Perusturvan taso on matala. Se on kaukana viitebudjettien määrittelemästä kohtuullisen minimin tasosta. Viitebudjetit määrittelevät kuinka paljon aivan välttämättömiin menoihin tarvitaan rahaa. Perusturvan riittävyyden arvioinnissa on todettu, että työttömän, kotihoidon tuen saajan ja vähimmäismääräisten sairaus- ja vanhempainpäivärahan saajan tulotasot eivät riitä kattamaan kohtuullista minimikulutusta. Opiskelijan sosiaaliturva kattaa kohtuullisen minimikulutuksen vain opintolainan kanssa.
Vuosina 2015-2019 perusturvaetuuksia heikennettiin indeksileikkauksilla ja -jäädytyksillä. Jo ennen näitä tehtyjä leikkauksia Euroopan Neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea antoi Suomelle useita huomautuksia perusturvan liian matalasta tasosta. Erityisesti työttömän perusturvan taso heikentyi indeksileikkausten ja aktiivimallista johtuneiden etuuden alentamisten vuoksi. Toimeentulotuen rooli työttömän perusturvan paikkaajana kasvoi huomattavasti vuosina 2015–19.
Hallitus teki vuoden 2020 alusta pieniä korotuksia perusturvaan ja purki aktiivimallin velvoitteet. Ne olivat oikean suuntaisia askelia, mutta lähinnä vain paikkasivat edellisten vuosien leikkauksia. Koronakriisin aikana etuuksiin tehtiin myös väliaikaisia korotuksia ja laajennuksia.
Riittämätön perusturva johtaa toimeentulotuen lisääntyvään ja pitkäaikaiseen käyttöön. Toimeentulotuki on vahvasti tarveharkintainen etuus ja sen varaan joutuminen tarkoittaa ihmiselle jatkuvaa asioimista etuusbyrokratian kanssa tuloistaan ja menoistaan raportoiden.
Kokonaan perusturvan varassa eläviä ihmisiä oli Suomessa vuonna 2020 261 500 henkeä, 4,8 prosenttia väestöstä. Määrä kasvoi edellisestä vuodesta. Erityisesti pitkäaikaisesti perusturvan varassa olevien määrä on kasvanut koko 2010-luvun. Vuonna 2020 heitä oli 104 610, kun 2010 luku oli 61 097.
Vuonna 2019 köyhyys- tai syrjäytymisriskissä Suomessa oli noin 873 000 henkilöä, eli 16 prosenttia väestöstä. Riskissä olevien määrä kasvoi edeltävästä vuodesta noin 17 000 henkilöllä. Pienituloisiin kotitalouksiin kuuluvia henkilöitä – tulot alle 60 prosenttia mediaanista – oli 678 800 vuonna 2020. Lapsiköyhyys koskettaa Suomessa 114 300 lasta.
Perusturvan monimutkaisuus ja byrokraattisuus
Suomalainen sosiaaliturva on monimutkainen etuuksien, verotuksen ja palvelujen sekä palveluista maksettavien asiakasmaksujen kokonaisuus. Ihmiset kokevat sen vaikeasti ymmärrettävänä ja byrokraattisena. Etuushakemuksiin tarvitaan paljon liitteitä ja samoja papereita joudutaan toimittamaan usealle taholle. Omia oikeuksia voi olla vaikea ymmärtää, eikä tuen tarvitsija välttämättä osaa tai kykene anomaan kaikkia etuuksia, joihin hän on oikeutettu.
Järjestelmä reagoi hitaasti ihmisten muuttuviin elämäntilanteisiin. Ihmisten on myös mahdollista pudota eri etuuksien väliin, kun hänen elämäntilanteeseensa sopivaa etuutta ei löydy.
Pienten ansiotulojen vaikutuksia etuuksiin on vaikea arvioida ennakolta ja ansiotulot aiheuttavat helposti maksatuskatkoksia etuuksiin. Etuuksiin ei usein ole kytketty palveluja. Kun palvelut eivät tue riittävästi ihmisten toimintakykyä ja kuntoutumista, ihmiset jäävät pitkäaikaisesti etuusjärjestelmän varaan.