fi | sv | eng

Vammaisten henkilöiden välttämättömät palvelut hankintalain ulkopuolelle

ti 4. lokakuuta 2016 10.42.00

Hankintalain mukainen kilpailutusmenettely on jättänyt vammaisille henkilöille osattomuuden itseä koskevista asioista päätettäessä. Tämä on tapahtunut kansainvälisten sopimusten ja kotimaisen lainsäädännön antamasta turvasta huolimatta.

Vammainen henkilö on kuin Juhani Ahon kuvaama mykkä tavara, jolla ei ole omaa ääntä, tarpeita ja mahdollisuutta osallistua omaan elämään koskeviin päätöksiin. Tämä on tapahtunut siitä huolimatta, että Suomi on ratifioinut YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan sopimuksen, olemme saaneet uuden sosiaalihuoltolain ja meillä on vammaislakeja. Kun kunta ei itse järjestä palveluja, se kilpailuttaa ne ja yleensä halvimman tarjouksen tekijä on kilpailun voittanut.

Nyt meneillään on EU:n uuden 2014 vahvistetun hankintadirektiivin implementointi. Hankintalakiesitystä käsitellään parhaillaan eduskunnassa. Olen seurannut hankintalain päivityksen valmistelua TEM:n ohjausryhmän jäsenenä sekä vammaisjärjestöjen yhteisen kilpailutustyöryhmän kautta useita vuosia. Nyt EU:n hankintadirektiivin implementoinnissa on tehty hyvää ja asiantuntevaa työtä. Ongelma on kuitenkin se, ettei vuoden 2007 hankintalain vaikutuksista kansalaisten oikeusaseman muutoksiin ole tehty merkityksellistä arviointia. Sitä ei ole tehty myöskään hoivapalveluiden ennennäkemättömästä keskittymisestä, johon laki osaltaan on johtanut. Hankintalain taloudellisista vaikutuksista julkiseen talouteen on puhuttu lähinnä iskulauseilla.

Vammaisille on jäänyt osattomuus

Vammaisille henkilöille ja heidän läheisilleen vuodet 2007–2016 ovat merkinneet huomattavaa heikennystä koko elämän ajan tarvittavien, välttämättömien palveluiden järjestämisessä.

Kilpailutuksissa syntyy vallan epätasapaino palvelun järjestävän kunnan ja palveluntuottajan suhteessa palvelun käyttäjään. Vammainen ihminen ei pysty vaikuttamaan joka päivä koko elämänsä ajan tarvitsemiinsa palveluihin. Hän ei esimerkiksi pysty valitsemaan missä ja kenen kanssa hän asuu. Erityisen ikävää on ollut muutaman vuoden välein tapahtuva kilpailuttaminen. Niillä on sekoitettu pahastikin vammaisten henkilöiden ja heidän läheistensä arki.

Kun vammaiselle valitaan palvelut lähinnä hinnan perusteella eikä hän pysty itse niihin vaikuttamaan, syntyvät erinomaiset rakenteelliset edellytykset huonolle kohtelulle ja huonolle palvelulle. Vanhustenhuollosta saimmekin tästä jo puistattavaa luettavaa Valviran kaltoinkohteluraportista 15.6.2016. Valvira selvitti vanhusten kaltoinkohtelua sosiaalihuollon ympärivuorokautisissa yksiköissä. Kyselyyn vastanneista yksiköiden työntekijöistä 93 prosenttia oli havainnut vanhusten kaltoinkohtelua.

Vammaisjärjestöt haluavatkin vammaisten henkilöiden elämänmittaiset, välttämättömät palvelut hankintalain soveltamisalan ulkopuolelle.

Erinomaiset mahdollisuudet palveluiden keskittymiselle

Suomi päätti vuonna 2007 sisällyttää kaikki sote-palvelut hankintalain soveltamisalaan. Suomen valitsema ratkaisu tarjosi ”sinisen meren” mahdollisuuden hoivapalveluiden keskittymiselle. Tässä Suomi poikkesi muista EU-maista.

Kilpailutukset ja yrityskaupat ovat poistaneet pienet ja keskisuuret yritykset näiltä ns. markkinoilta. Tämä kaikki on tapahtunut hyvin alhaisilla kynnysarvoilla. Hankintalakia sovelletaan vain EU-kynnysarvot ja kansalliset kynnysarvot ylittäviin hankintoihin. Kynnysarvojen alle jääviin niin sanottuihin pienhankintoihin ei hankintalakia sovelleta. EU:n kynnysarvot on laadittu ns. rajat ylittäviä hankintoja varten.

