Europarlamentaarikkojen blogisarja
SOSTE osallistuu keskusteluun Euroopan tulevaisuudesta ja tuo esiin erilaisia näkemyksiä suomalaisten europarlamentaarikkojen blogisarjassa, jota julkaisemme kahden kuukauden välein. Tekstit pyydetään mepeiltä aakkosjärjestyksessä, ja niissä käsitellään EU:n lähivuosien keskeisimpiä kysymyksiä ja haasteita. Tekstit edustavat kirjoittajien näkemyksiä.
Eurooppa on tällä hetkellä tienristeyksessä monien inhimillisten, sosiaalisten ja maapallomme tulevaisuuteen liittyen suurten kysymysten suhteen. Samoin Euroopan unionin poliittinen päätöksenteko on ottamassa uusia suuntia. Edellisellä kaudella ilmasto- ja ympäristöpolitiikka oli vahvassa asemassa ja myös esimerkiksi työntekijöiden oikeuksia vahvistettiin minimipalkka- ja alustatalousdirektiivin kaltaisella konkreettisella lainsäädännöllä.
Nyt puhaltavat toisenlaiset tuulet hyvin toisenlaisessa maailmassa. Elämme ajassa, jossa ihmiset ovat ymmärrettävästi huolissaan turvallisuudestaan sotien, synkkien talousnäkymien sekä maailmanpoliittisen epävakauden keskellä – keskeisenä kysymyksenä kuuluu, että miten näihin suuriin kysymyksiin vastataan. Vastaus ei voi olla vain se, että panostamme puolustukseen ja kilpailukykyyn, joiden tieltä sosiaaliset kysymykset ja ekologinen vastuullisuus saavat väistyä. Vastaus on paljon laajempi: erityisesti tällaisina aikoina tarvitsemme sosiaalista oikeudenmukaisuutta vahvistavaa politiikkaa.
Inhimillinen turvallisuus on yhteiskunnan vakautta
Tämä näkökulma on myös Euroopan unionin sosiaalisen agendan, perussopimuksiin kirjatun sosiaalisen pilarin ytimessä. Tarvitsemme tässä maailmanajassa turvallisuutta, joka syntyy sisäisesti ihmisten tulevaisuudenuskon ja hyvinvoinnin tukemisen kautta. Suomen menestystarina on historiassa osaltaan rakentunut niiden varaan. Hyvistä työpaikoista sekä reilusta palkkauksesta huolehtiminen ovat edellytyksiä ihmisten pärjäämiselle ja lisäksi ne tukevat myös taloudellista kysyntää ja ylipäänsä elämässä pärjäämistä. Kun on oma koti, saa ajoissa laadukasta hoitoa sairauksiin tai pääsee halutessaan opiskelemaan, tukee se elämän merkityksellisyyttä. Ajassa, jossa ihmisten epätoivoisuus ja näköalattomuus uhkaavat jo demokraattisten järjestelmien toimintaa, tulee nämä näkökulmat ottaa paljon nykyistä vakavammin.
Tarvitsemme tässä suhteessa enemmän tekoja ja vähemmän juhlapuheita. Mutta mistä jäsenvaltiot saavat päättäväisyyden ja kannustimen tehdä tällaista politiikkaa? Euroopan unionin sosiaalisten oikeuksien pilarin toimintasuunnitelma vuosille 2024–2030 on yksi keskeinen ohjaava väline, jonka kirjauksilla eurooppalaisia valtiota ohjataan sosiaalisesti vastuulliseen politiikkaan esimerkiksi köyhyyden ja työttömyyden vähentämisen sekä koulutustason nostamisen kautta. Toimintasuunnitelmaa ollaan tällä hetkellä päivittämässä, eikä sen uusista kirjauksista ole vielä tarkempaa tietoa. Tavoitteena on kuitenkin, että niissä olisi vahvempia kirjauksia julkisten terveyspalveluiden, työntekijöiden aseman sekä sosiaaliturvan parantamiseksi. Tarvitsemme näitä myös vihreän siirtymän vaatiman yhteiskunnallisen ja osaamista koskevan muutoksen aikaansaamiseksi.
Toisenlainen maailma on mahdollinen, jos haluamme
Näiden tavoitteiden toteutumiseksi tarvitsemme kuitenkin taloudellisen ja poliittisen liikkumavaran. Euroopan unionin vasta uudistetut taloussäännöt merkitsivät paluuta vanhoihin velkaa sekä julkisen talouden alijäämää koskeviin rajoituksiin, jotka asettavat monet valtiot merkittävän taloudellisen sopeuttamisen tarpeen eteen tilanteessa, jossa jo aiemmat valtavat leikkaukset esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluihin sekä koulutukseen ovat heikentäneet ihmisten hyvinvointia. Vain alle vuosi hyväksymisen jälkeen komissio teki puolustusinvestointien kohdalla poikkeuksen taloussäännöistä – elämme maailmassa, jonka ongelmia ei voida ratkaista vanhan maailman säännöillä. Huomasimme sen myös koronakriisin aikana.
Olen usein sanonut, että ihmisten luomat ongelmat ovat ihmisten ratkaistavissa. Se tarkoittaa sitä, että meidän tulee myös olla itsellemme rehellisiä ongelmien edessä – jos sääntömme estävät vastuullisten ja kestävien ratkaisujen luomisen, tulee meidän olla valmiita muuttamaan niitä. Kriisien keskellä on helppoa hakea turvallisuutta käpertymällä sisäänpäin, mutta edessämme on vielä paremmat ajat – sitä meidän on edistettävä tekemällä politiikkaa, joka antaa sosiaalisille oikeuksille ja ihmisille arvon, joka niille kuuluu.
Li Andersson
Europarlamentaarikko
Vasemmistoliitto, Euroopan parlamentin vasemmistoryhmä (GUE/NGL The Left)
liandersson.fi