Epäterveellisiin ravintoaineisiin, kuten lisättyyn sokeriin, suolaan ja tyydyttyneeseen rasvaan kohdistettu verotus on tutkitusti kustannustehokas tapa edistää kansanterveyttä. Sen avulla kansalaisten kulutuskäyttäytymistä voidaan ohjata terveyttä edistävään ja tukevaan suuntaan, sekä kannustaa elintarvikealaa tuottamaan valikoimiinsa yhä terveellisempiä tuotteita. Välillisesti tällaisella haittaverolla voidaan kaventaa myös väestöryhmien välisiä terveyseroja, kun terveellinen vaihtoehto tehdään suhteessa aiempaa edullisemmaksi.
Maailman terveysjärjestö WHO onkin suosittanut jäsenmailleen epäterveellisiin elintarvikkeisiin kohdistettujen haittaverojen käyttöönottoa. SOSTE kannattaa tätä esitystä, sillä runsas sokerin, suolan ja rasvan nauttiminen heikentää terveyttämme monin tavoin. Epäterveelliset ruokailutottumukset kytkeytyvät esimerkiksi sydän- ja verisuonitautien, metabolisen oireyhtymän, 2.tyypin diabeteksen sekä suusairauksien ilmaantuvuuteen ja kuormittavat siten raskaasti myös kansantalouttamme.
Ruokavaliolla on merkittävä rooli kansansairauksien synnyssä
Suomessa on ollut vuosien varrella käytössä eri tavoin määriteltyjä sokeri- ja makeisveroja. Parhaillaan meillä verotetaan kuitenkin vain virvoitusjuomiin lisättyä sokeria. Jatkossa olisi kuitenkin tärkeää verottaa kaikkia lisättyä sokeria sisältäviä tuotteita, sillä suomalaisen aikuisväestön päivittäinen sokerinsaanti on ravitsemussuosituksen ylärajoilla (miehillä 9% ja naisilla 10% päivittäisestä energian tarpeesta) ja lapsilla jopa tätä suurempi. Ravitsemussuositusten mukaisesti enintään 10% (25g) päivittäisestä energiasta tulisi saada lisätystä sokerista.
Koska verotus olisi tehokas keino hillitä väestön sokerin saantia, kannattavat SOSTEn ohella sokerin verotuksen laajentamisesta nykyisestä esimerkiksi THL, Valtion ravitsemisneuvottelukunta, EVIRA ja Suomen hammaslääkäriliitto. Myös kaikki eduskuntapuolueet suhtautuvat myönteisesti sokeriveroihin, mutta näkemyseroja on esitetty esimerkiksi verojen suuruudesta sekä verotettavista valmisteryhmistä. Esimerkiksi hammasterveyttä edistävien, sokerialkoholeilla makeutettujen tuotteiden rajaamista verotuksen ulkopuolelle tai niiden verotason asettamista alhaisemmalle tasolle on esitetty. Terveysperustaisesti tämä olisikin kannatettavaa.
Mikäli ravinnon haittaverot kohdistuvat kuitenkin vain makeisiin elintarvikkeisiin, on vaarana, että kulutus suuntautuu suoraan muihin epäterveellisiin vaihtoehtoihin, kuten rasvaisiin ja runsassuolaisiin napostelutuotteisiin. Siksi myös muiden epäterveellisten tuotteiden verotusta tulisi pohtia samassa yhteydessä, kun keskustellaan sokeriverosta. Parhaat terveyshyödyt tuottaisi sekä lisättyyn sokeriin, suolaan, että tyydyttyneisiin rasvoihin kohdistettu haittavero.
