Skip to content

SOSTEn julkaisu: Osaamisen kehittäminen välityömarkkinoilla

2  Mitä ovat välityömarkkinat?


ENNEN KUIN SYVENNYMME osaamisen kehittämisen kysymyksiin, on syytä esittää yleiskuvaus välityömarkkinoista. Välityömarkkinoista on puhuttu Suomessa jo muutaman vuosikymmenen ajan. Käytännössä väli työmarkkinat muodostuivat 1990-luvun alun laman suurtyöttömyyden seurauksena, kun pitkäaikaistyöttömyydeksi kääntyneen työttömyyden sulattamiseen alettiin etsiä ratkaisuja.

Siitä huolimatta, että välityömarkkinoilla on jo pidempi historia, välityömarkkinoiden käsitteen yksiselitteinen määrittely ei ole helppoa ja vuosien saatossa erilaisia määrittelyjä on esiintynyt. Yksi yleinen lähtökohta määrittelylle on ollut se, että välityömarkkinat sijoittuvat yhteiskunnassamme nimensä mukaisesti kahden alueen väliin. Nämä alueet puolestaan määräytyvät sen mukaisesti, mikä on yksilön tilanne suhteessa työhön ja työmarkkinoihin.

Usein on esitetty, että välityömarkkinat sijaitsevat avointen työmarkkinoiden ja työttömyyden välillä (esim. Filatov 2013). Tämä määrittely ei kuitenkaan ole välttämättä tarkin mahdollinen, sillä yksilö voi kohdata myös avoimilla työmarkkinoilla lyhytaikaisen työttömyyden, esimerkiksi kitkatyöttömyyden tai kausityöttömyyden muodossa.

Onkin johdonmukaisempaa sanoa, että välityömarkkinoiden ulkopuoliset tilanteet ovat pääsääntöisesti työssä oleminen (kokoaikaisessa tai määräaikaisessa työsuhteessa tai lyhytaikaisesti työttömänä) sekä kokonaan työvoiman ulkopuolella oleminen. Yksilö on siis välityömarkkinoilla, jos hänen tilanteensa ei vastaa kumpaakaan edellisistä. Työllisenä oleminen ja lyhytaikainen työttömyys ovat tässä katsannossa varsinaisten työmarkkinoiden – tai avoimien työmarkkinoiden – tilanteita, kun taas pitkittynyt työttömyys tai työvoiman ulkopuolelta kohti työmarkkinoita pyrkiminen välityömarkkinoiden tilanteita. Työvoiman ulkopuolella oleminen tarkoittaa sitä, että tietyllä hetkellä ei syystä tai toisesta ole lainkaan pyrkimässä työmarkkinoille ja työelämään, esimerkiksi opiskelun, lastenhoidon tai muun syyn takia.

Välityömarkkinat voidaan määritellä myös siellä tapahtuvan toiminnan ja sille asetettujen tavoitteiden kautta. Tällöin välityömarkkinat nähdään

Kuvio 1. Välityömarkkinat yksilöiden työmarkkinatilanteen mukaan määriteltynä

toiminnallisena kokonaisuutena, jonka pitäisi onnistuessaan tuottaa tietynlaisia tuloksia. SOSTEn ja välityömarkkinatoimijoiden yhteistyöryhmän julkaisussa (2019) todetaan, että välityömarkkinoiden ”tehtävä on toimia matalan kynnyksen väylänä kohti avoimia työmarkkinoita”. Toivottavista tuloksista sanotaan seuraavasti:

Välityömarkkinat toimivat hyvin silloin, kun heikossa työmarkkina- asemassa olevien yksilöiden polut vievät erilaisten tukitoimien ja palveluiden kautta töihin avoimille työmarkkinoille tai opintoihin. Jos välityömarkkinoilla toimivien yksilöiden työllisyyttä tai ohjautumista opintoihin ei kyetä edistämään tarpeeksi, välityömarkkinoilla tarjottavia palveluita on kehitettävä niin, että ne jatkossa vastaavat paremmin pysyvään työllistymiseen vaikuttaviin yksilöllisiin tarpeisiin. (SOSTE 2019).

