Skip to content

Sosiaalibarometri 2019

Suuntaviivoja sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamiseen


julkaisu: Sosiaalibarometri 2019
luku 4: Suuntaviivoja sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamiseen

tutkija Anne Eronen, SOSTE
tutkimuksen asiantuntija Pia Londén, SOSTE
tutkija Juha Peltosalmi, SOSTE

© SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry.

HUOM! Julkaisu ilmestyy kokonaan lokakuussa 2019. Lue uutinen osion julkaisusta.


 

Vuoden alussa joka kolmas sote-johtaja ja joka kymmenes sosiaalityöntekijä piti sote-uudistusta hyvänä. Uudistuksen tavoitteiden toteutumista epäiltiin laajasti ja monia palveluja tarvitsevien ihmisten palvelujen turvaaminen askarrutti. Vastaajat painottivat aiempaa enemmän hallinnon selkeyttä, hyte-työtä, sote-integraatiota ja palvelun käyttäjien kuulemista.

Sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuudistusta on valmisteltu eri lähtökohdista lähes viisitoista vuotta. Uudistamisen välttämättömyyttä on perusteltu tarpeella vastata yhä vinoutuvan väestörakenteen tuottamaan kestävyysvajeeseen ja palvelujen epätasa-arvoiseen saatavuuteen. Tavoitteena sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamisessa onkin kustannusten hillinnän ohella turvata ihmisille yhdenvertaiset ja laadukkaat palvelut ja vähentää hyvinvointi- ja terveyseroja. Keinoina tähän pääsemiseksi on nähty sosiaali- ja terveydenhuollon integraatio, tehokkaat toimintatavat ja digitalisaation hyödyntäminen. Palvelujen sisältöjä uudistettiin pääministeri Juha Sipilän hallituksen viidessä kärkihankkeessa vuosina 2015–2018. (Alueuudistus.fi)

Barometrin vastausajankohtana tammi-helmikuussa 2019 sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuudistukseen (jatkossa sote-uudistus) sisältyvät eri lakipaketit olivat valiokuntakäsittelyssä. Sote-uudistuksen keskeisimmät elementit olivat 18 maakuntaan keskitettävä sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvastuu, palvelujen tuottamisen monituottajamalli sekä uudistuksen osaksi kytketty asiakkaan valinnanvapaus. Maakuntien oli tarkoitus aloittaa toimintansa vuoden 2021 alussa ja valinnanvapauden vaiheittain. Kuntiin olisi jäänyt uudistuksen jälkeen mm. opetus, päivähoito, kulttuuri ja liikunta. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä olisi toteutettu sekä kunnissa että maakunnissa.

Sosiaali- ja terveysjärjestöjen kannalta sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteiden uudistaminen valmistellulla tavalla olisi ollut merkittävä muutos, koska se olisi muuttanut sote-palvelujen järjestämistavan ja pienten palveluntuottajien menestymisedellytysten ohella kuntien ja yhdistysten suhteita (Brax 2018). Alan yhdistykset toimivat monimuotoisesti eri sairaus-, vamma- ja ikäryhmien sekä monin tavoin haastavissa elämäntilanteissa elävien ihmisten hyvinvoinnin ja osallisuuden kohentamiseksi. Yhdistysten toiminta on moniulotteista: iso osa sijoittuu hyvinvoinnin ja terveydenedistämisen kentälle, mutta järjestöt tai niiden omistamat yhtiöt tuottavat myös sosiaali- ja terveyspalveluja. Näiden kahden ulottuvuuden välimaastoon jää lisäksi monenlaista järjestölähtöistä auttamistyötä, jossa kuntien tuki on tärkeää. Neljä viidestä yhdistyksestä toimii pelkin vapaaehtoisvoimin. Näiden yhdistysten toiminnalle tärkeitä ovat kuntien avustukset sekä edulliset tai maksuttomat toimitilat. (Järjestöbarometri 2018.) Muissa alan paikallisyhdistyksissä ja valtakunnallisissa liitoissa on puolestaan palkattua työvoimaa, vuonna 2016 yhteensä noin 50 000 (SOSTE 2019). Siirryttäessä maakuntiin olisivat yhdistysten avustukset ja erilaiset kuntien kanssa kumppanuuksissa toteutetut toiminnot olleet vaakalaudalla (Brax 2018).

Maaliskuussa 2019 sote-uudistuksen valmistelu keskeytettiin. Lakipaketteja ei olisi ehditty käsitellä eduskunnassa ennen vaaleja. Sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteiden uudistaminen on kuitenkin välttämätöntä seuraavallakin hallituskaudella. Tässä tulokset on analysoitu siitä näkökulmasta, mihin tähän mennessä valmistelluissa ratkaisuissa näyttää käytännön toimijoiden näkökulmasta liittyneen pulmia ja mitä pidettiin onnistuneina ratkaisuina, joita on mahdollista hyödyntää sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteita jatkossa uudistettaessa.

4.1 Arviot kaatuneen uudistuksen toteutustavoista

Näkemykset sote-uudistuksesta kokonaisuutena olivat vuoden 2019 alussa erittäin jakautuneet ja samalla kallellaan kielteisiin arvioihin (liite 4.1). Sosiaali- ja terveysjohtajat pitivät uudistuksen kokonaisuutta kuitenkin muita kantaa ottaneita parempana. Heistä lähes kolmannes (32 %) katsoi uudistuksen kokonaisuuden melko tai erittäin hyväksi, melko tai erittäin huonoksi sen arvioi 44 prosenttia. Sosiaalityöntekijät pitivät uudistusta kokonaisuutena selvästi kielteisempänä: 56 prosenttia arvioi sen erittäin tai melko huonoksi ja vain kymmenesosa erittäin tai melko hyväksi. Muut arviot olivat neutraaleja.

Näkemyksiä sote-uudistuksen kokonaisuudesta on tiedusteltu myös edeltävinä vuosina (kuvio 4.1). Vuosien 2018 ja 2019 alussa sosiaali- ja terveysjohtajien näkemykset uudistuksesta olivat selvästi kielteisemmät kuin kahtena edeltävänä vuonna. Sosiaalityöntekijät arvioivat puolestaan vuoden 2019 alussa uudistusta hieman edellisvuotta myönteisemmin.

Kuvio 4.1. Sosiaali- ja terveydenhuollon vastaajien arviot sote-uudistuksesta kokonaisuutena.

Kuvio 4.1. Sosiaali- ja terveydenhuollon vastaajien arviot sote-uudistuksesta kokonaisuutena.

Sote-uudistus olisi heijastunut myös muihin hyvinvointipalveluja tarjoaviin toimijoihin. Sosiaali- ja terveydenhuollon vastaajien ohella näkemyksiä sote-uudistuksen kokonaisuudesta tiedusteltiin Kelan ja TE-toimistojen johdolta (liite 4.1). Heistä runsas viidennes (22–23 %) arvioi uudistuksen myönteisesti ja selvästi useampi kielteisesti: Kelan johdosta 40 prosenttia ja TE-johdosta 47 prosenttia. Kelan johdon näkemyksiä on tiedusteltu kahtena edeltävänä vuonna. Vuoteen 2017 verratessa molempien tahojen näkemyksissä oli vuoden 2019 alussa selvästi enemmän kielteisiä kantoja ja hieman enemmän myönteisiä näkemyksiä.

Sote-uudistuksen eräiden ratkaisujen kannatus

Vastaajilta tiedusteltiin näkemystä muutamista sote-uudistusta raamittaneista ratkaisuista: palvelujen järjestämisen ja tuottamisen erottaminen, järjestämisvastuun siirtyminen maakunnille, palvelutuotannon monipuolistaminen sekä valinnanvapauden laajeneminen perustasolla ja siihen sisältyvät asiakassetelit ja henkilökohtainen budjetti.

Sosiaali- ja terveysjohtajat pitivät sote-uudistuksessa tehtyjä ratkaisuja pääosin hyvinä (kuvio 4.2). Varsinkin asiakasseteleiden käyttö sekä sosiaali- että terveydenhuollossa ja palvelutuotannon monipuolistaminen koettiin hyvinä ratkaisuina. Asiakassetelin käytön terveydenhuollossa arvioi erittäin tai melko hyväksi 74 prosenttia johdosta, ja asiakassetelit sosiaalihuollossa ja palvelutuotannon monipuolistumisen puolestaan 68 prosenttia. Palvelujen järjestämisvastuun siirtymistä maakunnille, asiakkaan valinnanvapauden lisäämistä perustasolla sekä henkilökohtaisen budjetin käyttöönottoa piti hyvänä 58 prosenttia sosiaali- ja terveysjohtajista.

Tiedustelluista ratkaisuista näkemykset erosivat eniten siinä, onko järjestäjän ja tuottajan lailla säädetty erottaminen hyvä ratkaisu. Sosiaali- ja terveysjohtajista 30 prosenttia pitää ratkaisua erittäin tai melko huonona ja 43 prosenttia myönteisenä. Lähes yhtä usein, 29 prosentin mielestä, asiakkaiden valinnanvapauden lisääminen perustasolla on huono ratkaisu.

Sosiaali- ja terveysjohtajien arviot sote-uudistuksen ratkaisuista.

Kuvio 4.2. Sosiaali- ja terveysjohtajien arviot sote-uudistuksen ratkaisuista.

Sosiaali- ja terveysjohtajat ovat arvioineet uudistuksen peruslähtökohtia myös aiemmin (taulukko 4.1). Vuoden 2019 alussa erityisesti asiakassetelien käyttö sekä sosiaali- että terveydenhuollossa arvioitiin selvästi myönteisemmin kuin kahtena edeltävänä vuonna, vaikka sinänsä valinnanvapauden lisäämiseen perustasolla suhtauduttiin vuoden takaista tilannetta epäilevämmin. Palvelujen järjestämisvastuun siirtoa maakunnille sosiaali- ja terveysjohtajat pitivät puolestaan vuoden 2019 alussa edeltäviä vuosia harvemmin hyvänä ratkaisuna. Muissa ratkaisuissa näkemyserot edeltäviin vuosiin olivat pienempiä.

