kertoo järjestelmän monimutkaisuudesta ja pirstoutuneisuudesta. Asia tulee ensisijaisesti korjata muuttamalla itse järjestelmää, ei lisäämällä ohjausta. Valinnanvapautta pitää lisätä hiljalleen aloittaen henkilökohtaisesta budjetista ja asiakasseteleistä. Setelien repertuaaria voi tarvittaessa kasvattaa, jos se on tarkoituksenmukaista palvelujen saannin turvaamiseksi. Sen jälkeen, kun maakunnat ovat järjestäytyneet ja rauhassa käynnistäneet toimintansa sekä on luotu tarvittavat tietojärjestelmät ja kerätty tarvittava tietopohja, voidaan käynnistää sote-keskustoiminta. Useampien vuosien siirtymäajat ja valinnanvapausvälineiden selkeä vaiheistus helpottaisivat tiedottamista ja ihmisten tottumista uuteen järjestelmään.

2. Asiakasseteleiden velvoittavuus pois ja käyttöönottoon pitkät siirtymäajat

Asiakassetelit eivät saa olla maakuntia velvoittavia minkään palvelun kohdalla vaan maakuntien pitää itse saada päättää niiden käytöstä ja myöntämisestä alueensa erityispiirteet huomioiden. Näin parhaiten turvataan hoidon ja hoivan saatavuus, laatu sekä turvallisuus. Maakuntien pitää myös itse saada päättää, mitä erikoisaloja tai avovastaanottopalveluita kuuluu sote-keskusten palveluvalikoimaan.

Asiakassetelien käyttöönotossa tarvitaan asiallista ja ajallista vaiheistusta eli riittävän pitkät siirtymäajat. Setelit on otettava käyttöön hyödyntämällä kokemuksista saatuja tietoja ja aloitettava yksinkertaisista ja selkeistä palveluista. Esimerkiksi sosiaalihuollossa asiakasseteliä tulee käyttää vain sellaisiin palveluihin, joista on jo olemassa varsin vakiintuneet toimintamallit, kuten kotihoito. Tässä vaiheessa sosiaaliseen kuntoutukseen ei pidä ottaa käyttöön asiakasseteliä.

3. Lisää sosiaalityötä sote-keskuksiin

Esityksen isoimpia ongelmia on sosiaali- ja terveydenhuollon integraation jääminen ohueksi. Toisin sanoen sen varmistaminen, että hoito- ja hoivapolut ovat katkeamattomat ja ihmisen pompottelu luukulta toiselle vähenee. Esitys tarjoaa tähän keinoja, mutta niiden riittävyys arveluttaa. Asiakassuunnitelman velvoittavuus on varmistettava ja se, että kaikki tuottajat myös noudattavat sitä. Suunnitelman varaan ei kuitenkaan voi etenkään alkuvaiheessa laskea, sillä tarvittava tietopohja ja tietojärjestelmät puuttuvat.

Varmimmin integraatio vahvistuu, jos kaikissa sote-keskuksissa on riittävä sosiaalialan ammatillinen panos. Liikelaitoksen sosiaalityöntekijöiden pitää olla kokoaikaisia ja sote-keskuksissa läsnä jatkuvasti. Näin he pystyvät myös kehittämään keskuksen sosiaalityön sisältöjä ja toimimaan vuoropuhelussa terveydenhuollon ammattilaisten kanssa.

Sote-keskusten palveluvalikoimaan kuuluu yleinen sosiaalihuollon neuvonta ja ohjaus. Palveluvalikoimaan on lisättävä päihde- ja mielenterveystyön konsultoinnit samoin kuin lastensuojelun ja vammaispalvelun konsultoinnit.

4. Sote-keskuksen pakkojäsenyys on poistettava

Asiakkaan pitää aina lähtökohtaisesti olla julkisen sote-keskuksen asiakas, jos hän ei tee valintaa. Julkisella taholla on viimesijainen vastuu palvelujen saatavuuden turvaamisesta. Esitys siitä, että vuonna 2023 valintaa tekemättömät ihmiset siirretään lähimpään sote-keskukseen – joka voi olla myös yksityisen tuottajan ylläpitämä – on kumottava perusteettomana.

5. Järjestöjen erityisosaaminen mukaan sote-keskuksiin

Esityksen mukaan suoran valinnan palveluntuottajan on tehtävä toiminta-alueellaan yhteistyötä maakunnan ja kuntien kanssa hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi tavalla, josta on sovittu maakunnan kanssa tehdyssä sopimuksessa. Tähän yhteistyölistaan pitää lisätä myös yleishyödylliset yhteisöt. Järjestöjen toiminta sote-keskuksissa voi olla esimerkiksi vertaistukea, vapaaehtoistoimintaa, järjestötietoa sekä kiireetöntä kohtaamista ja kuulemista. Vertaistuki ja kansalaistoiminta sote-keskuksissa on vahva lisä suoran valinnan palveluille.

Esityksen mukaan sosiaaliohjaajan on oltava palkkasuhteessa sote-keskukseen. Sote-järjestöjen erityisosaamista ohjaus- ja neuvontapalveluista on hyödynnettävä tulevassa valinnanvapausjärjestelmässä. Tämä onnistuu, jos järjestöillä on mahdollisuus tarjota palveluitaan alihankintana tai ostopalveluina.

Ulla Kiuru
erityisasiantuntija
sosiaali- ja terveyspolitiikka, sote-uudistus ja valinnanvapauslainsäädäntö
@UllaKiuru

Lue lisää

SOSTEn lausunto valinnanvapausesityksestä (pdf)

Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi:
 

Hyvinvoivat ihmiset

SOSTEssa työskennellään sen hyväksi, että

Palvelut ovat ihmislähtöisiä, yhdevertaisia ja perustuvat julkiseen vastuuseen.

Työ- ja toimintamahdollisuudet sekä riittävä toimeentulo kuuluvat kaikille.

Terveyserot, eriarvoisuus ja huono-osaisuus vähenevät.


 SOSTEblogissa:

Jääkö tavoite integraatiosta haaveeksi?

Puuduttavaa, osin tarpeellista toistoa

Työpajatoiminta tukee yksilöllisille koulutus- ja työllisyyspoluille – vaikuttavat palvelut on turvattava myös jatkossa