Skip to content

Järjestöjen palvelutuotanto hyvinvointitalouden ytimessä

Kansalaisyhteiskunta
Järjestöjen palvelutuotantoKansalaisyhteiskunta

Jussi Ahokas, pääekonomisti, SOSTE ry


 

Hyvinvointitalous on sosiaali- ja terveysjärjestöjen viime vuosikymmenellä lanseeraama käsite ja tapa hahmottaa yhteiskuntaa ja yhteiskuntapolitiikkaa. Hyvinvointitalouden visio konkretisoituu lauseessa ”yhdessä tehty hyvä elämä kaikille”.

Kun rakennamme hyvinvointitaloutta ja toimimme hyvinvointitaloudessa, lähtökohtana on ihmisten hyvinvoinnin ja hyvän elämän edellytysten tavoittelu. Hyvinvointitaloudellista toimintaa motivoivat siis hyvinvointitavoitteet.

Pohdittaessa järjestöjen palvelutuotannon lähtökohtia, hyvinvointilähtöisyys nousee mieleen ensimmäisten joukossa. Monien järjestöjen yritysmuotoisenakin tuottamien palvelujen taustalta löytyy ajatus siitä, että jonkin ihmisryhmän hyvinvoinnin tukemiseksi on tehtävä jotain. Aiemmin on saatettu toimia vapaaehtoispohjalta, josta on muovautunut vähitellen liiketaloudellista toimintaa, mutta motiivit ja perustavoitteet eivät ole silti muuttuneet: ihmisten hyvinvoinnin tukeminen ja hyvän elämän edellytysten vahvistaminen on toiminnan syy. Järjestöjen palvelutuotanto onkin keskeinen osa hyvinvointitaloutta.

Järjestöjen palvelutuotannolla paljon vartioitavana

Yhteiskunnan muuttuessa ja hyvinvointipalveluiden etsiessä omia uomiaan on tärkeää, että hyvinvointilähtöinen toiminta pitää pintansa. Juuri siksi järjestöjen palvelutuotannolla on nyt ja jatkossa paljon vartioitavana.

Viime vuosina hyvinvointipalveluissa on nähty kehitystä, joka ei hyvinvointitalouden näkökulmasta ole ollut kaikilta osin rohkaisevaa. On ilmeistä, että kaikkien palvelutuottajien määräävänä motiivina ei ole ollut ihmisten hyvinvoinnin tukeminen, vaan joissain tapauksissa esimerkiksi liiketaloudelliset syyt ovat menneet niiden edelle. Toisaalta on ollut hienoa nähdä, että suomalaisen yhteiskunnan reaktio tällaiseen kehitykseen on ollut selvästi torjuva. Toisaalta on ollut harmillista havaita, että hyvinvointipalveluissa voidaan toimia muuten kuin hyvinvointilähtöisesti.

Kun laiminlyöntejä on viime vuosina tullut hyvinvointipalveluissa – erityisesti vanhuspalveluissa – vastaan, usein on asetettu vastakkain yksityinen ja julkinen palvelutuotanto. Ensimmäistä on pidetty alttiina vastuuttomuudelle, jälkimmäistä taas perustaltaan vastuullisena. Hyvinvointitalouden ja järjestöjen palvelutuotannon näkökulmasta jäsennys ei ole mielekäs. Toimivampi on se, onko tuotannon määräävänä motiivina ihmisten hyvinvoinnin tukeminen vai ei. Hyvinvointitalous rakentuu nimittäin sekä yksityisestä että julkisesta hyvinvointilähtöisestä toiminnasta, jossa palveluntuotannolla on luonnollisesti keskeinen asema.

Myös järjestöjen palvelutuotantoa pitää tarkastella kriittisesti. Vaikka hyvinvointitavoitteet ovat olleet ja ovat edelleen monen järjestön palveluiden motivoiva ja määrittävä lähtökohta, aina on mahdollista lipsua toimimaan jonkun muun tavoitteen ehdoilla. Saattaa olla niin, että toiminnan muuttuessa liiketaloudelliseksi, vaarat lipsahduksille kasvavat. Tämä johtuu siitä, että taloudellisen laskelmoinnin merkitys välttämättä kasvaa silloin, kun vaikka aiemmin vapaaehtoiseen yhdistystoimintaan perustunut ”tuotanto” viedään markkinoille ja järjestetään esimerkiksi osakeyhtiömuotoon. Mitä kauemmas toiminta etääntyy alkuperäisestä eetoksesta, sitä suurempi mahdollisuus on luisua hyvinvointitalouden ulkopuolelle.

Jotta järjestölähtöinen toiminta pysyisi hyvinvointitaloudellisena ja rakentaisi yhteiskuntaan vahvempaa hyvinvointitaloutta, esimerkiksi järjestöpohjaisten palvelutuotantoyritysten toimivalla johdolla on suuri vastuu muistuttaa jatkuvasti hyvinvointilähtökohdista. Jotta hyvinvointilähtöinen eetos ei katoa ja häviä taloudellisessa puristuksessa, täytyy johdon jatkuvasti reflektoida palvelutuotannon tilaa, tuloksia ja tulevaisuuteen asetettavia tavoitteita hyvinvointitavoitteisiin peilaten.