Taulukko 4.1. Sosiaali- ja terveysjohtajien arviot sote-uudistuksen ratkaisuista vuosina 2017–2019 (erittäin / melko hyvä, %).

2019

%

2018

%

2017

%

Asiakassetelin käyttö terveydenhuollossa 74 64
Asiakassetelin käyttö sosiaalihuollossa 68 56
Palvelutuotannon monipuolistaminen 68 73 72
Asiakkaiden valinnanvapauden lisääminen perustasolla 58 67 55
Henkilökohtaisen budjetin käyttöönotto 58 54
Palvelujen järjestämisvastuun siirtyminen maakunnille 58 64 70
Lailla säädetty järjestäjän ja tuottajan erottaminen 43 42 32

Näkemyksiä sote-uudistuksen perusratkaisujen mielekkyydestä tiedusteltiin myös sosiaalityöntekijöiltä ja TE-toimistojen vastaajilta (liite 4.2). Näkemykset poikkesivat toisistaan. Lähimpänä uudistuksen valmistelua olleet sosiaali- ja terveysjohtajat arvioivat kaikkia tiedusteltuja ratkaisuja sosiaalityöntekijöitä ja TE-palvelujen vastaajia myönteisemmin. TE-palvelujen vastaajien ja sosiaalityöntekijöiden oli myös vaikeaa ottaa kantaa osaan tiedustelluista seikoista. Varsinkin henkilökohtaisen budjetin ja asiakassetelien käyttöönoton suotuisuutta oli hankala ennakoida, lisäksi sosiaalityöntekijöiden oli vaikea ottaa kantaa järjestäjän ja tuottajan erottamiseen.

TE-palveluissa ja sosiaalityössä pidettiin esitetyistä ratkaisuista parhaimpana palvelutuotannon monipuolistamista. Melko tai erittäin hyväksi palvelutuotannon monipuolistamisen arvioi TE-palvelujen vastaajista 53 prosenttia ja sosiaalityöntekijöistä 47 prosenttia, sosiaali- ja terveysjohdosta myönteisen arvion antoi 68 prosenttia. TE-palvelujen vastaajat pitivät lisäksi useammin hyvänä kuin huonona ratkaisuna asiakkaiden valinnanvapauden lisäämistä perustasolla sekä asiakasseteleiden käyttöä terveydenhuollossa ja hieman harvemmin sosiaalihuollossa. Muissa arvioiduissa ratkaisuissa näkemykset jakautuivat voimakkaasti niitä hyvänä, neutraalina ja huonona pitävien kesken.

Huomionarvoista on, että asiakastyötä tekevä vastaajaryhmä, sosiaalityöntekijät, suhtautuivat selvästi useammin kriittisesti henkilökohtaisen budjetin käyttöönottoon. Henkilökohtaista budjettia suunniteltiin paljon palveluja tarvitseville ikääntyneille ja vammaisille ihmisille. Kaikista sosiaalityöntekijöistä erittäin tai melko huonona sitä piti 35 prosenttia ja erittäin tai melko hyvänä vain 19 prosenttia. Sosiaalityöntekijät katsoivat myös sote-uudistuksen peruslähtökohtien, palvelujen järjestämisvastuun siirtymisen maakunnille ja lailla säädetyn järjestäjän ja tuottajan erottamisen, selvästi useammin huonoiksi kuin hyviksi ratkaisuiksi.

Vaikutus palveluntuottajien asemaan

Sote-uudistuksen keskeinen piirre oli palvelujen monituottajamalli. Sosiaali- ja terveysjohtajat arvioivat uudistuksen vaikutusta erikokoisten yritysten, palveluja tuottavien järjestöjen ja julkisten palveluntuottajien asemaan (kuvio 4.3). Vastaajat kuvasivat hyvin yksimielisesti, että suurten yritysten asema olisi parantunut suunnitellun sote-uudistuksen myötä. Näin arvioi 91 prosenttia sosiaali- ja terveysjohtajista. Sen sijaan julkisten palveluntuottajien roolin katsottiin tahoista yleisimmin heikkenevän (63 %). Varsin laajasti ennakoitiin heikentyvän myös pienten ja keskisuurten yritysten aseman, mikäli sote-uudistus olisi toteutunut suunnitellussa muodossa. Heikentymistä ennakoi 58 prosenttia. Alan pk-yritysten menestymiseen luotti sosiaali- ja terveysjohdosta 30 prosenttia. Sen sijaan palveluja tuottavien järjestöjen roolin kehitystä vastaajien oli vaikeampi ennakoida, sillä näkemykset jakautuivat tasaisesti aseman paranemista (34 %), heikkenemistä (33 %) ja ennallaan säilymistä (32 %) arvioineiden kesken.

Sote-uudistuksen vaikutusta eri palveluntuottajiin tiedusteltiin myös vuoden 2018 alussa (kuvio 4.3 ja liite 4.3). Näkemykset olivat suhteellisen yhdenmukaiset kuin vuoden 2019 alussa. Selkein ero on, että vuoden 2019 alussa julkisten palvelujen heikkenemistä ennakoivia sosiaali- ja terveysjohtajia oli edellisvuotta vähemmän.

Myös vuoden 2015 alussa arvioitiin uudistuksen senhetkisten linjausten vaikutusta palveluja tuottaviin järjestöihin ja yleensä yritysmuotoisiin palveluntuottajiin (liite 4.3). Luottamus järjestöjen palvelujen aseman kohenemiseen näyttää viiden viime vuoden aikana hieman kasvaneen, joskin aseman heikentymistä ennakoivia on ollut kaiken aikaa suurehko osuus. Yritysmuotoisissa palveluissa on puolestaan korostunut yrityksen koon vaikutus palveluntuottaja-asemaan, mitä ei vielä vuoden 2015 tuloksissa eritelty.

Kuvio 4.3. Sosiaali- ja terveysjohtajien arviot sote-uudistuksen vaikutuksesta eri palveluntuottajien asemaan.

Kuvio 4.3. Sosiaali- ja terveysjohtajien arviot sote-uudistuksen vaikutuksesta eri palveluntuottajien asemaan.

Samansuuntaisia vaikutuksia palveluntuottajien asemaan ennakoitiin myös sote-uudistuksen osana valmistellusta valinnanvapauslainsäädännöstä (kuvio 4.4). Sosiaali- ja terveysjohtajat katsoivat varsin yksimielisesti valinnanvapauden lisäämisen parantavan yritysten asemaa palveluntuotannossa ja vastaavasti selvästi heikentävän julkisen sektorin asemaa palveluntuotannossa. Yritysten aseman arvioi parantuvan 88 prosenttia vastaajista – heistä suurempi osuus ennakoi jopa tuntuvaa kohentumista. Julkisen sektorin aseman heikentymistä ennakoi 64 prosenttia ja säilymistä ennallaan 26 prosenttia sosiaali- ja terveysjohtajista.

Palveluja tuottavien järjestöjen asemaan vaikutus ei ollut yhtä yksiselitteinen, vaan näkemykset jakautuivat vahvemmin. Kuitenkin järjestöjen palveluntuottaja-asemaan ennakoitiin useammin parantumista (40 %) kuin heikentymistä (30 %). Arviota järjestöjen palveluista hajauttanee osaltaan edellä kuvattu ero suurten sekä pienten ja keskisuurten yritysten menestymisedellytyksissä. Toisaalta vaikutusten ennakointia vaikeuttaa se, että palveluja tuottavat järjestöt jakautuvat yritysmuotoisiin ja ry-muotoisiin toimijoihin.

Valinnanvapauden lisäämisen ennakoidut vaikutukset

Edellä kuvattiin vastaajien varsin myönteistä näkemystä asiakasseteleihin ja sosiaali- ja terveysjohdon osalta myös henkilökohtaisiin budjetteihin. Sosiaali- ja terveysjohtajat ja sosiaalityöntekijät ennakoivat yksityiskohtaisemmin valmistelussa olleen valinnanvapauslainsäädännön vaikutusta palveluihin, palveluntuottajiin ja kustannuksiin, sosiaalityöntekijät sosiaalipalveluista ja alan johto sosiaali- ja terveyspalveluista. Johdon ja sosiaalityöntekijöiden näkemykset poikkesivat toisistaan. Pääsääntöisesti sosiaali- ja terveysjohto arvioi tilanteen molemmilta tiedustelluissa seikoissa sosiaalityöntekijöitä useammin kohenevan, joskin palvelujen saatavuutta ja laatua lukuun ottamatta kohenevaa kehitystä ennakoi sote-johdostakin suhteellisen pieni osuus (kuviot 4.4 ja 4.5, liitteet 4.4 ja 4.5).

Sosiaali- ja terveysjohtajat pitivät kriittisimpinä tekijöinä valmistellussa valinnanvapauslainsäädännössä palvelujärjestelmän selkeyttä asiakkaan kannalta, julkisen sektorin asemaa palvelutuotannossa ja kustannusten hallintaa (kuvio 4.4). Näiden olisi katsottu selvästi heikentyvän (60–65 %) valmistellun valinnanvapauslainsäädännön toteutuessa. Lähes yhtä kriittisesti, 58 prosenttia sosiaali- ja terveysjohtajista, arvioitiin valinnanvapauden vaikutusta sosiaali- ja terveyspalvelujen sujuviin palveluketjuihin ja heikoimmassa asemassa olevien ihmisten palveluun pääsyyn.

Useammin heikentymistä kuin kohentumista sosiaali- ja terveysjohto ennakoi valinnanvapaudesta myös hyvinvointi- ja terveyserojen kaventamiseen, heikoimmassa asemassa olevien ihmisten palvelun laatuun sekä palvelujen yhdenvertaiseen saatavuuteen valtakunnallisesti.

Selvästi eniten suunnitellun valinnanvapauslainsäädännön ennakoitiin parantavan yritysten asemaa palvelutuotannossa (88 %) ja terveyspalvelujen saatavuutta (64 %). Sosiaalipalvelujen saatavuuden ennakoi kohenevan vajaa puolet (46 %) sosiaali- ja terveysjohtajista.

