Olen tullut SOSTEen syksyllä 2013 ja tehnyt SOSTEssa erilaisia järjestöllisiä kehittämistehtäviä asiantuntijana ja esihenkilönä. Nyt järjestöpäällikkönä vastaan strategisen suunnittelun, jäsenprosessien, jäsenpalveluiden ja jäsenkokemuksen sekä järjestöllisen edunvalvonnan kehittämisestä. Minuun voi olla matalalla kynnyksellä yhteydessä kaikissa SOSTEn jäsenasioissa ja kysymyksissä.
Järjestöllistä edunvalvontaa tarvitaan kansalaisyhteiskunnan ylläpitämiseksi
Me ihmiset tarvitsemme oman sosiaalisen hyvinvointimme, terveytemme, toimeentulomme, työllisyytemme ja osallisuutemme tueksi monenlaisia palveluja, tukea, neuvontaa ja vertaistukea. Kaikkea tätä emme kuitenkaan saa julkiselta tai yksityiseltä sektorilta. Näitä palveluja ja tukea erilaisissa elämäntilanteissa tarjoavat sosiaali- ja terveysjärjestöt.
Sosiaalisen terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen on yksilötason kohtaamisia sekä kohtaamisissa syntyneen kokemustiedon välittämistä päätöksentekoon esimerkiksi palveluiden kehittämiseksi. Sosiaali- ja terveysjärjestöillä on juuri tästä näkökulmasta sellaista ihmisten ja kaikkein heikoimmassa asemassakin olevien ihmisten kohtaamisissa syntynyttä kokemusta ja tietoa, joka ei välity päätöksentekoon mitään muuta kautta.
Se, että järjestöillä on mahdollisuus kohdata apua tarvitsevia ja välittää kohtaamisissa syntynyttä kokemustietoa päätöksenteon tueksi sekä esittää jäseniään ja kohderyhmiään paremmin palvelevia ratkaisuja, hyödyttää yhteiskuntaa taloudellisesti. Se myös lisää luottamusta yhteiskuntaan, mikä on kokonaisturvallisuuden perusta.
Järjestöjen oikeus vaikuttaa yhteiskuntaan ja valtion taloudellinen tuki tällaiselle kansalaisyhteiskunnan mallille ovat myös arvovalintoja.
Järjestöjen yhteistyössä yhä hyödyntämätöntä potentiaalia
SOSTElla on hieman yli 300 jäsentä, joista varsinaisia jäseniä eli valtakunnallisia sosiaali- ja terveysalan järjestöjä on 245 ja yhteistyöjäseniä 68. Yhteistyöjäsenissä on muun muassa kuntia. Jokaisessa jäsenjärjestössä pohditaan ratkaisuja pitkälti samanlaisiin ydin- ja tukitoimintojen haasteisin. Jokainen järjestö hankkii ja organisoi esimerkiksi talous- ja henkilöstöhallintoon, ICT-asioihin, toimitiloihin, vakuutuksiin ja työterveyteen liittyvät palvelut jollakin tavalla – riippumatta siitä, onko järjestöjen vuosibudjetti alle 100 000 euroa tai yli 10 miljoonaa, tai onko työntekijöitä nolla, yksi vai yli 1000. Kaikki nämä siis joudutaan ratkaisemaan noin 300 kertaa – usein samalla tavalla.
SOSTEssa neuvottelemme parhaillaan uusista jäseneduista, koostamme listoja järjestöystävällisistä tukipalveluiden tarjoajista ja etsimme kumppaneita, jotka voivat tukea järjestöjä hankintojen suunnittelussa ja toteutuksessa.
Tämän lisäksi selvitämme mallia, jossa järjestöjen tukipalvelusopimuksia hallinnoitaisiin tai tukipalveluita tuotettaisiin järjestöjen omistaman yhteisen yhtiön kautta. Tällainen malli vapauttaisi järjestöt keskittämään voimavaransa ydintoimintaan kohderyhmiensä hyväksi.
Kaikkien jäsenten yhteinen kattojärjestö
Yhdistykset perustavat piirejä, liittoja ja kattojärjestöjä hoitamaan sellaisia yhteisiä asioita, joita kaikkien ei ole järkevää erikseen tehdä. SOSTElle jäsenjärjestöt ovat antaneet strategiassaan erityisesti valtakunnallisen vaikuttamisen suuriin järjestelmätason kysymyksiin, kuten sosiaaliseen hyvinvointiin ja terveyteen, työllisyyteen, toimeentuloon, osallisuuteen ja kestävään hyvinvointitalouteen.
Tämän lisäksi SOSTEn toivotaan tuottavan jäsenilleen palveluita, kuten verkostoja, koulutuksia ja tapahtumia sekä toimintaympäristökuvan seurantaa, järjestöjuridista neuvontaa ja yhteisten tukipalvelujen kehittämistä.
Haluamme, että jäsenemme ovat tyytyväisiä SOSTEn sisältöihin ja toimintatapoihin ja että kaikki meidän kanssamme toimimisen prosessit ovat sujuvia ja selkeitä. Haluamme ymmärtää jokaisen jäsenjärjestömme tilanteen ja tarpeet. Yhteisten, mutta vähenevien resurssien maailmassa on entistä tärkeämpää pohtia, mihin SOSTEn yhteiset resurssit keskitetään. SOSTEn strateginen suunnittelu perustuu juuri tähän jäsenymmärrykseen.
Ollaan yhteydessä!