Suomalaiset saavat runsaasti sekä suolaa että tyydyttyneitä ”kovia” rasvoja erityisesti teollisista elintarvikkeista. Niin kutsuttua ”piilorasvaa ja – suolaa” on esimerkiksi lihajalosteissa, valmisruuissa, leivonnaisissa ja juustoissa. Ruokavaliossa kannattaisikin suosia ensisijaisesti sydänmerkki-tuotteita, joissa suolan määrää on vähennetty ja joissa käytetty rasva on hyvänlaatuista. Vaikka ravitsemussuositusten mukaisesti päivittäisen suolan saannin tulisi olla alle 5g vuorokaudessa (noin 1tl), on se aikuisväestöllämme reilusti yli tämän (miehillä 8.9g/vrk ja naisilla 6.5g/vrk). Myöskin tyydyttyneitä rasvoja syödään meillä liikaa. Suomessa sekä miehet (16%), että naiset (15%) saavat ravinnostaan tyydyttyneitä rasvoja selvästi yli päivittäisen suosituksen (<10% päivittäisestä energiantarpeesta). Huolta herättää myös lasten ja nuorten ravinnostaan saaman suolan ja rasvan määrä ja laatu.
Koska ruokavaliolla on merkittävä rooli kansansairauksien synnyssä, on lähes jokaisella EU-maalla omia toimenpidesuunnitelmiaan sokerin, suolan ja tyydyttyneiden rasvojen saannin vähentämiseksi.
Käytössä olevia keinoja ovat esimerkiksi pakkausmerkinnät, elintapaohjaus ja ravintosuositukset. Lisäksi monissa EU-maissa, kuten Unkarissa, Tanskassa, Irlannissa ja Ranskassa on kokeiltu tai parhaillaan käytössä terveysperustaisia ravinnon haittaveroja. Tällä hetkellä laajin epäterveellisiin elintarvikkeisiin kohdistettu veropohja on käytössä Unkarissa. Siellä verotuksella on saatu sokeria, rasvaa ja suolaa sisältävien tuotteiden kulutusta vähennettyä sekä samalla saavutettu suotuisia vaikutuksia valtiontalouteen. Veron tuotot, noin 50 miljoonaa euroa vuodessa, on kohdistettu Unkarin terveydenhuoltoon. On oletettavaa, että myös Suomessa epäterveellisiin elintarvikkeisiin kohdistetulla haittaverolla saavutettaisiin mittavia terveyshyötyjä.
Verotuksella voidaan vähentää kansansairauksien kuluja
Verotuksella voidaan kannustaa kuluttajia valitsemaan terveellisempiä tuotteita, sekä ohjata ruuan jalostajia ja valmistajia vähentämään tuotteisiin lisätyn sokerin, rasvan ja suolan määrää. Vaikuttavan verotason määrittäminen edellyttää kuitenkin sen hintatason löytämistä, jolla kuluttajat alkavat reagoida kulutustaan muuttamalla. Tutkimusten mukaan veron pitäisi olla vähintään 20% tuotteen myyntihinnasta, jotta vero todella ohjaisi kulutusta haluttuun suuntaan. Veron kansanterveyttä edistävää vaikutusta tehostaisi edelleen veron tuottojen kohdistaminen terveyden edistämistyöhön tai esimerkiksi hintatukeen terveellisille ruuille, kuten hedelmille ja kasviksille.
Parhaat vaikutukset saadaan aikaan monipuolisella keinovalikoimalla, joissa eri keinot tukevat toisiaan. Verotuksen ohella elintapoihin liittyvien kansansairauksien ehkäisemiseksi tarvitaankin myös muita toimenpiteitä. Näiden toimenpiteiden suunnittelussa ja toteutuksessa on hyvä hyödyntää Suomalaisten kansanterveysjärjestöjen vankkaa ja monipuolista osaamista. Tietoa ja tukea tulisi jakaa aktiivisesti esimerkiksi lapsiperheille, sillä ruokailu- ja makutottumukset kehittyvät jo lapsuudessa. Vanhempien antaman esimerkin kautta lapselle muodostuu malli terveellisestä ruokavaliosta, joka on monipuolinen, tasapainoinen ja kasvispainotteinen.