Useammin kohennusta kuin heikentymistä sosiaali- ja terveysjohto arvioi valinnanvapauslainsäädännön toteuttamisesta koituvan lisäksi järjestöjen asemaan palvelutuotannossa (40 %), terveyspalvelujen laatuun (39 %), peruspalvelujen vahvistumiseen terveydenhuollossa (37 %) ja sosiaalipalvelujen laatuun (34 %).

Sosiaalityöntekijät ennakoivat vuoden 2019 alussa valmistellun valinnanvapauslainsäädännön kolme suurinta kipupistettä samoin kuin sosiaali- ja terveysjohtajat (kuvio 4.5, liite 4.5). Valinnanvapauden arvioitiin toteutuessaan heikentävän selvästi palvelujärjestelmän selkeyttä asiakkaan kannalta (67 %), heikoimmassa asemassa olevien palveluun pääsyä (64 %) ja kustannusten hallintaa (53 %). Noin puolet sosiaalityöntekijöistä ennakoi myös heikoimmassa asemassa olevien ihmisten palvelujen laadun (53 %), palvelujen yhdenvertaisen saatavuuden valtakunnallisesti (52 %), sosiaali- ja terveyspalvelujen sujuvien palveluketjujen (50 %) ja hyvinvointi- ja terveyserojen kaventamisen (48 %) heikentyvän nykyisestä.

Sosiaalipalvelujen saatavuudesta ja laadusta sosiaalityöntekijöiden arviot jakautuivat. Noin viidennes sosiaalityöntekijöistä ennakoi sosiaalipalveluihin valinnanvapauden lisäämisestä myönteistä kehitystä, ja runsas kolmannes katsoi tilanteen heikentyvän.

Kuvio 4.4. Sosiaali- ja terveysjohtajien arviot valinnanvapauden lisäämisen vaikutuksista.

Kuvio 4.4. Sosiaali- ja terveysjohtajien arviot valinnanvapauden lisäämisen vaikutuksista.

 

Kuvio 4.5. Sosiaalityöntekijöiden arviot valinnanvapauden lisäämisen vaikutuksista.

Kuvio 4.5. Sosiaalityöntekijöiden arviot valinnanvapauden lisäämisen vaikutuksista.

Sosiaali- ja terveydenhuollossa työskenteleviä on pyydetty arvioimaan valinnanvapauden lisäämisen vaikutuksia myös muutamana edeltävänä vuonna (liite 4.4). Sosiaali- ja terveysjohtajien näkemykset vuosina 2017–2019 ovat varsin yhdenmukaisia. Valinnanvapauden lisäämisessä on huolestuttanut koko kolmen vuoden ajan sen ennakoitu kielteinen vaikutus kustannusten hallintaan, hyvinvointi- ja terveyserojen kaventamiseen sekä heikoimmassa asemassa olevien ihmisten palveluihin pääsyyn ja saadun palvelun laatuun. Niin ikään palvelujärjestelmä on koettu asiakkaiden kannalta sekavana.

Palveluntuottajien asemaan valinnanvapauden vaikutukset on arvioitu kolmen viime vuoden aikana samansuuntaisesti, joskin järjestöjen aseman kohenemista ennakoineiden osuus on vähentynyt kolmessa vuodessa. Terveyspalvelujen saatavuutta valinnanvapauden on ennakoitu selvästi parantavan, ja myös vaikutusta sosiaalipalvelujen saatavuuteen arvioitiin vuoden alussa edellisvuotta myönteisemmin. Sen sijaan terveyspalvelujen laadun paranemiseen valinnanvapauden lisääntymisen myötä ei vuoden 2019 alussa enää uskottu yhtä vahvasti kuin vuotta aiemmin. Myös sosiaali- ja terveyspalvelujen sujuviin palveluketjuihin ilmeni vuoden 2019 alussa runsaasti epäilystä.

Perusteluja sote-uudistusarvioille

Sosiaali- ja terveysjohtajilta ja sosiaalityöntekijöiltä tiedusteltiin avoimella kysymyksellä, mitä uhkia ja mahdollisuuksia he näkevät sote-uudistuksessa mukaan lukien valinnanvapaus. Sosiaali- ja terveysjohdon ja sosiaalityöntekijöiden uhkia koskevissa vastauksissa korostuivat valinnanvapauslainsäädäntöön liittyvät asiat. Valtaosa vastaajista pohti vaikutuksia asiakkaiden kannalta, eikä valmistellun uudistuksen nähty palvelevan eniten palveluja tarvitsevia ja käyttäviä ihmisiä.

”Ihmisiä kiinnostaa hoitoon pääseminen ja hyvä hoito, päättäjiä valinnanvapaus. Riskinä on, että valinnanvapaus vie rahat pois Suomesta. Todellako pörssiyhtiöitä ja osakkeenomistajia kiinnostaa hyvä hoito ja asiakkaan etu?” (sosiaalityöntekijä)

”Asiakkaat haluavat hyvää palvelua, valinnanvapaus on sivuseikka. Sote-uudistuksessa rakenteellisesti mennään fiksujen, koulutettujen, hyväosaisten ehdoilla eikä niiden jotka tarvitsevat enemmän palveluja. Yritetään keksiä mahdotonta pyörää, sote- ja maku-uudistus yhtä aikaa ei vain onnistu, se tarkoittaa vain rakenteiden lisääntymistä ei vähentymistä.” (sosiaalityöntekijä)

”– Valinnanvapauden myötä paljon palveluja tarvitsevien asiakkaiden palvelut pirstoutuvat usealle toimijalle ja kokonaisuuden hallinta vähenee.” (sosiaalityöntekijä)

Valmistellusta palvelujärjestelmästä kuvattiin muodostuvan pirstaleisen ja vaikeasti hahmotettavan. Valmistellulla mallilla ei katsottu edistettävän sosiaali- ja terveydenhuollon integraatiota. Sosiaalityöntekijät nostivat voimakkaasti esille, että valmistelussa unohdettiin sosiaalipalvelut. Palvelujen kiihtyvän yksityistämisen, järjestelmän pirstaloitumisen ja uuden hallintoportaan ennakoitiin lisäävän kustannuksia. Yksityisten yritysten katsottiin poimivan helpoimmat asiakkaat ja kustannuksiltaan pienemmät palvelutarpeet, ja julkiselle sektorille jäävän pitkäkestoista ja monimuotoista tukea tarvitsevien asiakkaiden ja suurempien kustannusten. Säästöjä ennakoitiin jatkossa haettavan palvelun saatavuutta rajaamalla ja asiakasmaksuja nostamalla. Käytännön asiakastyön näkökulmasta haasteena lisääntyvissä yksityisissä palveluissa nähtiin asiakkaan kannalta saumattomasti toimivan yhteistyön rakentaminen lukuisten uusien ja osittain tiheään vaihtuvien palveluntuottajien kanssa. Asiakasta koskevien tietojen välittyminen ison toimijajoukon kesken arvelutti. Vastaajat epäilivät myös palveluntuottajien valvonnan onnistumista.

”Palvelutuotannon pirstaloituminen. Yhteisen tietojärjestelmän puuttuminen vaikeuttaa erityistä tukea tarvitsevien asiakkaiden ja potilaiden asemaa. Sote-uudistuksen alkuperäiset perustavoitteet unohtuneet.” (sote-johtaja)

”Många aktörer gör informationsgången ännu svårare. Klienten/patienten får allt ansvar själv – gör det svårt att få rätt service. Brist på service i glesbygden och på svenska.” (sosiaalityöntekijä)

”Lähtökohtana on ollut sosiaali- ja terveydenhuollon integraatio palveluissa paljon palveluja tarvitsevien osalta. Tämä ei tule toteutumaan vaan palvelut eriytyvät entisestään. Integraatio terveydenhuollon ja sosiaalihuollon osalta ei onnistu, koska sosiaalihuolto on liikelaitoksessa ja terveydenhuolto sote-keskuksessa. Sosiaalineuvonta sote-keskuksessa ei kata paljon palveluja tarvitsevan asiakkaan osalta integraatiotarvetta.” (sote-johtaja)

”Patientens vårdkedja svår att styra och överblicka på grund av många producenter i den enskildas vårdkedja.” (sote-johtaja)

”Vaikeat ja monisairaat potilaat jää julkiselle ja yksinkertaiset tapaukset, jotka haluaa hymyileviä hoitajia ja erikoislääkäreille lähetteitä käy yksityisellä.” (sote-johtaja)

”—Yksi relevanteimmista koskee jatkuvaa sosiaalipalveluiden yksityistämiskehitystä, mikä ei ole lainkaan asiakaskunnan etujen mukaista. On esimerkiksi jo tällä hetkellä täysin käsittämätöntä, että jopa lastensuojelulaitoksia tulee kilpailuttaa jatkuvasti. Pienet, mutta pitkään moitteettomasti työtä tehneet palveluntuottajat eivät voi mitenkään pärjätä tällaisessa epävarmassa kilpailun maailmassa, jossa selviytyminen ja toimeentulo määrittyvät vuoden tai kahden välein täysin uudelleen. Työntekijät kokevat samaa epävarmuutta, mikä ei voi olla heijastumatta myös asiakkaisiin esimerkiksi työntekijöiden jaksamattomuuden muodossa.” (sosiaalityöntekijä)

”Sosiaalityön asema huolettaa, etenkin aikuissosiaalityön. Jos puheet ovat sitä tasoa, että ”sosiaaliväki” jalkautuu terveysasemille, niin eipä voi paljoa odottaa. Sosiaalityö on asiantuntijatyötä, ei mitään puuhastelua, joka vastaa vain terveydenhuollon henkilöstön havaitsemiin palvelutarpeisiin.” (sosiaalityöntekijä)

”Mihin on unohtunut sosiaalipalvelut? Pelkkä ohjaus ja neuvonta ei todellakaan riitä sote-keskuksissa. Asiakkaissa on ns. moniongelmaisia, joiden elämäntilanteeseen pitää löytää välittömästi apua akuuteissa tilanteissa esim. perheväkivaltatilanteet, päihde-ja mielenterveysongelmaiset ym. Heidän auttamisessaan tarvitaan eri ammattialojen osaajia ja säästetään kustannuksissa.” (sosiaalityöntekijä)

Keskeisenä uhkana pidettiin niin palvelunkäyttäjien eriarvoisuuden kuin alueellisen eriarvoisuuden syvenemistä tavoiteltujen yhdenvertaisen palvelujen saatavuuden ja hyvinvointi- ja terveyserojen kaventamisen sijaan. Alueellista eriarvoisuutta kuvattiin syntyvän ennen kaikkea palvelujen keskittämisestä. Tämä tarkoittaa vaikeimmassa asemassa oleville ihmisille keskeisen sosiaalityön loitontumista suuriin kaupunkikeskuksiin sekä etä- ja digipalvelujen lisääntymistä. Kaikilla ei ole kuitenkaan osaamista tai mahdollisuutta sähköisten palvelujen käyttöön. Maakuntakeskuksissa sijaitseviin palveluihin hakeutumista vaikeuttaa vähäinen julkinen liikenne. Huolta esitettiin paikoin myös siitä, että paikallisesti kehitetyt toimivat mallit korvautuvat suuren yksikön ja toimijamäärän ratkaisuilla, jotka rikkovat kuntien sektorirajoja ylittävät yhteistyökäytännöt.