On lähes mahdotonta ymmärtää, miksi Suomi asettaa EU:n hankintadirektiivistä merkittävästi poikkeavat alemmat sekä yleiset että sosiaali- ja terveyspalveluitten kynnysarvot. Tällä valinnalla Suomi asettaa omat, kansalliset yritykset ”rajat ylittävissä” hankinnoissa muista EU-maista tulevia yrityksiä heikompaan asemaan.

EU:n selän taakse meneminen tuntuu ikävältä

Hankintalain aiheuttamia ongelmia vammaisille ihmisille ja heidän läheisille on perusteltu kilpailutuksiin liittyvällä toimeenpanon heikkoudella ja hankintaosaamisen puutteilla. On valitettavaa, että päätöksentekijöiden ja johtavien virkamiesten kokemukset ja johtopäätökset poikkeavat näin suuresti kansalaisten ja heidän läheistensä kokemuksista.

EU:n selän taakse meneminen varsinkin Brexitin jälkeen tuntuu hyvin ikävältä. EU ei meiltä näitä valintoja edellyttäisi.

”Vaivaisia vähimmän vaativille hoidettavaksi”

Monet vammaiset ihmiset ja heidän läheisensä kokevat perin tutuiksi kirjailija Juhani Ahon sanat hänen jutussaan ”Orjamarkkinat” Sawo-lehdessä vuodelta 1886:

”Niitä on täällä taas pidetty joulujen välillä, pidetty aamusta aina iltaan saakka. Kunnan yhteisiä vaivaisia ja köyhiä on julkisella huutokaupalla tarjottu vähimmän vaativalle hoidettavaksi ja elätettäväksi. Kunta kokonaisuudessaan on ollut kauppiaana ja kuntalaisia erityisesti ostavana yleisönä.”

”Tämä tapahtui aivan samalla tavalla kuin muunkin tavaran huutokaupassa. Teki vaikutuksen sellaisen, kuin olisi ihmiskunta tehnyt suuren vararikon, jonka pesästä myötiin kaikki joutava irtaimisto.”

Lue lisää SOSTEn sivuilta: Hankintalaki ja järjestöt.

Markku Virkamäki
toimitusjohtaja
Kehitysvammaisten Palvelusäätiö

Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi:
 

Myös lastensuojelussa ongelmia

Lastensuojelussa on samoja ongelmia, erityisesti pitkäaikaisessa sijaishuollossa. Periaatteessa ensimmäinen hankintalaki 1994 merkitsi jo tuolloin sote-palvelujen kilpailuttamisvelvoitetta, kun EUssa sote oli kilpailudirektiivien osalta ns. B-listalla, eli ei sovellettu. Suomi halusi kilpailuttaa kaiken, STM.n raportti 2012 toi esille monia ongelmia, joita ei kuit. nyt korjata. Olen kouluttanut ja ollut kehittämässä hankintaosaamista Kuntaliitossa töissä ollessani erityisesti lastensuojelupalveluissa: osto ja myyntikoulu, hyvän hankinnan kriteerit jne.. Räätälöitävät palvelut tulisi ottaa kokonaan pois hankintalain piiristä. Asumispalvelujen kilpailuttaminen silloin kun pakottaa ihmisen muutamaan on myös perusoikeuksien vastaista. Asiakkaan rooli on tosi heikko.

Sirkka Rousu - ti 4. lokakuuta 2016 15.55.44

Hyvinvoivat ihmiset

SOSTEssa työskennellään sen hyväksi, että

Palvelut ovat ihmislähtöisiä, yhdevertaisia ja perustuvat julkiseen vastuuseen.

Työ- ja toimintamahdollisuudet sekä riittävä toimeentulo kuuluvat kaikille.

Terveyserot, eriarvoisuus ja huono-osaisuus vähenevät.


 SOSTEblogissa:

SOSTEtalk!-blogi: Kokeilut työkaluna – ratkaisuja vaikeisiin haasteisiin?

Auttaa voi aina

Suomessa oleskelee paperittomia ihmisiä, mutta ihmisinä he eivät ole laittomia. Kaikilla on oikeus ihmisyyteen riippumatta oikeudellisesta asemasta. Avun antaminen tai saaminen ei voi olla riippuvaista etnisestä taustasta, uskonnosta tai oikeudellisesta asemasta. Tämä pitää muistaa keskustelussa, jossa vaaditaan paperittomien ihmisten auttamisen kriminalisointia.

Odottavalla sote-kannalla