Ryhtyessäni tätä kirjoittamaan, pohdin, laitanko otsikkoon kysymysmerkin vai esitänkö väitelauseen. Päädyin kysymysmerkkiin, koska luotan kuitenkin siihen, että Suomi tai hallituksen enemmistö ei ole valmis poikkeamaan pitkästä perinteestä, joka vaalii vahvan julkisen vallan vastapainona välttämätöntä vahvaa ja itsenäistä kansalaisyhteiskuntaa. Huolestuttavia merkkejä on kuitenkin ilmassa.
Heikoimpien äänen esiintuonti on järjestöjen perustehtävä
Järjestöt perustetaan lain mukaan yleishyödylliseen tarkoitukseen – ne siis luodaan palvelemaan jotain suurempaa tarkoitusta kuin esimerkiksi voitontavoittelu ja henkilökohtaiset pyyteet. Valtaosa sosiaali- ja terveysjärjestöistä on perustettu joko yhdistämään ja tukemaan samassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä ja/tai tuomaan heidän äänensä mukaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Ne ovat siis olemassa, jotta yhteiskunnassa kuuluisi myös niiden ääni, joilla ei sitä sairauden, vamman tai köyhyyden vuoksi ole itse mahdollista käyttää.
Tätä kutsutaan vaikuttamiseksi tai edunvalvonnaksi. Sen keskeisimpiä toteuttamistapoja ovat olleet – ja yhä ovat – lausunnot sekä osallisuus lainsäädäntö- ja kehittämistyössä. Järjestöjen kautta ministeriöiden, kuntien ja hyvinvointialueiden valmisteluun on kanavoitu arjen kokemuksia ja tietoa, jotka eivät valmisteluun muutoin välity ja jotka ovat täysin välttämättömiä, jos palveluista aidosti halutaan ihmislähtöisiä. Jos siis halutaan, että palvelut toimivat myös käytännössä, eivät vain teoriassa. Tämä osallisuus on viime vuosina heikentynyt tuntuvasti.
Sote-järjestöjä kohdellaan eri tavalla kuin muita
Maan hallitus on leikkaamassa sote-järjestöjen rahoitusta rajusti – yli kolmanneksen supistus on kova isku. Joka kerta, kun hallitus on ollut talousasioissa kokoontunut, miinus on vain kasvanut. Tämä poikkeaa muista järjestösektoreista. Vielä selvemmin poikkeaa se, että STM:n ja STEAn halu ohjata järjestöjen käytännön toimintaa etäältä näyttää jatkuvasti voimistuvan.
Kuluvan vuoden leikkaukset tehtiin niin sanotulla juustohöylällä – siinä ei suurta järkeä ollut, mutta pääosin järjestöt kykenivät kuitenkin kohdentamaan leikkaukset avustuskohteiden sisällä. Nyt tähtäimessä on suoraan järjestöjen edunvalvonta ja vaikuttaminen. STEA on viestinyt miljoonaluokan leikkauksista, jotka kohdistuvat juuri tähän heikoimpien äänen esiin tuomiseen.
Hyväksi nähdään ihmisten kohtaaminen – siis yksilöiden auttaminen. Se on tärkeää ja järjestötoiminnan ydintä. Mutta juuri tästä ytimestä nousevat viestit siitä, miten ihmisten arkea voitaisiin parantaa: miten palvelujärjestelmää tai sosiaaliturvaa pitäisi muuttaa, jotta sosiaalinen hyvinvointi ja terveys lisääntyisivät ja sitä myötä avun tarve vähenisi, hyvinvointi lisääntyisi, jopa työllisyys kohenisi. Sitä on järjestöjen vaikuttaminen, ja juuri se halutaan nyt vaimentaa.
Hallinnon käsikirjoitus vai kansalaisyhteiskunta?
Viime talven selvityshenkilöraportti esitti, että sote-järjestöt valjastettaisiin hallitusohjelman toteuttajiksi. Tämä pyrkimys pitää yksiselitteisesti torjua pohjoismaiselle yhteiskuntamallille vieraana. Viime vuosikymmeninä on laajasti luovuttu ajatuksesta, että kaikki viisaus asuu keskushallinnossa. Miksi sote-järjestöjä katsotaan niin eri silmin kuin muuta yhteiskuntaa, on minulle suuri mysteeri. Kesäkuussa selvinnee, millaisia linjauksia tässä asiassa tehdään.
Nämä kaikki yhdessä muodostavat kuvan, että maan hallitus haluaa hiljentää kansalaisyhteiskunnan – vaientaa ne äänet, jotka kertovat, mitä seuraa, kun yhteiskunnan köyhimmiltä ja sairaimmilta leikataan. Ne äänet, jotka tuovat näkyviksi leipäjonojen pidentymisen ja asunnottomuuden kasvun. Poissa silmistä, poissa mielestä.
Kattojärjestöt tapasivat pääministeri Petteri Orpon viime vuoden lopulla ja tekivät aloitteen korkean tason keskustelutilaisuudesta, jonka aiheena on ”Kansalaisjärjestöt suomalaisessa yhteiskunnassa 2030-luvulla”. Tilaisuus on toteutumassa ensi viikolla. Odotamme pääministeriltä selkeää viestiä siitä, että hallitus arvostaa kansalaisyhteiskuntaa ja siten torjuu kaavailut sote-järjestöjen vaikuttamistoiminnan halvauttamisesta. Vahva hallitus kestää myös kriittiset äänet – ja oppii niistä.