”Kuka haluaa hoitaa heikkoja, moniongelmaisia, parantumattomia, sellaisia, joilla ei motivaatiota tai joissa ei nopeasti näe työn tuloksia? Eriytyykö palvelut hyvä- ja huono-osaisille?” (sosiaalityöntekijä)

”Eriarvoisuus kasvaa, koska palvelut keskitetään isompiin maakuntakeskuksiin. Ne asiakkaat jotka asuvat kaukana maakuntakeskuksista vaarassa jäämän etä- ja digipalveluiden varaan. Digitalisaatio ei sovi kaikille, monella ei ole taitoja eikä välineitä sen hyödyntämiseen. Sosiaalityö on oltava lähellä asiakasta, jokaisessa kunnassa kuten tänä päivänä. Tämä tärkeätä esim. mielenterveyskuntoutujille, lastensuojeluperheille ja muille haastavassa elämäntilanteessa oleville.” (sosiaalityöntekijä)

”– Sosiaalityön asiantuntemus eriytetään peruspalveluista, mikä ei tue integraatiota. Ongelmien ennaltaehkäisy on halvinta peruspalvelujen tasolla, mutta nyt sote-keskuksiin näyttää jäävän vain hyvin kevyt sosiaalinen ohjaus. Valinnanvapautta pidetään itseisarvona, ja poliittiset resurssit ovat keskittyneet aivan liikaa tähän, vaikka olisi pitänyt keskittyä integraatioon ja eriarvoisuuden vähentämiseen. Uudistus ei onnistu näissä tavoitteissa. Uudistus ei onnistu tuottamaan säästöjä. Tietojärjestelmähaasteet ovat valtavat. Uudistus pitää sisällään tietoturva-ongelmia.” (sosiaalityöntekijä)

”Valtakunnan tasolla tasa-arvoisuus palveluissa ei toteudu. Yksityisten yritysten markkinatalous tuottaa huolta. Yritykset tavoittelevat voittoa; miten se vaikuttaa palveluiden laatuun ja miten valvonta toteutuu. Tuoko sote-uudistus tavoitellut säästöt?” (sote-johtaja)

”Uhkia ovat byrokratian lisääntyminen ja rahoituksen riittämättömyys, 3 miljardin säästöt tulisi saada aikaan, joka vääjäämättä tarkoittaa palvelujen karsimista ja yhteiskunnan jakautumista edelleen hyvä ja huono-osaisiin. Merkittävä yhteiskunnallinen linjaus päättäjiltä. Sote-palvelut ovat liiketoimintaa, josta myös kansainväliset sijoitusyhtiöt hyötyvät. Suora tulonsiirto veronmaksajilta voittoa tavoitteleville sijoittajille. Erona julkiselle sektorille on se, että julkinen sektori ei tuota voittoa vaan hyvinvointia. Uhkina ovat palvelujen pirstoutuminen, hankinnan osaamattomuus, huono laatu, johtamisen ongelmat, valvonnan riittämättömyys sekä asiakkaiden asiakasmaksujen korottaminen ja haavoittuvassa asemassa olevien asiakkaiden vaikeus osata valita palveluja ja käyttää tietotekniikkaa. Asiakkaiden valinnanvapaus keskittyy isojen kaupunkien ympäristöön, ei koko Suomeen, jolloin ei voida puhua yhdenvertaisuudesta.” (sote-johtaja)

Huolta kannettiin erityisesti monia palveluja tarvitsevista ihmisistä, kuten ikääntyneet monisairaat ihmiset, lastensuojelun asiakkaat, päihde- ja mielenterveyskuntoutujat, vaikeasti työllistyvät sekä harvaan asutuilla alueilla asuvat. Asiakkaiden kannalta järjestelmän monimutkaisuus lisää vastaajien mukaan palveluohjauksen tarvetta. Vastaajia myös askarrutti, miten monenlaista tukea tarvitsevalle asiakkaalle varmistetaan johdonmukainen palvelusuunnitelma ja kuka vaihtuvien yksityisten palveluntuottajien rikastamassa järjestelmässä kantaa kokonaisvastuun mahdollisesti vuosia kestävästä asiakassuhteesta. Työntekijöiltä uusi rakenne olisi edellyttänyt maantieteellisesti ja toimijamäärältään aiempaa laajemman palvelujärjestelmän hyvää tuntemusta.

Haavoittuvimpien asiakkaiden ei katsottu juuri hyötyvän valinnanvapaudesta. Monilla ei ole voimavaroja selvittää edes nykyjärjestelmässä, mistä saa tarvitsemansa avun, saati vertailla palveluntuottajia, johon ei ole käytettävissä vakiintuneita mittareita. Myönnettykin palvelu voi voimavarojen puutteessa jäädä kokonaan käyttämättä, jos se edellyttää työlästä palveluntarjoajien selvittämistä ja vertailua. Sosiaalityöntekijät pohtivat myös asiakkaiden saaman palvelun laatua ja toisaalta saadun palvelun tarkoituksenmukaisuutta tilanteissa, joissa asiakkaan ja hänen perheensä etu olisi vaihtuvien palvelukokeilujen sijaan pitkäjänteinen asiakastyö. Sosiaalityö sisältää yksilön oikeuksiin kajoavia viranomaistehtäviä ja haastavia elämäntilanteita, joiden toimivimmat ratkaisut eivät esimerkiksi lastensuojelutilanteessa välttämättä ole ensi vaiheessa asiakkaalle mieleisimpiä.

”Yksilön kokonaistilanteen pirstoutuminen jatkuu. Vaaditaan selkeää ja hyvää palveluohjausta vaihtoehdoista.” (sote-johtaja)

” — Lääkäri valitaan sen mukaan, kuka antaa sen, mitä asiakas pyytää (esim. lääkeresepti). Asiakas saa kyllä lausunnon, mutta lausunnot ei mene läpi Kelassa (esim. sairauspäiväraha). Yksiköistä tulee liian isoja, palvelut karkaavat ja hajaantuvat. Asiakas valitsee ja tieto ei kulje. Arvioita asiakkaan tilanteesta tehdään siellä ja tuolla, eikä kellään ole asiakkaan tilanteesta kokonaiskäsitystä tai -vastuuta tai kokonaisvastuun päättäminen jää ilmaan.–” (sosiaalityöntekijä)

”Asukkaat ovat eriarvoisessa asemassa palvelujen suhteen. Erityistä tukea tarvitsevien asiakkaiden on entistä vaikeampi ymmärtää palveluja. Palveluntuottajien laatu mietityttää, miten niitä on mahdollista valvoa ja seurata, kun aika ei riitä nytkään?” (sosiaalityöntekijä)

”Palvelun käyttäjien osaaminen / arviointi valita hoitopaikka ei riitä – toistuvia käyntejä / liian vaativan hoidon käyttöä / ei käytetä vaikka tarvetta olisi. Tämä kyllä korjaantuu ajan kanssa.” (sote-johtaja)

”Utopiaa on myös se, että yksityiset palvelut itsessään tuovat säästöä eli lisäkustannuksia tulee, kun kilpailutetaan palveluntuottajia, valvotaan palvelun tuottamista ja lopputulos on todennäköisesti se, että yksityinen tulee kalliimmaksi kuin että se tuotettaisiin omana tuotantona julkisen kautta. Erityisen tuen tarpeessa olevat asiakkaat esim. vanhus-, vammais- päihde- ja mielenterveysongelmaiset eivät osaa / jaksa/ kykene välttämättä itse tekemään asiakassetelillä palveluntuottaja etsintää ja palvelut voi jäädä käyttämättä. Tämä nähty esim. kun huonokuntoiset asiakkaat ovat joutuneet etsimään Kelan ammatillisen kuntoutuksen terapeutteja eli vaikka asiakkaalla olisi siihen oikeus ja Kelan myönteinen päätös niin asiakas ei jaksa ja kykene etsimään terapeuttia saati aloittamaan terapiaa ja palvelu jää käyttämättä.” (sosiaalityöntekijä)

Sosiaali- ja terveydenhuollon vastaajat ottivat kantaa myös valmistellun sote-uudistuksen mahdollisuuksiin. Sosiaalityöntekijät nostivat selvästi vähemmän uudistuksen myönteisiä puolia kuin uhkia. Monet ilmaisivat myös varaumia: uudistus on hyvä vain osalle väestöstä tai isoimmissa kaupungeissa, sekä mikäli tietyt ehdot, kuten sosiaali- ja terveydenhuollon integraatio toteutuisivat. Jotkut katsoivat myös, että jo nykyinen palvelujärjestelmä mahdollistaisi esimerkiksi laajemman järjestäjätahon syntymisen kuntayhtymän kautta tai sosiaali- ja terveydenhuollon integraation syventämisen.

