Hallitus on päättänyt leikata sosiaali- ja terveysjärjestöjen valtionavustuksista eli niin kutsutuista STEA-avustuksista 84 miljoonaa euroa ensi vuonna.
Yhteensä hallituskauden aikana rahoituksesta leikataan puolet. Summa on valtava ja sen toteutusvauhti täysin kohtuuton.
Kansalaisten ääntä ja kritiikkiä ei haluta kuulla
Vastuuministeri linjasi alkuviikosta kriteerit, joilla avustuksia jatkossa jaetaan. Niiden mukaan jatkoavustusta ei vuonna 2027 myönnetä järjestöille, joiden toiminta on keskittynyt yhteiskunnalliseen vaikuttamis- tai neuvontatyöhön. Avustusta ei myöskään myönnetä järjestöille, joiden toiminnalla ”ei ole selkeää yhteyttä terveyden edistämiseen tai toimintakyvyn rajoitteisiin tai joiden toiminta kohdistuu pääasiassa yhteen tiettyyn ei-terveydellisperusteiseen tausta- tai identiteettiryhmään”.
Voisiko enää selkeämmin kertoa, että emme halua kuulla kansalaisten ääntä, ottaa vastaan kritiikkiä ja korjausehdotuksia tai tukea erilaisten vähemmistöjen osallisuutta ja hyvinvointia? Tuskin.
Linjaus on suoraan globaalista laitaoikeiston pelikirjasta, jossa kansalaisyhteiskunnan roolia ja vähemmistöjen asemaa halutaan heikentää.
Kohtaamisista vaikuttamiseen
Vaikuttamistyö on aina ollut kansalaisjärjestöjen ytimessä. Järjestöt on perustettu jonkin ryhmän auttamiseksi ja tukemiseksi. Kohtaamisen rinnalla järjestöjen työn ydintä on vaikuttaminen: kohtaamisten kautta voidaan nostaa esiin epäkohtia ja pyrkiä vaikuttamaan rakenteisiin, jotta apua ja tukea saisivat kaikki – eivätkä vain ne, jotka ovat päässeet suoran tuen piiriin.
Uhka kansalaisyhteiskunnalle on siis kahtalainen. Yhtäältä leikataan sote-järjestöjen resurssit minimiin ja samalla pyritään kovalla kädellä vaikuttamaan siihen, etteivät järjestöt voisi toteuttaa omaa missiotaan muutoin kuin auttamalla suoraan yksittäisiä ihmisiä niin hyvin kuin se pienenevillä resursseilla edes voi olla mahdollista.
Leikkaukset sote-järjestöiltä siirtävät kustannukset muualle – korkojen kera
Väite siitä, etteivät STEA-leikkaukset osuisi sote-järjestöjen kohtaavaan työhön, ei kestä tarkastelua: vaikka kattojärjestöjen rahat nollattaisiin, se kattaisi vain murto-osan leikkauksista.
Tämän vuoden STEA-avustukset ovat noin 0,3 prosenttia valtion vuoden 2026 budjetista. Siitä leikkaamalla ei Suomea nosteta.
Sen sijaan sote-järjestöiltä leikkaamalla saadaan aikaan paljon tuskaa ja ahdistusta ihmisille, jotka jäävät leikkausten takia vaille tarvitsemaansa tukea ja apua. Tarve avulle ei myöskään katoa, vaan kustannukset siirtyvät kuntien ja hyvinvointialueiden maksettaviksi – usein vielä korkojen kera. Aikamoista hölmöläisten peiton jatkamista.