Skip to content

Lääkekorvausjärjestelmä potilaan suojana

Toimeentulo

Lääkekorvausjärjestelmä turvaa potilaiden mahdollisuutta hankkia tarvitsemiaan lääkkeitä kohtuullisin kustannuksin. Paljon lääkkeitä käyttävillä kustannukset voivat olla suuret, joten toimiva lääkekorvausjärjestelmä on yksi väestön hyvinvoinnin peruskivistä.

Lääkkeitä myydään Suomessa vuosittain noin kolmella miljardilla eurolla. Tästä avohuollon reseptilääkkeiden osuus on reilut kaksi miljardia euroa. Itsehoitolääkkeiden osuus on noin 350 miljoonaa euroa. Kela maksoi vuonna 2017 lääkekorvauksia yhteensä yli 1,4 miljardia euroa noin 3,8 miljoonalle saajalle.

Lääkekorvausjärjestelmä muutosten edessä

Korvausjärjestelmä on luotu alun perin 1960-luvulla. Matkan varrella järjestelmään on tehty lukuisia muutoksia, mutta lääkehoitojen kehittyessä sen on todettu tarvitsevan perusteellisempaa remonttia. Nykyisellään järjestelmä on kankea ja hallinnollisesti raskas ja se luokittelee ihmisiä sairauden mukaan epätasa-arvoisesti.

Sosiaali- ja terveysministeriö käynnisti lääkekorvausjärjestelmän kehittämiseen tähtäävän työn pääministeri Juha Sipilän hallituskaudella. Selvityshenkilö, professori Heikki Ruskoaho luovutti tähän liittyvän loppuraporttinsa toukokuussa 2018. Jatkoaskelia mietitään parhaillaan.

Miten järjestelmä toimii?

Noin 60 prosenttia kaikista apteekeissa myytävistä lääkkeistä on korvattavia. Korvausjärjestelmään kuuluu pääasiassa reseptilääkkeitä. Korvattavia ovat lisäksi jotkin lääkärin määräämät itsehoitolääkkeet ja ihotautien hoitoon käytettävät perusvoiteet

Korvausjärjestelmässä on kolme luokkaa: peruskorvaus sekä alempi ja ylempi erityiskorvausluokka. Peruskorvattavaksi luokitellusta lääkkeestä saa 40 prosentin korvauksen. Tiettyjen sairauksien lääkehoidon kustannuksista maksetaan erityiskorvaus. Ylempään erityiskorvausluokkaan kuuluvat saavat täyden 100 prosentin korvauksen ja alempaan luokkaan kuuluville korvataan 65 prosenttia lääkkeiden kustannuksista.

Pitkäaikaisia ja vaikeita sairauksia sairastavat saavat sairauden hoitoon tarvitsemistaan välttämättömistä lääkkeistä erityiskorvauksen. Erityiskorvaukseen oikeuttavia sairauksia on tällä hetkellä 45 ja niistä säädetään valtioneuvoston asetuksella. Täyden korvauksen lääkkeistään saavat esimerkiksi ykköstyypin diabetesta, epilepsiaa, kilpirauhasen vajaatoimintaa tai vaikeita mielenterveyden häiriöitä sairastavat.

Alkuomavastuu otettiin 1.1.2016 käyttöön uutena omavastuun muotona. Alkuomavastuu on kalenterivuosittainen ja tällä hetkellä suuruudeltaan 50 euroa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että asiakas maksaa lääkkeensä 50 euroon asti täysimääräisesti itse. Korvauksia aletaan maksaa korvausjärjestelmään kuuluvista lääkkeistä alkuomavastuun täyttymisen jälkeen. Alkuomavastuu ei koske alle 18-vuotiaita, muuten tilanne olisi kohtuuton perheissä, joissa useampi perheenjäsen sairastaa.

Lisäksi käytössä on vuosittainen maksukatto, jonka ylittymisen jälkeen potilas maksaa lääkkeistään vain 2,5 euron lääkekohtaisen omavastuun. Maksukatto on vuonna 2018 suuruudeltaan 605,13 euroa. Käytännössä kuitenkaan kaikki lääkkeet eivät kerrytä maksukattoa. Esimerkiksi monien tarvitsemat silmätipat, voiteet ja erilaiset vitamiinivalmisteet jäävät useimmiten potilaan itsensä maksettaviksi.

Miten järjestelmää tulisi kehittää?