”Uudistus mahdollistaa asiakkaiden valita haluamansa palveluntuottaja, jos palvelutuottajia on, joista valita, ja jos asiakkaalla on tietoa valintapäätöksensä tueksi.” (sote-johtaja)

”Hyvä asia niille jotka osaavat käyttää palveluja ja pystyvät liikkumaan paikasta toiseen sekä käyttämään sähköisiä palveluja.” (sosiaalityöntekijä)

”Pienten kuntien rooli palvelujen järjestäjänä on hyvä purkaa, osaamista ei ole riittävästi. Jos ei muuten niin sote-uudistuksen avulla. Toisaalta asian on ratkaissut moni alue perustamalla kuntayhtymän. Eli sote-uudistusta se ei ole vaatinut.” (sote-johtaja)

Useimmiten myönteisinä seikkoina nostettiin esille aiempaa suurempi järjestämisvastuinen taho, palvelujen yhtäläisyys kunnasta riippumatta, palvelujen monipuolistuminen ja asiakkaan valinnanvapaus.

Järjestämisvastuun siirtyminen suuremmille alueille nähtiin monella tapaa kannatettavana. Palvelun käyttäjien yhdenvertaista palvelua perusteltiin sillä, että kunnilla olisi yhdenmukainen palveluvalikko ja samanlaiset kriteerit, asiakasmaksut ja käytännöt palveluissa. Suuremman toimijan kuvattiin myös turvaavan ammatillisen osaamisen harvinaisempiin sairauksiin ja elämäntilanteisiin, kuten lasten ja nuorten psykiatriset palvelut, adoptioneuvonta tai velkaneuvonta. Lastensuojeluun katsottiin saatavan laadukkaampaa palvelua, kun sitä tekemään saataisiin laillistettuja sosiaalityöntekijöitä. Työntekijöille mahdollistuisi parhaimmillaan kollegiaalinen tuki ja mahdollisuus erikoistua ammatillisesti. Odotuksia kohdistui myös isompien yksiköiden parempiin tiedolla johtamisen, kehittämisen ja koulutuksen mahdollisuuksiin.

”Pienten kuntien osalta nykytilanne on melko haavoittuva, isompi organisaatio tuo turvaa, palveluvalikoima on suurempi.” (sosiaalityöntekijä)

”Mahdollisuutena toimintojen yhtenäistäminen koko valtakunnassa ja maakunnallisesti, synergiahyöty koulutuksissa ja kehittämisessä.” (sosiaalityöntekijä)

”Mahdollisuutena palvelujen myöntämisen yhdenmukaiset kriteerit asiakkaille, jolloin kansalaisten yhdenvertaisuus säilyy. –” (sote-johtaja)

”Ehkä maakunnat voisivat vaikuttaa siihen, että asukkailla eri kunnissa olisi yhtä hyvät (toivottavasti ei yhtä huonot) palvelut. Työntekijöillä saattaisi olla maakunnissa mahdollisuus erikoistua eri osa-alueille ja tulla niissä paremmaksi asiantuntijaksi.” (sosiaalityöntekijä)

”Lapsiperheiden ja lastensuojelun sosiaalityön yhtenäistyminen koko maassa; sama palvelut samalla koulutuksella, tasavertainen kohtelu maakunnittain.” (sosiaalityöntekijä)

Kustannussäästöjä arvioitiin syntyvän palveluihin, jotka voitaisiin hoitaa keskitetysti, kuten lastenvalvojan palvelut, apuvälineet ja asunnon muutostyöt. Lisääntyvän kilpailun katsottiin kirittävän julkisia palveluja toimimaan kustannustehokkaammin. Pienissä kunnissa hyvänä pidettiin taloudellisen vastuun siirtymistä isommalle toimijalle. Esimerkkinä mainittiin kuntataloutta rasittavat erikoissairaanhoidon kulut.

”Yksittäiset vakavat sairaustapaukset eivät kaadu kunnan vastuulle.” (sote-johtaja)

”Kun harvoin tarvittavat palvelut keskittyvät maakuntiin, esim. adoptioneuvonta, syntyy tasalaatuista palvelua ihmisille. Mahdollisuus saada lakiasiantuntija-apua tasalaatuisesti maakunnasta.” (sosiaalityöntekijä)

”Erityispalvelujen suhteen suurempi alueellinen kattavuus parantaa laatua. Yhteisiä tukipalveluja voidaan hyödyntää. Jossain mielessä alueellinen tasa-arvo voi parantua.” (sosiaalityöntekijä)

Palvelujen monipuolistumista perusteltiin valinnanvapauden toteutumisella ja uusilla palveluntuottajilla sekä pienissä kunnissa alueen ja siten palvelutarjonnan laajenemisella. Valinnanvapauslainsäädännön elementeistä mahdollisuuksina nähtiin paikoin palvelun laadun paraneminen, itsemääräämisoikeuden koheneminen ja henkilökohtaisen budjetin myötä räätälöity palvelu. Valinnanvapauden todettiin tosin usein toteutuvan vain osalla alueista. Osa piti mahdollisuutena nopeaa palveluun pääsyä.

”Ihmisillä on laajemmin mahdollisuuksia valita palveluntuottaja, ja oletettavasti nopeampi pääsy palveluihin.” (sosiaalityöntekijä)

”Asiakassetelien osalta mahdollisuus valita palveluntuottaja. Henkilökohtaisen budjetin osalta itsemääräämisoikeuden korostuminen.” (sote-johtaja)

”Henkilökohtaisen budjetin käyttö voi edesauttaa räätälöidyn palvelun saamista.” (sosiaalityöntekijä)

4.2 Uudistuksen onnistumisen edellytykset

Sote-uudistuksen toteutuminen käytännössä

Maaliskuuhun 2019 saakka valmistellun sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksen asettumista käytännön työhön tarkasteltiin 23 uudistuksen tavoitteiden saavuttamisessa keskeisen seikan kannalta. Arvioita pyydettiin sosiaali- ja terveysjohdolta ja terveyspalveluja lukuun ottamatta sosiaalityöntekijöiltä. Lisäksi sosiaali- ja terveysjohtajia pyydettiin arvioimaan eri asioiden tärkeyttä uudistuksen onnistumiselle. Vaikka sote-uudistus ei toteutunut valmistellussa muodossa, antavat arviot tähän mennessä tehdystä valmistelusta eväitä sosiaali- ja terveydenhuollon tulevaan uudistamiseen: mihin tulee jatkossa kiinnittää erityistä huomiota ja mitkä seikat nyt tehdyssä valmistelutyössä koetaan hyviksi.

Tammi-helmikuussa 2019 sosiaali- ja terveysjohto katsoi valmistelussa olleessa sote-uudistuksessa onnistuvan selvästi heikoiten kustannusten nousun hillinnän (kuvio 4.6). Sen katsoi onnistuvan huonosti tai melko huonosti peräti 76 prosenttia sote-johdosta. Seuraavaksi kriittisimmin suhtauduttiin valmistellun mallin mahdollisuuksiin turvata lähipalvelut (64 %) sekä valmistellun palvelujärjestelmän selkeyteen niin hallinnon, palvelujen tuotantorakenteen kuin asiakkaidenkin kannalta (58–60 %). Lähes yhtä usein sosiaali- ja terveysjohtajat katsoivat onnistuvan heikosti (56–58 %) uudistuksen tavoitteena olleiden hyvinvointi- ja terveyserojen kaventamisen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon integraation. Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidonkaan integraatiosta ei oltu erityisen toiveikkaita: 44 prosenttia sote-johdosta ennakoi sen toteutuvan huonosti tai melko huonosti.

Hieman yli puolet sosiaali- ja terveysjohtajista ennakoi sosiaali- ja terveyspalvelujen kustannustehokkuuden ja yhdenvertaisen saavutettavuuden sekä sosiaalipalvelujen vahvistumisen onnistuvan suunnitelluissa rakenteissa huonosti tai melko huonosti. Terveydenhuollon peruspalvelujen vahvistumiseen ei uskonut 41 prosenttia vastaajista. Palvelujen saavutettavuutta täsmennettiin vastaajille niin, että se sisältää muun muassa etäisyyden palveluun, aukioloajat, esteettömyyden ja nettipalvelujen helppokäyttöisyyden. Saavutettavuus arvioitiin sosiaali- ja terveyspalvelujen yhdenvertaista saatavuutta pulmallisemmaksi, mikä on johdonmukainen näkemys lähipalvelujen turvaamisen heikkouden rinnalla. Sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuuden arvioi toteutuvan heikosti runsas kolmannes (35–36 %) ja hyvin vajaa kolmannes (29–31 %).

Palveluvaikutusten ohella mielipiteitä jakoi voimakkaasti hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen onnistuminen suunnitelluissa rakenteissa. Kielteisesti asiaan suhtautui 36 prosenttia ja luottavaisesti 27 prosenttia.

Sosiaali- ja terveysjohtajat ennakoivat selvästi useammin hyvin kuin huonosti onnistuviksi erityistason palvelujen vahvistumisen terveydenhuollossa (45 %) sekä terveyspalvelujen asiakaslähtöisyyden (44 %) ja laadun (38 %). Jossain määrin useammin katsottiin onnistuttavan hyvin kuin huonosti myös asukkaiden osallistumismahdollisuuksien parantamisessa (37 %) sekä sosiaalipalvelujen asiakaslähtöisyyden (35 %) ja laadun (30 %) toteuttamisessa.

Aiempina vuosina on kiinnitetty huomiota sote-uudistuksen erilaisiin vaikutuksiin sosiaali- ja terveyspalveluissa (Sosiaalibarometrit 2015–2018). Sote-uudistuksen arvioitiin onnistuvan myös vuoden 2019 alussa eri tavoin sosiaali- ja terveyspalveluissa. Sosiaali- ja terveysjohtajat arvioivat sote-uudistuksen vaikuttavan sosiaalipalveluja myönteisemmin terveydenhuollon peruspalvelujen vahvistumiseen sekä terveyspalvelujen laatuun ja yhdenvertaiseen saavutettavuuteen. Asiakaslähtöisyyden arvioitiin onnistuvan terveyspalveluissa hieman paremmin kuin sosiaalipalveluissa. Sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuus ennakoitiin sen sijaan yhdenmukaisesti.