Välityömarkkinat muodostuvat tämän määrittelyn mukaan siis tietynlaisista yksilöiden tarpeisiin vastaavista palveluista. Tällaisiksi palveluiksi on nimetty muun muassa työharjoittelut, erilaiset vammaispalvelut, työpajatoiminta, työkokeilut, kuntouttava työtoiminta sekä järjestöjen ja muun kolmannen sektorin tuottamat työllisyyspalvelut. Välityömarkkinoiden kokonaisuutta voidaan edelleen laajentaa, jos myös sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut sekä aktiivisen työvoimapolitiikan toimet lasketaan osaksi niitä.

SOSTEn ja välityömarkkinatoimijoiden julkaisussa välityömarkkinoiden palvelukokonaisuus on esitetty kuvion 2 mukaisesti niin, että järjestöjen, säätiöiden ja kunnallisten toimijoiden tuottamat välityömarkkinapalvelut on jaettu neljään kategoriaan (kynnyksettömät palvelut, intensiiviset palvelut, täsmäpalvelut ja työmarkkinapalvelut). Lisäksi kuviossa esitetään näiden kolmannen sektorin ja kuntien pääasiassa tuottamien palveluiden yhteys julkisen järjestelmän palveluihin sekä tukitoimenpiteisiin.

Välityömarkkinoilla erilaiset palvelut ja tukimuodot risteävät ja pyrkivät toteuttamaan yhteisen tavoitteen, eli yksilöiden työmarkkina-aseman vahvistumisen eri osatavoitteiden kautta. Kuten SOSTEn ja välityömarkkinatoimijoiden julkaisussa (SOSTE 2019) todetaan, näiden tavoitteiden asettamisessa on aivan keskeistä ymmärtää yksilöiden erilaiset ja vaihtelevat tarpeet. Tämän määritelmän mukaan välityömarkkinoiden ja siellä tapahtuvan toiminnan (palvelut) tulisi aina olla tarvelähtöistä.

Sekä kuviosta 1 että kuviosta 2 nähdään, että välityömarkkinoiden määrittelyssä keskeistä on eteneminen. Tämä koskee luonnollisesti myös välityömarkkinapalveluiden tavoitteenasettelua: ihmisiä pyritään tukemaan eteenpäin työelämäpolulla, joka johtaa lopulta avoimille työmarkkinoille ja työllistymiseen. Suikkanen ym. (2016) ovat puhuneet nykytyömarkkinoista niin sanottuina siirtymien työmarkkinoina, joilla ihmisten tilanteet vaihtelevat ja muuttuvat niin avoimilla työmarkkinoilla, työsuhteiden sisällä kuin välityömarkkinoillakin. Siirtymiä tapahtuu esimerkiksi koulutuksesta työhön, työstä koulutukseen, työstä työttömyyteen, työmarkkinoiden ulkopuolelta (esimerkiksi hoivatyöstä) palkkatyöhön ja työstä eläkkeelle. Periaatteessa kaikenlaiset tilanteiden muutokset ovat nykytyömarkkinoilla mahdollisia.

Kuvio 2. Välityömarkkinoiden palvelut

Vaikka välityömarkkinoiden eetoksessa suunta on aina kohti avoimia työmarkkinoita, on selvää, että myös siirtymiä toiseen suuntaan voi tapahtua ja tapahtuu. Keskeistä tällöin on se, että välityömarkkinat ja toimijat siellä ovat valmiita vastaanottamaan ihmisiä eri taustoista ja kohtaamaan heidän tilanteensa yksilöllisesti. Yleisesti siirtymätyömarkkinoiden ajatus soveltuu hyvin välityömarkkinatoimintaan ja kiteytyy siinä myös käytännössä.