SOSTE ja monet potilasjärjestöt ovat jo pitkään toivoneet lääkekorvausjärjestelmää kehitettävän nykyisestä sairausperusteisesta järjestelmästä kohti kustannusperusteista järjestelmää. Tällöin ihmisiä ei enää arvotettaisi järjestelmässä sen mukaan, mitä sairautta he sairastavat. Ihmiset saisivat lääkkeistään kustannusten mukana kasvavan korvauksen eli mitä enemmän kustannuksia, sitä suurempi korvaus.

Vaikka järjestelmänmuutoksissa on aina voittajia ja häviäjiä, kustannusperustainen järjestelmä poistaisi nykyisten luokittelujen ja väistämättömien rajanvetojen aiheuttamaa epäoikeudenmukaisuutta. Järjestelmä olisi yksinkertaisempi, ihmisille ymmärrettävämpi ja hallinnollisesti kevyempi.

Professori Ruskoahon tekemässä selvityksessä kustannusperustaista järjestelmää koskeva selvitystyö oli lähtökohtaisesti rajattu työn ulkopuolelle.

Järjestöt osana Lääkkeiden hintalautakunnan (Hila) työtä

Lääkekorvaukset ovat osa lakisääteistä sairausvakuutusta. Hila päättää monesta lääkkeen hintaan vaikuttavasta asiasta, kuten Kela-korvattavuudesta ja kohtuullisesta tukkuhinnasta. Hintalautakunta toimii sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä.

Potilailla on arvokasta arjen tietoa lääkkeistä ja eri hoitovaihtoehdoista. SOSTE ja sen koordinoima Potilas- ja kansanterveysjärjestöjen verkosto (POTKA) ovat olleet mukana kehittämässä potilasjärjestöjen asiantuntijuuden hyödyntämistä osana Lääkkeiden hintalautakunnan työtä.

Vuodesta 2016 lähtien järjestöillä on ollut mahdollisuus toimittaa Hilan päätösten tueksi potilaiden kokemuksia lääkevalmisteiden vaikutuksista hoitoon ja potilaan elämänlaatuun. Hila toimittaa halukkaille potilasjärjestöille kuukausittain tiedon vireillä olevista hakemuksista. Samat tiedot löytyvät heidän verkkosivuiltaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Muut teeman artikkelit

Artikkeli

Pitkäaikaissairauden vaikutukset toimeentuloon

Sairastuminen vaikuttaa ihmisen arkeen ja toimeentuloon monin tavoin. Kustannuksia alkaa kertyä lääkärikäynneistä ja tutkimuksista, vastaanotolle tehtävistä matkoista ja lääkkeistä. Mitä pitkäkestoisemmasta sairaudesta on kysymys, sitä enemmän sairastaminen ravistelee arkea. Pitkäaikaissairaudella tarkoitetaan vähintään puoli vuotta kestävää sairautta, jonka takia henkilö saa säännöllistä hoitoa tai jonka takia hän on lääkärin tai muun terveydenhuollon henkilöstön seurannassa. Osa pitkäaikaissairauksista […]

Artikkeli

Köyhyys koskettaa lukuisia sosiaali- ja terveysjärjestöjen edustamia ihmisryhmiä

Lapsiperheitä, osatyökykyisiä ihmisiä, pitkään työtä vailla olleita, pitkään sairaana olleita, vammaisia ihmisiä, vanhoja ihmisiä. Monia heistä koskettaa köyhyys, joka jäi Suomessa 1990-luvun suuren laman jälkeen korkealle tasolle. Sosiaali- ja terveysjärjestöt edustavat yhteiskunnassa näitä ihmisryhmiä. Suomi on kansainvälisin sitoumuksin lupautunut vähentämään köyhyys- tai syrjäytymisriskissä elävien ihmisten määrää. Se onkin hieman vähentynyt, mutta paljon sitoumuksia vähemmän. Suomi […]

Artikkeli

Asiakasmaksut Suomessa

Sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakasmaksuista säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetussa laissa ja asiakasmaksuasetuksessa. Lainsäädäntö määrittää sosiaali- ja terveyspalvelujen maksuille enimmäismaksut. Kunnat tai kuntayhtymät viimekädessä päättävät siitä, peritäänkö enimmäismaksu, alennettua maksua vai onko palvelu maksuton. Osa sosiaali- ja terveyspalveluista on säädetty kokonaan maksuttomiksi. Kaikille palveluille ei ole säädetty maksua, jolloin kunnat voivat periä niistä maksun korkeintaan […]