Vertti Kiukas on SOSTEn pääsihteeri.
Tämä kirjoitus on osa moniäänistä artikkelisarjaa teemalla Kansalaisyhteiskunta ja demokratia, joka käsittelee yleistä eurooppalaista ja myös Suomessa tapahtuvaa demokratian heikentämistä.
Sosiaali- ja terveysjärjestöt edustavat ihmisiä, joilla on erilaisia toimintakyvyn haasteita tai, jotka ovat vaikeassa elämäntilanteessa. Ne tukevat esimerkiksi vammaisia henkilöitä, ikääntyneitä ihmisiä ja riippuvuuksista eroon pyrkiviä. Niiden edustamien ihmisryhmien on usein eri syistä vaikea käyttää digitaalisia palveluita. Eri ryhmien digipalveluissa huomioitavat tarpeet voivat myös olla läsnä yhden ja saman ihmisen elämässä.
Demokratia ei ole pelkästään vaaleja, puolueita ja parlamentaarista päätöksentekoa. Sen todellinen elinvoima syntyy kansalaisyhteiskunnassa – siinä monimuotoisessa verkostossa, jossa yksilöt toimivat yhdessä yhteisten arvojen, tavoitteiden ja huolenaiheiden puolesta.
Kansalaisyhteiskunta muodostuu järjestöistä, yhdistyksistä, epävirallisista ryhmistä, aktiivisista kansalaisista sekä julkisesta keskustelusta. Se on tila, jossa ihmiset voivat ilmaista mielipiteitään, vaikuttaa päätöksentekoon ja rakentaa yhteistä hyvää. Ilman tätä aktiivista osallistumista demokratia jää helposti ontoksi.
Järjestöt huomaavat epäkohtia ja tarjoavat ratkaisuja
Kansalaisyhteiskunnan keskeinen tehtävä on toimia sillanrakentajana yksilöiden ja vallanpitäjien välillä. Se antaa ihmisille mahdollisuuden tuoda esiin näkemyksiään ja tarpeitaan myös vaalien välillä. Esimerkiksi kansalaisjärjestöt voivat nostaa esiin epäkohtia, joita poliittinen järjestelmä ei muuten huomaisi. Samalla ne voivat tarjota ratkaisuja ja asiantuntemusta päätöksenteon tueksi. Tällainen vuorovaikutus lisää päätöksenteon legitimiteettiä ja vahvistaa luottamusta yhteiskunnallisiin instituutioihin.
Juuri sosiaali- ja terveysjärjestöt ovat usein niitä, jotka antavat äänen heille, joiden ääni voisi muuten jäädä kuulumattomiin yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Esimerkiksi vammaiset, asunnottomat ja monet pitkäaikaissairaat ovat vahvasti aliedustettuina ehdokkaiden ja valtuutettujen joukossa. Tieto heidän arjestaan kumuloituu järjestöihin ja järjestöjen kautta päätöksentekoon kaikille tasoille aina hoidon kehittämisestä valtioneuvoston lainvalmisteluun saakka.
Järjestöjen voima syntyy kohtaavan toiminnan ja vaikuttamisen yhdistelmästä
Parhaimmillaan pykälien ja rakenteiden muokkaaminen muuttaa yhteiskuntaa niin, että köyhyys ja sairastavuus vähenevät ja siten palvelujen tarve vähenee. Järjestöjen voima on juuri kohtaavan työn kokemusten ja vaikuttamistoiminnan yhdistämisessä. Ne, jotka demonisoivat järjestöjen vaikuttamistoimintaa, eivät joko ymmärrä järjestöjen toiminnan ydintä tai yleensä haluavat kaventaa sitä piiriä, joka demokraattisissa prosesseissa on osallisena. Kumpikin on huono, jälkimmäinen myös vaarallista.
Lisäksi kansalaisyhteiskunta toimii tärkeänä vallan vahtikoirana. Riippumattomat toimijat, kuten järjestöt ja aktiiviset kansalaiset, voivat seurata vallankäyttöä ja puuttua väärinkäytöksiin. Tämä läpinäkyvyys on demokratian kannalta olennaista, sillä se ehkäisee korruptiota ja vallan keskittymistä harvoille. Kun kansalaisilla on mahdollisuus osallistua ja valvoa, he myös kokevat olevansa osa yhteiskuntaa eivätkä pelkästään sen kohteita.
Kansalaisyhteiskunta tarjoaa puitteet osallistua yhteiskuntaan
Kansalaisyhteiskunta on myös yhteisöllisyyttä, luottamusta ja sosiaalista pääomaa. Ihmiset oppivat toimimaan yhdessä, kuuntelemaan toisiaan ja rakentamaan kompromisseja. Nämä taidot ovat demokratian kannalta välttämättömiä. Ilman kykyä käydä rakentavaa keskustelua ja hyväksyä erilaisia näkemyksiä yhteiskunta polarisoituu helposti, mikä heikentää demokratian toimivuutta.
Yhteiskuntamme oli sata vuotta sitten erittäin polarisoitunut ja keskustelu kärjekästä. Kulmat alkoivat tasoittua kunnallishallinnon ja monien kansalaisjärjestöjen tarjoamien yhteisten kohtaamis- ja keskusteluareenoiden kautta. Tätä tukivat myös parantuneet liikenneyhteydet, kun kuplat suurenivat.
Nyt niin järjestötoiminnan kuin yleisen keskustelun digitalisoituminen on johtanut siihen, että vastakohtaisuudet ovat taas lisääntyneet: algoritmien logiikka ja sen muutos, mikä on hyväksyttävää, kiihdyttävät poteroitumista ja erkaantumista. Tälle ei liene mitään tehtävissä, vaan on opittava uusi normaali.
Lopulta demokratian vahvuus mitataan siinä, kuinka aktiivisia ja osallistuvia sen kansalaiset ovat. Kansalaisyhteiskunta tarjoaa puitteet tälle osallistumiselle ja antaa demokratialle sen todellisen sisällön. Ilman sitä demokratia olisi vain muodollinen järjestelmä vailla elävää yhteyttä kansaan. Siksi voidaan perustellusti sanoa, että kansalaisyhteiskunta on demokratian ydin – se on voima, joka pitää järjestelmän elossa, uudistaa sitä ja tekee siitä aidosti kansanvallan.
Harvassa ovat olleet kansalaisyhteiskuntaa puolustavat puheenvuorot viime aikoina. Ainakin itse meidän on uskallettava niitä käyttää – myöntyväisyyspolitiikalla ei saavuteta näissä olosuhteissa mitään.
Kirjoitus on osa moniäänistä artikkelisarjaa teemalla Kansalaisyhteiskunta ja demokratia, joka käsittelee yleistä eurooppalaista ja myös Suomessa tapahtuvaa demokratian heikentämistä.