Usein välityömarkkinoita kuvatessa viitaan siihen, että siellä heikossa työmarkkina-asemassa olevat ihmiset saavat tukea työllistymiseen (ks. esim. Filatov 2013). Toisin sanoen välityömarkkinat määritellään siten, että se on toimintakenttä, jossa esimerkiksi pitkäaikaistyöttömien, nuorten ja osatyökykyisten henkilöiden työmarkkina-asemaa pyritään vahvistamaan. Tämä on tietysti totta, mutta saattaa antaa liian staattisen kuvan ensinnäkin yksilöiden tilanteista ja toiseksi välityömarkkinoilla tuotetuista palveluista ja annetusta tuesta. Mikäli välityömarkkinat nähdään dynaamisena ja tarvelähtöisenä työllisyyspalveluiden kokonaisuutena, joka nimenomaan huomioi yksilöiden tarpeet kulloisessakin tilanteessa, heikko työmarkkina-asema ei lopulta edes ole välityömarkkinoita sinällään määrittävä tekijä – välityömarkkinoiden tavoitteenahan on se, että lopulta jokaisen työmarkkina-asema olisi hyvä ja siirtymä avoimille työmarkkinoille olisi mahdollinen. Toisin sanoen: kun yksilö on siirtymässä välityömarkkinoilta avoimille työmarkkinoille, hänen työmarkkina-asemansa on jo vähintäänkin kohtalainen.

Kuviossa 3 on esitetty synteesi eri välityömarkkinoiden määrittelyistä siten, että se kokoaa yhteen tarvelähtöisyyden, siirtymät sekä välityömarkkinoiden sijainnin sekä tavoitteet suhteessa avoimiin työmarkkinoihin sekä työvoiman ulkopuolella olemiseen. Kuviossa palvelut ymmärretään laajasti eri sektoreiden tuottamana tukena välityömarkkinoilla oleville yksilöille, joten ne pitävät sisällään niin kolmannen sektorin kuin julkisenkin sektorin palvelut sekä erilaiset tukimuodot, kuten esimerkiksi palkkatuen.

Vaikka välityömarkkinoilla johtavana tavoitteena on yksilöiden pääsy avoimille työmarkkinoille, kaikille tämä ei ainakaan heti ole yksilöllinen tavoite. Jokaiselle välityömarkkinoilla olevalle asetetaan kuitenkin tavoitteita, jotka vievät lähemmäs avoimia työmarkkinoita, esimerkiksi tuettuun työllistymiseen, parempaan arjen hallitsemiseen sekä positiiviseen tulevaisuuskuvaan ja myönteisiin odotuksiin. Joskus on kuitenkin myönnettävä, että yksilöllinen tilanne on sellainen, ettei ole realistista nähdä yksilön tekevän enää työtä niissä normeissa ja niiden vaatimusten mukaisesti, jotka avoimet työmarkkinat tällä hetkellä asettavat. Siitä huolimatta ihmisellä voi olla edelleen monia tuottavia ja hänen yksilöllistä tilannettaan parantavia työvuosia edessään välityömarkkinoilla.

Tässä julkaisussa tarkastellaan välityömarkkinoita osaamisen kehittämisen näkökulmasta. Seuraavissa luvuissa osoitetaan, että monipuolinen osaamisen kehittäminen on keskeinen osa välityömarkkinoiden toiminnassa. Vaikka yksilöllinen osaamisen kehittäminen on välityömarkkinatoimijoiden arjessa keskeinen tavoite, toistaiseksi kokonaisvaltaista näkemystä välityömarkkinoiden osaamisen kehittämiseen ei ole Suomessa muodostettu. Seuraavissa luvuissa pyrimme täyttämään tätä tietovajetta sekä käsitteellisesti, teoreettisesti että empiirisesti.


Tämä artikkeli on julkaisusta Osaamisen kehittäminen välityömarkkinoilla, 10/2021.
©SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry