Suomi on sitoutunut vähentämään köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevien määrää 100 000 henkilöllä vuoteen 2030 mennessä. Tästä kolmanneksen tulee olla lapsia. Suomen tavoitteen lähtötaso on vuosi 2019, jolloin Eurostatin mukaan köyhyys- tai syrjäytymisriski kosketti meillä 838 000 henkilöä.
Sitoumus liittyy EU:ssa osana Sosiaalisten oikeuksien pilarin toimintasuunnitelmaa sovittuun tavoitteeseen pienentää köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevien määrää vähintään 15 miljoonalla henkilöllä vuoteen 2030 mennessä. Määrästä 5 miljoonan tulee olla lapsia. Jäsenmaat ovat määritelleet omat kansalliset tavoitteensa köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämiseksi.
Nyt sosiaali- ja terveysministeriö on laatinut toimintasuunnitelman tavoitteeseen pääsemiseksi. Se julkaistiin 12.10.2022.
Katsaus köyhyystilanteeseen ja sen mittaamiseen
Toimintasuunnitelma sisältää tietoa köyhyydestä, erityisesti lapsiperhe- ja eläkeläisköyhyyden osalta. Siihen on lisäksi koottu kansallinen indikaattorikokonaisuus. EU-tasolla kansallisten köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämistavoitteiden etenemistä seurataan köyhyys- tai syrjäytymisriskiä mittaavan AROPE-indikaattorin avulla. Suomen oma indikaattorikokonaisuus täydentää tätä mittaria.
Toimintasuunnitelmaan on koottu köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämiseksi jo tehtyjä ja valmistelussa olevia ohjelmia ja toimia eri hallinnonaloilta: esimerkiksi lapsistrategian toimeenpanosuunnitelma, nuorisotakuu, pohjoismainen työvoimapalvelumalli, työkykyohjelma ja kuntoutuksen kehittäminen.
Lisäksi suunnitelma sisältää suosituksia tuleviksi toimenpiteiksi. Niissä nostetaan esiin muun muassa sosiaaliturvajärjestelmän kehittäminen, hyvinvointitalousnäkökulman ja monialaisen yhteistyön edistäminen, kotoutumisjärjestelmän kehittäminen, asunnottomuuden poistaminen ja ylivelkaantumisen ehkäiseminen.
Suunnitelmaa tulee tarkentaa kohti konkreettisia toimenpiteitä
Köyhyyden vähentämisen tavoite on kannatettava ja suunnitelma siihen pääsemiseksi on erityisen tärkeä nyt, kun elinkustannusten nousu uhkaa syventää ja lisätä köyhyyttä. Suunnitelman toimeenpanon on jatkuttava myös tulevalla hallituskaudella.
Toimintasuunnitelma sisältää yhteen koottuna hyvää tilannekuvaa köyhyystilanteesta ja esittelee erilaisia indikaattoreita sen mittaamiseksi. Se sisältää tärkeitä periaatteita köyhyyden vähentämiseksi, mutta kirjatut toimenpiteet jäävät suurelta osin varsin ylätasoisiksi. Suunnitelman perusteella on vaikea saada kokonaiskuvaa, mitä kaikkia toimenpiteitä köyhyyden vähentämiseksi lopulta tullaan tekemään. Suunnitelma kaipaisi jatkossa tarkennuksia siitä, mitä konkreettisia toimia kirjauksista tulee seuraamaan.
Suunnitelmassa esiteltyjä indikaattoreita luvataan seurata vuosittain. Vuonna 2026 kerrotaan toteutettavan laajempi puoliväliarviointi, jossa tarkastellaan tavoitteen edistymistä ja kootaan yhteen toteutettuja toimenpiteitä. Sen yhteydessä voidaan pohtia myös lisätoimenpiteitä. Suunnitelmassa ei kuitenkaan määritellä, millä tasolla vuonna 2026 köyhyyden vähentämisessä on tavoitteena olla ja missä tilanteessa katsotaan, että lisätoimenpiteille on tarvetta. Välitavoitteiden asettaminen helpottaisi tavoitteen edistymisen seurantaa.
Suunnitelma ei sisällä myöskään arvioita siitä, minkä mittaluokan vaikutuksia milläkin toimenpidekokonaisuuksilla arvioidaan olevan köyhyyden vähenemiseen. Niinpä suunnitelman pohjalta on vaikea arvioida, kuinka realistista asetetun tavoitteen saavuttaminen on.