Hyvinvointipalveluiden rakenteet koetuksella

Todennäköisesti tulevina vuosina ja vuosikymmeninä hyvinvointipalveluiden tuotannon rakenteita koetellaan ennen näkemättömällä tavalla. Vuoden 2020 alussa kohtaamamme koronavirusepidemia ja sen yhteiskunnalliset vaikutukset saattavat olla vasta esimakua siitä, mitä esimerkiksi ilmastokriisi ja sen mukanaan tuomat yhteiskunnalliset haasteet eteemme tuovat. Emme siis yksinkertaisesti tiedä tällä hetkellä, millaisissa olosuhteissa ja millaisin reunaehdoin järjestöt ja muut toimijat jatkossa palveluita tuottavat. Voimme kuitenkin ennakoiden olettaa, että valintojen horisontti tulee muuttumaan monella tapaa ja kenties yhteiskunnan käytettävissä olevat taloudelliset resurssit niukkenevat.

Erityisesti juuri tällaisissa oloissa hyvinvointitalous ja hyvinvointilähtöinen ajattelu ovat keskeisiä. Mikäli järjestöjen palvelutuotannossa, sitä suunniteltaessa ja toteutettaessa, nojataan jatkossakin hyvinvointitalouden visioon, tulevat järjestöt todennäköisemmin tekemään oikeita valintoja – sellaisia, joiden tuloksena hyvän elämän edellytykset yhteiskunnassamme lisääntyvät. Jos taas palvelutuotantoa alkavat ohjata liiaksi taloudelliset logiikat, lopputulos ei ole hyvinvoinnin näkökulmasta välttämättä kestävä.

Sen lisäksi, että järjestöt ja järjestölähtöiset yritykset tuottavat palveluja hyvinvointilähtöisesti, niiden on tulevaisuudessa tehtävä entistä enemmän työtä myös hyvinvointilähtöisen yhteiskuntapolitiikan vahvistamiseksi. Yksittäinen yhdistys tai yhtiö ei nimittäin voi välttämättä valita hyvinvointilähtöistä toimintaa, mikäli yhteiskuntapolitiikassa samansuuntaiset valinnat jäävät tekemättä. Tulevaisuudessa onkin ajateltava entistä enemmän kokonaisuuksia, vaikka oman toiminnan ja palveluiden kehittäminen on varmasti jatkossakin jokaisen palveluita tuottavan järjestön tai yrityksen pääasiallinen tehtävä.

Järjestölähtöinen palvelutuotanto on ollut, on tällä hetkellä ja tulee tulevaisuudessa olemaan hyvinvointitalouden ytimessä. Maailma muuttuu nyt vauhdilla ja myös järjestöjen palvelutuotannon on muututtava mukana. Nojaamalla hyvinvointitalouden visioon järjestöjen palvelutuotanto voi kuitenkin jatkossakin säilyttää oman erityisyytensä, hyvinvointilähtöisyyden ja tavoitteen turvata hyvän elämän edellytykset kaikille.

Jussi Ahokas
pääekonomisti, SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry

Kirjoittaja on vastannut SOSTEn hyvinvointitaloustyöstä viimeisen viiden vuoden ajan.


©SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry, kesäkuu 2020
Tämä artikkeli on osa SOSTEn artikkelisarjaa Järjestöjen palvelutuotanto.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Muut teeman artikkelit

Uutinen

22.6.2022 08:00

SOSTEn kymmenvuotisjuhlissa välittyi ilo ja jälleennäkemisen riemu

Kansalaisyhteiskunta SOSTE juhlisti kymmenvuotista taivaltaan iloisissa, mutta samalla myös arvokkaissa tunnelmissa Helsingin Musiikkitalolla. Paikalle oli kokoontunut parisen sataa järjestöjen ja keskeisten sidosryhmien edustajaa ja päättäjää sekä SOSTEn omaa väkeä. Päällimmäisenä tunnelmana välittyi ihmisten ilo ja riemu kohdata toisensa pitkien koronavuosien jälkeen. Juhlissa kuultiin erilaisia tervehdyksiä ja puheenvuoroja jazztrio TRIn musisoinnin lomassa sekä ennen kaikkea vaihdettiin kuulumisia. […]

Uutinen

21.6.2022 15:36

Valtionavustuslain muuttaminen valmisteilla: kasvaako järjestöjen hallinnollinen taakka?

Kansalaisyhteiskunta Lain muutosehdotukset liittyvät hallitusohjelman tavoitteeseen vauhdittaa harmaan talouden vastaisia toimia.  SOSTEn mielestä harmaan talouden vastaiset toimet ovat erittäin tärkeitä, mutta lakiesitysluonnoksessa on ongelmia yleishyödyllisen yhdistystoiminnan kannalta. On epäselvää, miksi harmaan talouden torjuntaa koskevaa sääntelyä ollaan ulottamassa yleishyödylliseen yhdistystoimintaan, joka ei ole luonteeltaan taloudellista. Yleishyödylliset yhdistykset eivät saa tuottaa voittoa tai muuta välitöntä taloudellista etua siihen osallisille, […]

Uutinen

15.6.2022 08:30

SOSTEn hallitus: Kustannustason nousu uhkaa järjestöjen apua ja tukea – toiminta-avustuksiin tarvitaan indeksikorotus

Avustusjärjestelmä Yleinen kustannustason nousu uhkaa sosiaali- ja terveysjärjestöjen toimintaa. Järjestöjen kustannuksista 4/5 muodostuu työsuhteissa olevien ihmisten palkoista. Sosiaali- ja terveysjärjestöt ovat jo tehostamassa esimerkiksi kiinteistöjen käyttöä ja hallintoa, mutta näistä syntyvät säästöt eivät riitä. Työehtosopimusten perusteella nousevien palkkojen ja esimerkiksi palveluiden ja matkakulujen kallistuessa ensi vuodelle suunniteltu valtionavustusten taso ei riitä nykyisen laajuiseen järjestötoimintaan. Järjestöjen tarjoaman […]