Sote-uudistuksessa pitäisi keskittyä ihmisiin ja palveluihin eikä rakenteisiin ja hallintoon. Kaikki mallit edellyttävät tiiviimpää ja parempaa yhteistyötä niin kuntien kuin julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin eli järjestöjen kesken.
Sote-mallia pitäisi kehittää nykyisten sairaanhoitopiirien kautta
Uudistus olisi erittäin merkittävä taloudellisen itsemääräämisoikeuden siirto kunnilta valtiolle. Kunnat keräävät veroja 20 miljardia vuodessa, ja nyt siitä kaksikolmasosaa siirtyisi valtiolle. Valta keskittyy valtiolle ja sosiaali- ja terveysministeriöön. Alueista ja kunnista tulee valtion käskyläisiä.
Hallinnollista mallia pitäisi kehittää nykyisten sairaanhoitopiirien kautta, koska ne ovat vapaaehtoisuuden pohjalta lisänneet yhteistyötä ja kehittäneet toimintaansa ja palveluitaan. Miksi pitäisi rakentaa kokonaan uusi malli, kun nykyinen toimii jo hyvin?
Parhaat käytännöt pitäisi saada kaikkien alueiden käyttöön
Nykyisten alueiden toiminnassa ja tehokkuudessa on suuria eroja. Jopa niin suuria, että jos kaikki alueet toimisivat yhtä hyvin kuin tehokkain alue, koko valtakunnan sote toimisi neljä miljardia euroa tehokkaammin.
Tätä pitäisi tutkia paljon tarkemmin ja selvittää mistä erot johtuvat. Ennen kaikkea parhaat käytännöt pitäisi saada kaikkien alueiden käyttöön. Alueita pakottaa tehokkaampaan yhteistyöhön myös tieto siitä, että joillakin alueilla alkaa olla pulaa osaavasta henkilökunnasta.
Julkisella, yksityisellä ja kolmannella sektorilla opittavaa toisiltaan
Julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin toimijoilla on paljon opittavaa toisiltaan. Kun niitä fiksusti kehitetään rinnakkain, parhaat käytännöt tulevat käyttöön kaikille. Julkisella puolella on liian pitkä jono lääkäriin. Samaan aikaan yksityisellä puolella pystytään ottamaan yli puolet enemmän potilaita vastaan ja samalla laatutasolla. Pitääkö lääkärin odotella, kun potilas riisuu ja pitääkö potilaan odotella, kun lääkäri naputtelee tai sanelee kertomustaan? Pieniä asioita sinänsä, mutta kertautuessaan niilläkin on merkitystä.
Julkisen puolen mitoituksessa unohdetaan liian usein, että yli puolet työikäisistä on työpaikkansa terveydenhuollon piirissä. Liian vähän puhutaan myös siitä, että lääkärien jonoissa on paljon esimerkiksi yksinäisiä ihmisiä, joiden oikeampi paikka olisi sosiaaliviranomaisten tai järjestöjen palvelujen parissa.
Parempaa yhteistyötä ja mieluummin porkkanalla kuin kepillä
Suomalaisten ikärakenne ja siitä kautta sairastavuus vaihtelee suuresti alueittain. Nykyinen malli vaatii parempaa yhteistyötä kaikkien toimijoiden kesken ja mieluummin porkkanalla kuin kepillä. Nyt palveluita järjestää 400 eri toimijaa, ja se on kyllä viiden miljoonan kansalle liian paljon.
Alueille pitää antaa selkeä mahdollisuus vaihtoehtoihin, miten ne haluavat palvelunsa hankkia. Hallituksen ajatus yksipuolisesti irtisanoa toimivia palvelusopimuksia tuntuu aivan käsittämättömältä. Jos siihen mennään, vain juristit rikastuvat, palvelut kärsivät ja veronmaksajat maksavat.
Sote-uudistuksessa hallitukselle tuntuvat aikataulut olevan tärkeämpiä kuin siihen liitetyt tavoitteet. Sitä varten keskeisten valiokuntien johtoon on laitettu demarien Antti Rinne ja keskustan Markus Lohi.
Julkinen talous ottaa syömävelkaa vauhdilla ja niin ei voi jatkua, mutta sosiaali- ja terveysmenot eivät voi olla ensimmäinen säästökohde varsinkin, kun suomalaiset ikääntyvät vauhdilla ja lisäksi syntyvyys laskee.
Suomalaisten terveysmenot ovat alhaisempia kuin Ruotsissa, missä myös julkista puolta käytetään runsaammin. Suomen malli johtaa helposti siihen, että kaikki kykenevät ottavat sairausvakuutuksen ja käyttävät yksityisiä palveluita. Tämä johtaa eriarvoisuuden lisääntymiseen ja toisaalta vaikeuttaa julkisen palvelun laadun säilymistä.
Sote-uudistuksessa pitää turvata riittävä rahoitus, ja kohdistaa sitä paremmin varsinkin, kun hoitohenkilökunnasta tulee kymmenessä vuodessa suurta pulaa. Ongelma ei poistu, jos nykyinen raha vain jaetaan uudestaan. Se ei riitä, raha pitää joko kohdentaa paremmin tai sitten sitä pitää saada lisää.
Harry Harkimo
kansanedustaja, Liike Nytin puheenjohtaja
harry.harkimo(at)eduskunta.fi
Tulevaisuuden hyvinvointikunta – eduskuntapuolueiden blogisarja
Kuntavaaleissa päätetään, miten arjen asiat hoidetaan paikallisesti seuraavan neljän vuoden aikana. Kuntien rooli hyvinvoinnin ja terveyden edistäjinä korostuu sote-uudistuksen jälkeisessä maailmassa. SOSTE mahdollistaa moniäänisen näkemysten esittämisen ja keskustelun hyvinvointikunnan rakennuselementeistä kutsumalla eduskuntapuolueiden puheenjohtajat kirjoittamaan blogisarjaamme. Tekstissä esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien omia, eivätkä välttämättä vastaa SOSTEn kantoja. Löydät kaikki sarjan bloggaukset Vallan käytäviltä -tunnisteella.