Kuvio 4.6. Sosiaali- ja terveysjohtajien arviot sote-uudistuksen onnistumisesta eräissä asioissa.

Kuvio 4.6. Sosiaali- ja terveysjohtajien arviot sote-uudistuksen onnistumisesta eräissä asioissa.

Sosiaalityöntekijät ennakoivat valmistellun sote-uudistuksen vaikutuksia sosiaalipalveluihin ja palvelujen organisointiin (kuvio 4.7). Kokonaisuutena sosiaalityöntekijät arvioivat sote-uudistuksen onnistumista sosiaalipalveluissa ja asiakkaiden osallisuuden lisäämisessä sosiaali- ja terveysjohtoa kielteisemmin. Tiedusteltujen seikkojen ennakoi toteutuvan hyvin tai melko hyvin enintään 18 prosenttia sosiaalityöntekijöistä.

Sosiaalityöntekijöiden ja sote-johdon vastauksista verrattiin kuutta kriittisintä seikkaa. Näiden oli molemmista vastaajaryhmistä arvioinut toteutuvan huonosti tai melko huonosti yli 57 prosenttia. Kuuden heikoimmin onnistuvaksi arvioidun seikan joukossa molemmalla sosiaali- ja terveydenhuollon vastaajataholla oli lähipalvelujen turvaaminen, kustannusten nousun hillintä, palvelujärjestelmän selkeyttäminen asiakkaan kannalta sekä hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen. Näiden lisäksi sosiaalityöntekijät epäilivät muita tiedusteltuja seikkoja enemmän sosiaalipalvelujen yhdenvertaista saavutettavuutta ja sosiaalihuollon palvelujen vahvistumista. Sosiaalijohto kritisoi näitä vahvemmin sosiaali- ja terveydenhuollon hallinnon ja palvelujen tuotantorakenteen selkeyttä.

Yli puolet sosiaalityöntekijöistä ennakoi suunniteltujen sote-rakenteiden onnistuvan heikosti sosiaalipalvelujen yhdenvertaisessa saatavuudessa ja asiakaslähtöisyydessä, palvelujen tuotantorakenteen ja hallinnon selkeydessä sekä asukkaiden osallistumismahdollisuuksien parantamisessa. Muiden tiedusteltujen seikkojen onnistumiseen suhtautui varauksellisesti 43–48 prosenttia sosiaalityöntekijöistä.

Kuvio 4.7. Sosiaalityöntekijöiden arviot sote-uudistuksen onnistumisesta eräissä asioissa.

Kuvio 4.7. Sosiaalityöntekijöiden arviot sote-uudistuksen onnistumisesta eräissä asioissa.

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteiden uudistamista on seurattu Sosiaalibarometrissa myös aiempina vuosina. Sosiaali- ja terveysjohdon vuosien 2015–2019 näkemyksiä uudistuksen onnistumisesta verrattiin muutamasta keskeisimmästä seikasta: kustannusten hillintä, hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen, palvelujen integraatio ja yhdenvertainen saatavuus, lähipalvelujen turvaaminen, peruspalvelujen vahvistuminen sekä asiakkaiden osallistumismahdollisuudet. Tarkastelluista seikoista luottamus on koko viiden vuoden jaksolla ollut heikointa sote-uudistuksen onnistumiseen hyvinvointi- ja terveyserojen kaventamisessa ja lähipalvelujen turvaamisessa (liite 4.6). Lisäksi kolmen viime vuoden aikana tiedusteltu kustannusten nousun hillintä on arvioitu valtaosin kielteisesti, varsinkin kahden viime vuoden aikana.

Kahden viime vuoden arviot erottuvat edellisvuosia kielteisempinä myös sosiaali- ja terveydenhuollon ja hieman lievemmin perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon integraation toteutumisessa sekä sosiaalihuollon (perus)palvelujen vahvistumisessa. Terveydenhuollon peruspalvelujen vahvistumiseen luotettiin vuoden 2019 alussa edellisvuosia vähemmän. Puolestaan myönteisemmin kahden viime vuoden aikana sosiaali- ja terveysjohtajat arvioivat sote-uudistuksen onnistumista asukkaiden osallistumismahdollisuuksien parantamisessa.

Uudistuksen onnistumisen kriittiset tekijät

Sote-uudistuksen onnistumisessa sosiaali- ja terveysjohtajat pitivät vuoden 2019 alussa selvästi kriittisimpinä seikkoina johtamista ja asiakastiedon liikkuvuutta eri tahojen kesken (kuvio 4.8). Näitä piti erittäin tärkeinä uudistuksen onnistumiselle yli kahdeksan kymmenestä sosiaali- ja terveysjohtajasta (liite 4.7).

Noin 70 prosenttia vastaajista katsoi erityisen keskeiseksi sote-uudistuksen onnistumiselle hallinnon selkeyden, kustannusten nousun hillinnän sekä integraation niin sosiaali- ja terveydenhuollon kuin perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidonkin kesken. Näiden toteutumiseen valmistellussa sote-uudistuksessa ei kuitenkaan luotettu kovin laajasti (kuviot 4.6 ja 4.7).

Vähintään 60 prosenttia sosiaali- ja terveysjohtajista arvioi erittäin tärkeäksi sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteiden uudistamisen onnistumiselle paikallisen palvelutarpeen välittymisen maakuntaan, hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen vahvistamisen kunnissa sekä monikanavaisen rahoituksen yksinkertaistamisen. Hieman yli puolet vastaajista piti erittäin tärkeänä sote-uudistuksen onnistumiselle palvelujen käyttäjien kuuntelemista palvelujen suunnittelussa, käytössä ja arvioinnissa sekä sitä, että hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen olisi saanut vahvan aseman suunnitelluissa maakunnissa. Maakuntien taloudellisen liikkumavaran turvaamista esimerkiksi verotusoikeuden muodossa piti tärkeänä neljä vastaajaa kymmenestä.

Valtion vahvaa ohjausta ja palvelujen tuotantotapojen monipuolistumista piti vuoden 2019 alussa erittäin tärkeinä seikkoina sote-uudistuksen onnistumiselle noin kolmasosa vastaajista.

Vähiten tärkeänä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelu-uudistuksen onnistumisessa sosiaali- ja terveysjohtajat pitivät valinnanvapauden lisäämistä, mistä esimerkkeinä annettiin sote-keskukset, asiakassetelit ja henkilökohtaiset budjetit. Vaikka näistä valinnanvapauden yksittäisistä elementeistä erityisesti asiakasseteleitä ja melko usein myös henkilökohtaisia budjetteja pidettiinkin hyvinä ratkaisuina (kuvio 4.2), ei niiden käyttöönottoa pidetty koko uudistuksen onnistumisen kannalta merkittävänä. Vain noin viidesosa sosiaali- ja terveysjohdosta piti asiakkaan valinnanvapauden lisäämistä erittäin tärkeänä sote-uudistuksen onnistumisessa.

Kuvio 4.8. Sosiaali- ja terveysjohtajien arviot eräiden tekijöiden tärkeydestä sote-uudistuksen onnistumisessa (erittäin tärkeä, %).

Kuvio 4.8. Sosiaali- ja terveysjohtajien arviot eräiden tekijöiden tärkeydestä sote-uudistuksen onnistumisessa (erittäin tärkeä, %).

Sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteiden uudistamistyön onnistumisen kannalta keskeisimmät seikat ovat säilyneet sosiaali- ja terveysjohdon vastauksissa pääpiirteissään samoina vuosina 2016–2019 (liite 4.7). Varsinkin johtaminen, palvelujen integraatio, kustannusten nousun hillintä ja hallinnon selkeys on koettu koko jaksolla erittäin tärkeinä edellytyksinä.

Vuoden 2019 alun näkemyksissä huomiota kiinnittää se, että kustannusten nousun hillintää, johtamista, palvelujen tuotantotapojen monipuolistumista sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä piti edellisvuotta suurempi osuus sosiaali- ja terveysjohtajista uudistumisen onnistumisessa erittäin tärkeänä.

Koko neljän vuoden tarkastelujaksolla sosiaali- ja terveysjohtajat ovat alkaneet painottaa ennen kaikkea hallinnon selkeyttä sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen vahvistamista kunnissa sosiaali- ja terveydenhuollon onnistumisen merkittävinä edellytyksinä. Lisäksi on yhä voimakkaammin alettu korostaa palvelujen käyttäjien kuuntelemista, johtamista sekä sosiaali- ja terveydenhuollon integraatiota.

Kustannusten hillintä sosiaali- ja terveydenhuollossa

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteiden uudistamisen yksi keskeinen tavoite on epäedullisen ikärakenteen ja huoltosuhteen sekä työttömyyden vuoksi voimakkaasti kasvavien sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten taittaminen. Edellä kuvattiin, että vielä alkuvuodesta valmistellun sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksen ei uskottu juuri kykenevän hillitsemään sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten nousua. Vain 14 prosenttia sosiaali- ja terveysjohdosta katsoi onnistuttavan tässä hyvin. Kuitenkin kustannusten nousun hillintää pidettiin samanaikaisesti yhtenä keskeisimmistä sote-uudistuksen onnistumisen edellytyksistä: 69 prosenttia vastaajista piti sitä erittäin tärkeänä rakenteiden uudistamisen onnistumisessa. Keinoja hillitä alan kulukehitystä tarkasteltiin erillisellä kysymyksellä yksityiskohtaisemmin. Vastaajat ottivat kantaa 19 eri keinon kannatettavuuteen.

