Sosiaali- ja terveysministeriö asetti keväällä 2024 työryhmän tekemään ehdotuksia lääkkeiden arviointiprosessien ja -kriteereiden uudistamiseksi. Käynnistynyt työ oli monen tahon puolesta odotettu.
On ilmeistä, että kansalaiselle, potilaalle voi tuntua aivan käsittämättömältä, että riippuen siitä, annostellaanko lääkevalmiste avohoidossa vai sairaalassa, ovat arviointiprosessit ja -kriteerit erilaiset. Työryhmä työskenteli varsin intensiivisesti 13.5.2024–30.9.2025, ja raportti julkaistiin 27.11.2025.
Ajoitus oli hyvä, ja potilaan osallisuuden osalta pohjatyö tehty
Työryhmän työskentely nivoutui osaksi suurempaa lääkeasioiden uudistamista, ja siinä on nähtävissä yhteys vieläkin laajemmin käynnissä oleviin lainsäädäntöprosesseihin, esimerkiksi palveluvalikoiman periaatteiden määrittelyyn, josta hallituksen esitys on lausuttavana 11.12. asti.
- Lue lisää: Palveluvalikoiman periaatteet (stm.fi)
Yhdenvertaisuuden parantamisen tavoite on tunnistettavissa sekä palveluvalikoiman periaatteiden määrittämisessä että lääkkeiden arviointiprosessien ja -kriteerien lähentämisessä. Parhaimmillaan yhdenvertaisuuden tavoittelu johtaa kansalaisten ja potilaiden parempaan yhdenvertaisuuteen. Huonoimmillaan se voi johtaa siihen, että jaetaan vain niukkuutta tasaisemmin, jos esimerkiksi keskitytään liikaa järjestämiseen liittyviin näkökohtiin potilaiden tarpeiden ohi. Lähdetään silti siitä, että yhdenvertaisuuden paranemista tavoitellaan menestyksekkäästi.
Lääkkeiden arviointitoiminnan uudistamista pohtivan työryhmän edustajuus oli laaja ja monitahoinen. Potilasjärjestöjen edustajan näkökulmasta työryhmätyöskentely käynnistyi oivalliseen aikaan, sillä loppuvuodesta 2024 oli julkaistu Mirjami Tran Minhin väitöskirjatutkimus Potilasjärjestöjen lausunnot lääkkeiden hintalautakunnalle ja terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvostolle. Väitöskirjassa kuvataan kokemuksia lääkeaiheisten lausuntojen antamisesta, osallisuudesta sekä lausuntojen merkityksestä ja hyödystä niin potilasjärjestöjen kuin arviointiviranomisenkin näkökulmasta. Tämä antoi vahvaa, tutkimukseen perustuvaa pohjaa potilasjärjestöjen kuulemisen kehittämistä koskeviin keskusteluihin.
On ilahduttavaa, miten potilasjärjestöjen kuulemisen tuoma lisäarvo on raportissa tunnistettu, etsitty ratkaisuehdotuksia potilaiden edustajien kuulemisen haasteisiin sekä tunnistettu kohtia, joissa potilasnäkökulman kuuleminen tuo erityistä lisäarvoa. Arvostettavaa on myös avoimuus keskusteluissa osallistamisen tapojen toteutettavuudesta arviointityössä. Näin raporttiin ei tullut kirjattua mitään, mikä ei potilaisjärjestöjen kuulemisessa olisi aidosti toteutettavissa tai viranomaisen hyödynnettävissä.
Havaintoja ja hyvän mielen havaintoja
Työryhmän työskentelyn aikana viimeistään kävi ilmi, miten hajautunut terveystaloustieteen ja muu arviointiosaaminen Suomessa on. Osaaminen on korkeatasoista, mutta kun se on hajaantunut moneen paikkaan, ei resurssien käyttö ole optimaalista ja tekemisen tavat eriytyvät herkästi. Tämä huomioiden on erityisen hienoa, miten raportissa ehdotetuista arviointikriteereistä löytyi konsensus sekä keskusteluista malleja, joilla arviointiprosesseja voidaan lähentää huolimatta rahoituksen kaksikanavaisuudesta.
Potilasjärjestöjen ja lääkkeen loppukäyttäjän näkökulmasta tämä on erinomaista yhdenvertaisuutta ajatellen. Erittäin ilahduttavaa oli myös vahva yhteinen tahtotila turvata yksilöllisen harkinnan mahdollisuus järjestelmässä erimerkiksi harvinaistapaukset huomioiden. Erinomaista oli myös ratkaisukeskisyys yhdistelmähoitojen haasteita pohdittaessa. Työryhmän puheenjohtaja Lauri Pelkonen luotsasi työryhmää yhteisiä ratkaisuja hakien ja haluten aidosti ymmärtää eri näkemykset. Raportti on onnistunut koonti työryhmän työstä.
Monet tahot ovat taatusti ladanneet paljon odotuksia työryhmän työhön ja raporttiin. Raportti ei varmasti lunasta kaikkien tahojen jokaista toivetta, se tuskin olisi ollut mahdollistakaan, mutta vastaa kyllä moneen. Raportti kuvaa avoimesti nykytilaa ja esittelee aidosti toteutettavia ehdotuksia. Voimme olla hyvillämme konkretiasta ja selkeistä askelmerkeistä eteenpäin. Nähtäväksi jää, mitä askelia valitaan otettavaksi.
Jenni Tamminen-Sirkiä
toiminnanjohtaja, Suomen Syöpäpotilaat ry
Kirjoittaja toimi Lääkkeiden arviointitoiminnan uudistamista valmistelevassa työryhmässä SOSTEn edustajana.