Kun SOSTE perustettiin 15 vuotta sitten yhdistämällä kolme eri järjestöä, ei ollut varmuutta siitä, minkälaisen roolin se saa suomalaisessa yhteiskunnassa. Sosiaali- ja terveysalan järjestöt edustavat hyvin erilaisia väestöryhmiä ja sosiaali- ja terveydenhuollon toimintakenttä on laaja.
Eri väestöryhmien ja eri järjestöjen eli kansalaisyhteiskunnan puolesta toimiminen on haastava tehtävä nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa. Lisäksi järjestöjen rahoituksen siirto Raha-automaattiyhdistyksestä sosiaali- ja terveysministeriöön muutti valtiovallan ja järjestöjen suhdetta.
Kuka auttaisi, jos järjestöjä ei olisi?
Jälkeenpäin tarkasteltuna SOSTEn perustamista voi pitää isona onnistumisena. Varsin nopeasti siitä muodostui sote-järjestöjen edunvalvoja ja arvostettu asiantuntija. Sosiaali- ja terveysalan järjestöjä on yli 8 200 ja säätiöitä yli 500. Niissä on 1,3 miljoonaa jäsentä ja niissä toimii puoli miljoonaa vapaaehtoista. Kaksi kolmasosaa suomalaisista arvostaa järjestöjen tekemää työtä. Jos järjestöjä ei olisi, moni jäisi ilman tarvitsemaansa tukea ja apua.
SOSTEsta on muodostunut myös tunnustettu sosiaali- ja terveysalan vaikuttaja. On sitten kyse sosiaali- ja terveyspalveluista, hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä, toimeentulosta, työllisyydestä tai järjestöjen yleisistä toimintaedellytyksistä, SOSTEn asiantuntemusta arvostetaan ja kuullaan. SOSTE on ollut mukana lukuisissa työryhmissä ja asiantuntijaelimissä. Tätä vaikuttamistyötä on voimavarojen mukaan laajennettu muun muassa hyvinvointitalouteen ja kansainväliseen yhteistyöhön.
Järjestöt tuovat arjen ääntä päätöksentekoon
Suomalainen yhteiskunta on muuttunut nopeasti tällä vuosituhannella. Huolimatta siitä, että järjestöjen työtä arvostaa valtaosa väestöstä, järjestöjen roolia on alettu arvostella yhä avoimemmin. Se on näkynyt paitsi avustusten leikkaamisena myös suoranaisena kansalaisyhteiskunnan vähättelynä.
Tästä syystä SOSTE on joutunut viime aikoina entistä voimakkaammin puolustamaan järjestöjen elinvoimaisuuden turvaamista, sillä järjestöt tuovat arjen äänen päätöksentekijöiden kuuluviin. Ilman järjestöjä päätöksentekijät vieraantuvat siitä todellisuudesta, missä monet väestöryhmät elävät.
Laitteet eivät paikkaa järjestöjen tarjoamaa läsnäoloa
SOSTEn olemassaolon aikana palveluiden järjestämisen vastuu on siirtynyt kunnilta hyvinvointialueille. Tämä ei ole vähentänyt järjestöjen merkitystä, mistä osoituksena oli hyvinvointialueiden johtajien vetoomus järjestöjen puolesta ennen syksyn 2025 budjettiriihtä.
Julkinen ja yksityinen palvelujärjestelmä eivät toimi ilman järjestöjen inhimillistä vuorovaikutusta. Järjestöjä eivät korvaa myöskään sähköiset palvelut ja etävastaanotot. Järjestöjen tarjoamaa läheisyyttä ei paikata laitteilla.
SOSTE on osoittanut vahvuutensa siitä huolimatta, että sen rahoitusta on leikattu merkittävästi. SOSTE ja sen jäsenjärjestöt ovat pystyneet sopeutumaan uuteen tilanteeseen pitämällä kiinni järjestötoiminnan peruslähtökohdasta eli siitä, ettei lähimmäistä jätetä vaikeinakaan aikoina.
Näinä epävarmoina aikoina todellinen turvallisuus syntyy lähimmäisestä välittämisestä katsomatta meitä erottavia tekijöitä ja korostamalla ihmisyyttä. On kuitenkin muistettava, että vapaaehtoistyö on tulevaisuudessakin vaikuttavinta organisoituna järjestötoimintana.