Vuoden 2019 alussa sosiaali- ja terveysjohtajat pitivät selvästi kannatettavimpina keinoina alan palvelujen kustannusten hillinnässä sosiaali- ja terveydenhuollon sekä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon integraatiota (kuvio 4.9). Näitä piti erittäin kannatettavina keinoina lähes yhdeksän vastaajaa kymmenestä (taulukko 4.2). Integraatiota pidettiin jopa kahta edeltävää vuotta useammin keskeisenä keinona kustannusten kasvun taittamisessa.

Yli 80 prosenttia piti erityisen merkittävänä keinona ICT-ratkaisujen yhtenäistämistä. Noin kolme neljästä sosiaali- ja terveysjohtajasta katsoi erittäin kannatettaviksi kustannusten hillintäkeinoiksi ennaltaehkäisevien palvelujen lisäämisen ja hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen vahvistamisen kunnissa. Nämä ovat olleet keskeisiä keinoja koko kolmen vuoden ajan, joskin vuoden 2019 alussa ennaltaehkäisevien palvelujen lisäämistä kannattavissa oli pienehkö notkahdus.

Palvelurakenteiden uudistamistyössä on nostettu esille tarve kehittää uusia toimintamalleja. Noin 70 prosenttia sosiaali- ja terveysjohdosta katsoi erittäin kannatettaviksi kustannusten nousun hillinnässä moniammatillisen varhaisen tuen ja sähköisen asioinnin lisäämisen sekä uusien palvelumallien kehittämisen. Keskitetyn asiakasohjauksen käyttöönottoa piti erittäin kannatettavana kustannusten hillintämielessä noin puolet vastaajista. Sähköisen asioinnin lisäämistä on tiedusteltu myös kahtena edeltävänä vuonna, ja vastaajat ovat pitäneet tätä keinoa kaiken aikaa yhtä merkityksellisenä.

Hankintamenettelyjen kehittämiseen luotti lähes kuusi vastaajaa kymmenestä kustannuksia hillitsevänä keinona, mutta sinänsä kilpailuttamiseen vain neljännes. Palvelujen kilpailuttamista kustannusten hillintäkeinona korostaneita on myös kahtena edeltävänä vuonna ollut suunnilleen sama osuus, mutta vuoden 2019 alussa hankintamenettelyjen kehittämistä painotettiin edeltävää kahta vuotta enemmän.

Palvelurakenteiden muutoksesta laitoshoitoa purkamalla ja erikoissairaanhoitoa keskittämällä katsoi koituvan merkittävää kustannushyötyä runsas kolmannes sosiaali- ja terveysjohdosta. Laitoshoidon purkamista erittäin kannatettavana keinona pitävien osuus on kolmen viime vuoden aikana kuitenkin vähentynyt. Erikoissairaanhoidon keskittämisestä näkemykset ovat kolmen viime vuoden aikana hienokseltaan vaihdelleet.

Muita keinoja selvästi vähemmän kustannusten hillinnässä sosiaali- ja terveysjohtajat kannattivat vuoden 2019 alussa omaisten ja läheisten vastuun ja ihmisten oman rahoitusosuuden lisäämistä, henkilöstömitoitusten väljentämistä sekä palveluverkon supistamista ja palvelujen karsimista. Omaisten ja läheisten vastuuta korosti joka kuudes vastaaja, muita keinoja enintään joka kahdeksas. Palvelujen ulkoistamista piti kustannusten nousun hillinnässä erittäin kannatettavana keinona vain kaksi prosenttia kyselyyn vastanneista sosiaali- ja terveysjohtajista. Nämä keinot ovat olleet koko kolmen viime vuoden ajan harvimmin erittäin kannatettaviksi arvioituja sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten hillinnässä. Muutokset näkemyksissä ovat olleet pienehköjä. Ihmisten oman rahoitusosuuden lisäämistä erittäin kannatettavana kustannuksia hillitsevänä keinona pitävien osuus on noussut nollasta 13 prosenttiin kolmessa vuodessa, kun taas henkilöstömitoitusten väljentämistä kannatetaan harvemmin kuin vuoden 2017 alussa.

Kuvio 4.9. Sosiaali- ja terveysjohtajien arviot sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksia hillitsevistä keinoista (erittäin kannatettava, %).

Kuvio 4.9. Sosiaali- ja terveysjohtajien arviot sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksia hillitsevistä keinoista (erittäin kannatettava, %).

Taulukko 4.2. Sosiaali- ja terveysjohtajien arviot sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksia hillitsevistä keinoista vuosina 2017–2019 (erittäin kannatettava, %).

2019 2018 2017
% % %
Sosiaali- ja terveydenhuollon sujuvat palveluketjut* 89 77 71
Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon sujuvat palveluketjut* 88 76 79
ICT-ratkaisujen yhtenäistäminen 83 87 84
Ennaltaehkäisevien palveluiden lisääminen 75 82 72
Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen vahvistaminen kunnissa 73 73 67
Moniammatillisen varhaisen tuen lisääminen 70
Sähköisen asioinnin lisääminen 69 70 71
Uusien palvelumallien kehittäminen 68
Hankintamenettelyjen kehittäminen 58 48 48
Keskitetyn asiakasohjauksen käyttöönotto 49
Laitoshoidon purkaminen 38 42 51
Erikoissairaanhoidon keskittäminen 36 31 42
Palvelujen kilpailuttaminen 25 24 23
Omaisten ja läheisten vastuun lisääminen 17 18 34
Ihmisten oman rahoitusosuuden lisääminen 13 8 0
Henkilöstömitoitusten väljentäminen 10 13 18
Sosiaali- ja teveydenhuollon palveluverkon

supistaminen

10
Palvelujen karsiminen 7 2 6
Palvelujen ulkoistaminen 2 5 0

* Muotoilut 2017–2018: sosiaali- ja terveydenhuollon integraatio; perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon integraatio.

Kustannusten hillinnässä harvimmin erittäin kannatettaviksi arvioituja keinoja tarkasteltiin yksityiskohtaisemmin (kuvio 4.10). Kustannusten nousun hillinnässä ei nojauduta julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen vähentämiseen, sillä palvelujen ulkoistamisen, karsimisen ja sosiaali- ja terveydenhuollon palveluverkon supistamisen näki melko tai erittäin kannatettavana enintään kolmannes vastaajista (liite 4.8). Henkilöstömitoitusten väljentämistä piti melko tai erittäin kannatettavana neljä vastaajaa kymmenestä.

Sen sijaan ihmisten oman vastuun kasvattamisesta näkemykset jakautuvat voimakkaasti. Lisäksi on havaittavissa, että omaisten ja läheisten vastuun lisääminen kustannusten nousun hillitsemiseksi saa enemmän kannatusta kuin ihmisten oman rahoitusosuuden lisääminen. Sosiaali- ja terveysjohtajista 62 prosenttia pitää omaisten ja läheisten vastuun lisäämistä melko tai erittäin kannatettavana, kun oman rahoitusosuuden lisäämistä kannattaa vajaa puolet (48 %).

Kuvio 4.10. Sosiaali- ja terveysjohtajien arviot julkisten palvelujen vähentämisen ja ihmisten oman vastuun kannatettavuudesta sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten nousun hillinnässä.

Kuvio 4.10. Sosiaali- ja terveysjohtajien arviot julkisten palvelujen vähentämisen ja ihmisten oman vastuun kannatettavuudesta sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten nousun hillinnässä.

 


Lähteet

Alueuudistus.fi.

Brax, Tuija. 2018. Järjestöjen rooli maakunta- ja sote-uudistuksessa. Selvityshenkilön raportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 26/2018. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö.

Järjestöbarometri 2018.

Sosiaali- ja terveysjärjestöt Suomessa. 2019. Verkkoartikkeli. SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry.

Liitteet

Liite 4.1. Arviot sote-uudistuksesta kokonaisuutena.

erittäin huono/huono

%

ei huono, ei hyvä

%

hyvä/erittäin hyvä

 

%

ei osaa sanoa

%

Sosiaali- ja terveysjohtajat
2019 43 25 32 0
2018 45 22 32 1
2017 36 21 42 1
2016 16 25 54 5
Sosiaalityöntekijät
2019 56 17 10 17
2018 62 14 9 15
Kelan johto
2019 40 22 23 15
2018 46 23 15 16
2017 29 28 20 23
TE-johto
2019 47 21 22 10
2017 27 42 15 16

Liite 4.2. Arviot sote-uudistuksen eräistä ratkaisuista.

Erittäin/melko huono

%

Ei huono, ei hyvä

%

Melko/erittäin hyvä

%

Ei osaa sanoa

%

Asiakassetelin käyttö terveydenhuollossa
Sote-johtajat 9 16 74 1
TE-johto 22 20 47 12
Asiakassetelin käyttö sosiaalihuollossa
Sote-johtajat 11 16 68 5
Sosiaalityöntekijät 34 18 31 18
TE-johto 23 27 33 17
Palvelutuotannon monipuolistaminen
Sote-johtajat 17 15 68 0
Sosiaalityöntekijät 23 17 47 13
TE-johto 22 17 53 8
Asiakkaiden valinnanvapauden lisääminen perustasolla
Sote-johtajat 29 12 58 0
Sosiaalityöntekijät 39 18 33 10
TE-johto 27 28 38 7
Henkilökohtaisen budjetin käyttöönotto
Sote-johtajat 17 19 58 6
Sosiaalityöntekijät 35 21 19 25
TE-johto 28 25 27 20
Palvelujen järjestämisvastuun siirtyminen maakunnille
Sote-johtajat 23 17 58 2
Sosiaalityöntekijät 41 18 24 16
TE-johto 35 23 38 3
Lailla säädetty järjestäjän ja tuottajan erottaminen
Sote-johtajat 30 24 43 3
Sosiaalityöntekijät 35 22 18 25
TE-johto 33 25 37 5

Liite 4.3. Sosiaali- ja terveysjohtajien arviot sote-uudistuksen vaikutuksesta eri palveluntuottajien asemaan.

