SOSTEn Järjestöjohdon syysfoorumi kokosi tiistaina 22.9. Folkhälsanille Helsinkiin satakunta järjestöjohtajaa. Tilaisuuden teemoina olivat tulevan vaalikauden keskeiset talouspoliittiset kysymykset sekä toisena isona kokonaisuutena sosiaali- ja terveysjärjestöjen tilanne.
Hyvinvointivaltio pelastetaan yhdessä
Valtiovarainministeriön valtiosihteeri kansliapäällikkönä Juha Majanen toi puheenvuorossaan esille talouden ison kuvan ja niitä reunaehtoja, joiden keskellä tulevia ratkaisuja tehdään.
Majanen korosti, että talouden sopeutuksen mittaluokka on niin suuri, ettei mitään suurta tulo- tai menokokonaisuutta ole syytä jättää tarkastelun ulkopuolelle.
”Sopeutustoimien kohdentamisessa tulisi kuitenkin ottaa huomioon niiden vaikutukset talouskasvuun ja työllisyyteen sekä eriarvoisuuteen ja ympäristöön”, Majanen totesi.
Puheenvuorossaan Majanen toi esille myös tulevan vaalikauden potentiaalisia keskustelun ja päätöksenteon aiheita. Näitä olivat niin hyvinvointivaltio tekoälyn aikakaudella, kasvupolitiikka ja taloudellinen turvallisuus sekä riskienhallinta ja turvallisuus.
Majanen korosti, että vaikka ajat ovat vaikeat ja tarvitaan vaikeita päätöksiä, ne ovat tehtävissä. Hyvinvointivaltio voidaan pelastaa, mutta asiat pitää tehdä yhdessä. Majanen myös välitti painokkaan viestin kansalaisyhteiskunnasta demokratian yhtenä kivijaloista.
Sote-järjestöillä erityinen tehtävä yhteisöllisyyden lujittajina
Pitkän linjan vaikuttaja, nykyisin Kreabin toimitusjohtajana toimiva Mikael Jungner pohti puheenvuorossaan taustoja ja syitä sosiaali- ja terveysjärjestöleikkauksille ja toisaalta järjestöjen tulevaisuutta.
Suomalaiseen yhteiskuntaan on viime vuosikymmeninä kertynyt kokemuksia petetyistä lupauksista ja siitä, etteivät kaikki ole päässeet osallisiksi hyvinvoinnin kasvusta. Kun luottamus yhteiskuntaan horjuu ja ihminen kokee jäävänsä yksin, syntyy pettymyksiä, vastakkainasettelua ja tarve etsiä vastavoimaa.
Myös sote-järjestöjen työstä ja sen toimijoista on rakennettu kielteistä kuvaa, mikä on helpottanut järjestöleikkausten tekemistä. Tätä käsitystä olisi kuitenkin tärkeää haastaa.
”Järjestötyötä ei voida tehdä vain vapaaehtoisvoimin ja ilmaiseksi, vaan vaikuttava toiminta edellyttää osaamista, ammattilaisia ja riittäviä resursseja”, Jungner totesi.
Tulevina vuosina yksilökeskeisyyden ja kyynisyyden vastavoimaksi voi nousta yhteisöllisyys ja halu pitää huolta toisista. Juuri tässä Jungner näkee järjestöillä olevan erityinen tehtävä.
Järjestöjen merkitys ei rajoitu palveluihin tai yksittäisiin tukimuotoihin. Järjestöt tuovat ihmisiä yhteen, rakentavat yhteisöjä ja luottamusta sekä tarjoavat mahdollisuuden osallistua ja kuulua johonkin. Ne tavoittavat myös ihmisiä, jotka muuten jäävät helposti yhteiskunnan ulkopuolelle.
Puheenvuorossa korostettiin, että katse on tärkeä suunnata siihen, mitä järjestöt yhteiskunnalle mahdollistavat. Niiden on puolustettava oikeuttaan tehdä työnsä ammattimaisesti ja riittävin resurssein sekä tehtävä näkyväksi ainutlaatuinen roolinsa yhteisöllisyyden, osallisuuden ja keskinäisen luottamuksen rakentajina.