Heikkenee Pysyy ennallaan Paranee Ei osaa sanoa
% % % %
Suuret yritykset
2019 1 7 91 1
2018 0 2 97 1
Palveluntuottajajärjestöt
2019 33 32 34 2
2018 35 31 28 6
2015* 37 39 17 8
Pienet ja keskisuuret yritykset
2019 59 11 30 0
2018 56 15 27 2
2015* 30 35 26 9
Julkiset palveluntuottajat
2019 63 32 6 0
2018 73 23 3 1

* 2015 asteikko: 1 heikkenee – 7 paranee, 8 en osaa sanoa. Tällöin tiedusteltiin ”yritysmuotoiset palveluntuottajat” ja ”järjestöt palveluntuottajina”.

Liite 4.4. Sosiaali- ja terveysjohtajien arviot valinnanvapauden lisäämisen vaikutuksista.

Heikentää paljon/ jonkin verran

%

Pysyy ennallaan

%

Parantaa jonkin verran/ paljon

%

Ei osaa sanoa

%

Terveyspalvelujen laatu
2018 18 28 53 2
2019 25 33 39 3
Terveyspalvelujen saatavuus
2018 15 16 66 3
2019 16 18 64 2
Sosiaalipalvelujen laatu
2018 24 38 33 5
2019 25 33 34 8
Sosiaalipalvelujen saatavuus
2018 26 29 40 5
2019 16 30 46 8
Peruspalvelujen vahvistuminen suhteessa erityistason palveluihin terveydenhuollossa
2017 22 38 36 4
2018 18 28 44 9
2019 25 33 37 6
Kustannusten hallinta
2017 53 24 21 3
2018 59 22 13 7
2019 60 19 19 2
Palvelujen yhdenvertainen saatavuus valtakunnallisesti
2017 46 25 27 2
2018 49 20 29 1
2019 39 28 27 6
Heikoimmassa asemassa olevien palveluun pääsy
2017 45 36 17 2
2018 50 36 13 1
2019 58 29 10 2
Heikoimmassa asemassa olevien palvelun laatu
2017 38 41 18 3
2018 40 40 18 2
2019 44 35 16 6
Hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen
2018 42 39 15 5
2019 45 35 18 2
Sosiaali- ja terveyspalvelujen sujuvat palveluketjut / integraatio*
2017 35 30 31 3
2018 46 20 34 3
2019 58 15 23 5
Palvelujärjestelmän selkeys asiakkaan kannalta
2018 74 7 16 3
2019 65 15 17 3
Yritysten asema palveluntuotannossa
2017 1 9 88 1
2018 1 9 89 2
2019 1 8 88 3
Järjestöjen asema palvelututuotannossa
2017 12 27 59 1
2018 24 26 47 3
2019 30 26 40 3
Julkisen sektorin asema palvelutuotannossa
2017 69 23 7 1
2018 66 23 9 2
2019 64 26 9 1

*Muotoilu 2017-2018: sosiaali- ja terveyspalvelujen integraatio; 2019: sosiaali- ja terveyspalvelujen sujuvat palveluketjut

Liite 4.5. Sosiaalityöntekijöiden arviot valinnanvapauden lisäämisen vaikutuksista vuoden 2019 alussa.

Heikentää Pysyy ennallaan Parantaa Ei osaa sanoa
  % % % %
Palvelujärjestelmän selkeys asiakkaan kannalta 67 10 8 15
Heikoimmassa asemassa olevien palveluun pääsy 64 17 6 13
Kustannusten hallinta 53 14 9 24
Heikoimmassa asemassa olevien palvelun laatu 53 25 7 15
Palvelujen yhdenvertainen saatavuus valtakunnallisesti 52 15 17 16
Sosiaali- ja terveyspalvelujen sujuvat palveluketjut 50 19 13 18
Hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen 48 24 8 20
Sosiaalipalvelujen saatavuus 37 25 21 17
Sosiaalipalvelujen laatu 36 26 19 19

Liite 4.6. Sosiaali- ja terveysjohtajien ennakoinnit sote-uudistuksen onnistumisesta*.

Huonosti/melko huonosti Kohtalaisesti/ neutraali* Melko hyvin/ hyvin Ei osaa sanoa
% % % % n
Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon integraatio
2016 14 9 69 8 93
2017 32 35 43 4 145
2018 42 24 30 5 153
2019 44 26 26 3 88
Peruspalvelujen vahvistuminen terveydenhuollossa
2015 37 22 36 5 163
2016 19 16 56 9 94
2017 30 26 42 3 145
2018 27 26 43 5 153
2019 41 21 36 2 88
Terveyspalvelujen yhdenvertainen saatavuus
2015 35 18 44 4 165
2016 22 20 53 6 96
2017 30 31 37 2 145
2018 41 23 35 2 153
2019 36 29 29 6 89
Sosiaali- ja terveydenhuollon integraatio
2015 38 21 38 3 164
2016 18 27 47 8 92
2017 40 25 33 2 145
2018 61 16 20 3 152
2019 56 24 18 2 89
Sosiaalipalvelujen yhdenvertainen saatavuus
2015 41 18 36 4 137
2016 28 22 41 10 91
2017 33 29 34 5 144
2018 49 23 26 3 151
2019 35 27 31 7 88
Peruspalvelujen vahvistuminen sosiaalihuollossa**
2015 52 18 25 5 136
2016 36 17 37 10 92
2017 40 32 23 5 145
2018 57 22 17 5 150
2019 52 19 24 5 88
Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen
2015 50 21 24 5 162
2016 34 27 31 9 92
2017 38 41 18 3 145
2018 44 28 26 3 153
2019 36 29 27 8 89
Asukkaiden osallistumismahdollisuuksien parantaminen
2015 59 21 15 5 166
2016 48 24 20 8 92
2017 38 33 28 2 145
2018 31 22 44 3 153
2019 31 30 37 2 87
Lähipalvelujen turvaaminen
2015 64 14 19 4 165
2016 55 25 12 8 93
2017 58 25 11 6 145
2018 58 22 17 3 153
2019 64 25 9 2 88
Kustannusten nousun hillintä
2017 57 29 11 4 144
2018 77 14 7 3 153
2019 76 10 14 0 88
Hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen***
2015 55 22 16 7 158
2016 50 24 15 12 89
2017 54 34 7 5 145
2018 59 27 11 3 153
2019 58 30 10 2 88

*2015 kysymys: Miten arvioitte sote-uudistuksen onnistuvan seuraavien tavoitteiden saavuttamisessa? 2016-2019 kysymys: Miten arvioitte sote-uudistuksen onnistuvan seuraavissa asioissa?

2015-2016 asteikko: 1–7 (huonosti–hyvin), 8 = ei osaa sanoa; luokiteltu taulukossa 1-3 = huonosti/melko huonosti, 4 = kohtalaisesti/neutraali, 5-7 = melko hyvin/hyvin, 8 = ei osaa sanoa.

2017-2019 asteikko: 1 = huonosti, 2 = melko huonosti, 3 = ei huonosti, ei hyvin, 4 = melko hyvin, 5 = hyvin, 6 = ei osaa sanoa; luokiteltu taulukossa 1-2 = huonosti/melko huonosti, 3 = kohtalaisesti/neutraali, 4-5 = melko hyvin/hyvin, 6 = ei osaa sanoa.

** Muotoilu 2015-2018: Peruspalvelujen vahvistuminen sosiaalihuollossa, 2019: Sosiaalihuollon palvelujen vahvistuminen.

*** Muotoilu 2015-2017: Sosioekonomisten terveyserojen kaventuminen, 2018-2019: Hyvinvointi- ja terveyserojen kaventuminen.

Liite 4.7. Sosiaali- ja terveysjohtajien arviot eräiden tekijöiden tärkeydestä sote-uudistuksen onnistumisessa.

erittäin tärkeä

%

Johtaminen*
2019 89
2018 81
2017 76
2016 67
Asiakastiedon liikkuvuus eri tahojen kesken
2019 84
Hallinnon selkeys
2019 71
2018 68
2017 55
2016 44
Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon integraatio
2019 71
2018 72
2017 72
2016 59
Sosiaali- ja terveydenhuollon integraatio
2019 69
2018 77
2017 66
2016 46
Kustannusten nousun hillintä
2019 69
2018 60
2017 62
Paikallisen palvelutarpeen välittyminen maakuntaan
2019 66
2018 72
Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen vahvistaminen kunnissa
2019 65
2018 59
2017 45
2016 39
Monikanavaisen rahoituksen yksinkertaistaminen**
2019 60
2018 46
2017 43
2016 41
Palvelujen käyttäjien*** kuuleminen palvelujen suunnittelussa, käytössä ja arvioinnissa
2019 53
2018 53
2017 41
2016 29
Valtion vahva ohjaus
2019 34
2018 34
2017 27
2016 34
Palvelujen tuotantotapojen monipuolistuminen
2019 30
2018 24
2017 27
2016 21
Valinnanvapauden lisääminen (sote-keskus, asiakasseteli, henkilökohtainen budjetti) ****
2019 21
2018 22
2017 17
2016 12

* Muotoilu 2016: Hyvä johtaminen

** Muotoilu 2016: Monikanavarahoituksen purku; 2017-2018: Monikanavaisen rahoituksen purku

*** Muotoilu 2016: Asiakkaiden kuunteleminen palvelujen suunnittelussa, käytössä ja arvioinnissa

**** Muotoilu 2016: Valinnanvapauslainsäädäntö, joka lisää ihmisten valinnanmahdollisuuksia; 2017: Valinnanvapauslainsäädäntö; 2018: Valinnanvapauden lisääminen perustasolla.

Liite 4.8. Sosiaali- ja terveysjohtajien arviot julkisten palvelujen vähentämisen ja ihmisten oman vastuun kannatettavuudesta sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten nousun hillinnässä.

Ei lainkaan/
vain vähän%
Melko

%

Erittäin

%

Ei osaa sanoa

%

Palvelujen ulkoistaminen 73 23 2 2
Palvelujen karsiminen 68 24 7 1
Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluverkon supistaminen 66 23 10 1
Henkilöstömitoitusten väljentäminen 57 31 10 2
Ihmisten oman rahoitusosuuden lisääminen 50 35 13 2
Omaisten ja läheisten vastuun lisääminen 37 45 17 1