Kohti vaaleja – eduskuntapuolueiden blogisarja
Eduskuntavaaleissa ja niitä seuraavissa hallitusohjelmaneuvotteluissa tehdään suuntaviivat lähivuosien yhteiskuntapolitiikalle Suomessa. SOSTE haluaa mahdollistaa moniäänisen näkemysten esittämisen ja harkitun keskustelun sote-järjestöille tärkeistä teemoista. Siksi olemme kutsuneet eduskuntapuolueiden puheenjohtajia kirjoittamaan blogisarjaan, jonka teemat koskettavat sote-järjestöille tärkeitä asioita ja SOSTEn vaalikärkiä. Tekstissä esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien omia, eivätkä välttämättä vastaa SOSTEn kantoja. Löydät kaikki sarjan bloggaukset Vallan käytäviltä -tunnisteella.
Vaalikauden loppu sai dramaattisen käänteen, kun pääministeri Juha Sipilä veti johtopäätökset sote-uudistuksen kaatumisesta ja ilmoitti jättävänsä hallituksensa eronpyynnön. Vaaleihin mennään siis toimitusministeristön tehdessä virkaa, eivätkä hallituspuolueet ole enää hallitusohjelmansa sitomia, vaan vapaasti vaalilaukalla.
Sote-uudistuksen ongelmat alkoivat syksyllä 2015, kun keskusta ja kokoomus sopivat hallitusohjelmaan kirjatun lisäksi maakuntahallinnosta ja valinnanvapauslainsäädännöstä. Hallituspuolueet sitoivat uudistuksen osat poliittisella kytkyllä, eivätkä kerta toisensa jälkeen suostuneet tuomaan eduskuntaan sellaisia muutosesityksiä, joilla mallin perustuslailliset ongelmat olisi voitu ratkaista. Sen sijaa kaikkien puolueiden jakamat alkuperäiset tavoitteet rakenneuudistukselle – yhdenvertaisuus, integraatio ja kustannusten hillintä – jäivät alisteiseksi poliittisille tavoitteille.
Sote-uudistuksen tarve ei ole kuitenkaan minnekään kadonnut, vaan tarvitsemme mallin, joka keskittyy alkuperäisten tavoitteiden saavuttamiseen. Tehty valmistelukaan ei valu hukkaan, sillä monissa kunnissa, maakuntatasolla ja sairaanhoitopiireissä on tehty oikeita asioita muun muassa sosiaali- ja terveyspalveluiden integraation parantamisessa ja tukipalveluiden ja tietojärjestelmien tehokkuuden lisäämisessä.
Vaalien alla jokaisen puolueen on syytä kertoa oma mallinsa. Jos aloittaisimme valmistelun nyt, mikä olisi KD:n sote-malli?
1. Lisää alueellista yhdenvertaisuutta
Maakuntamalli tulee irrottaa uudistuksesta ja toteuttaa sote-uudistus soten ehdoilla. Ihmisten pitää saada samantasoiset sosiaali- ja terveyspalvelut asuinpaikasta riippumatta. Tähän tarvitaan valtakunnallinen palvelulupaus, alueellinen järjestämisvastuun toteutumisen toimintamalli sekä riittävä valvonta.
2. Lääkäriin on päästävä nopeasti
Sote-palvelujen uudistamisessa on kyse ihmisten arjen sujuvuudesta ja turvallisuudesta. On voitava luottaa siihen, että sairastunut pääsee kohtuullisessa ajassa lääkäriin, ja että kotona asuva vanhus ja vammainen henkilö saavat riittävän tuen. On pidettävä kirkkaana mielessä, että hallinnollinen malli on vain raami näiden tavoitteiden saavuttamisessa.
3. Parempi palveluintegraatio
Tarvitaan peruskuntia suuremmat järjestämisvastuussa olevat sote-alueet. Palvelujen integraatio toteutuu parhaiten, kun sekä perus- että erityistason palvelut ovat sote-alueen järjestämisvastuulla. Sote-alueilla on oltava laaja vapaus ilman keskittämispakkoa päättää siitä, miten palvelut tuotetaan: omana tuotantona, ostetaanko osa yksityiseltä tuottajalta tai annetaanko asiakkaalle palveluseteli palvelun ostamiseen. Kunnat voisivat edelleen tuottaa palveluita, mutta nämä palvelut koordinoitaisiin osaksi suurempaa hallinnollista kokonaisuutta.
4. Valinnanvapaus palveluseteleillä
Valinnanvapautta voidaan laajentaa hallitusti palvelusetelien ja henkilökohtaisen budjetoinnin avulla, jolloin riittävä asiakasohjaus on varmistettava. Samoin työterveyshuolto ja Kela-korvaukset
pitää pääosin säilyttää. Sote-alueen rahoituksen tulee perustua valtionosuusjärjestelmään ja nykyisen tasoiseen kuntaveroon sisältyvään sote-osuuteen.
5. Sote-alueiden määrä ei ole olennainen
Sote-alueiden lukumäärään ei kannata hirttäytyä, vaan se olisi määritettävä palvelujen kautta asiantuntijanäkemyksiä kuunnellen. Viime kauden lopulla hahmoteltu viiden sote-alueen malli on yksi mahdollisuus. Silloin esille nousseet perustuslailliset ongelmat olisivat olleet ratkaistavissa esimerkiksi toteuttamalla sote-vaalit ja ohjaamalla rahoitus suoraan viidelle alueelle.
6. Parlamentaarinen valmistelu, ei koplauksia
Mitä muuta on syytä ottaa opiksi? Suuret rakenteelliset uudistukset on valmisteltava aidosti parlamentaarisesti siten, että voidaan varmistaa mallin pohjaratkaisujen hyväksyttävyys myös hallituskauden vaihtuessa. Toiseksi uudistukset on syytä aikatauluttaa realistisesti ja tarvittaessa toteutettava vaiheittain. Kolmanneksi tarvitaan rakentavia voimia, jotka eivät pyri ensisijaisesti ulosmittaamaan poliittista hyötyä hallituskaudestaan, vaan palauttamaan kansalaisten luottamuksen päätöksentekojärjestelmään.
7. Järjestöt kunniaan!
Viimeisimpänä, vaan ei vähäisimpänä tuemme järjestöjen roolia myös tulevaisuudessa. Itse asiassa merkittävä osa kaikista sosiaali- ja terveyspalvelujen toimialoista on alun perin järjestöjen ja vapaaehtoisliikkeiden perustamaa, alkaen esim. seurakuntien diakoniatyöstä ja kehitysvammaisten asumispalveluista. Järjestöjen merkitys varsinaisten sote-palveluiden tuottajana on pienentynyt sitä mukaa kun hyvinvointivaltio on vahvistunut. Nykyisin järjestöt toimivat ennen kaikkea terveyden ja hyvinvoinnin edistäjinä ja yleishyödyllisinä toimijoina, mutta osa järjestöistä tuottaa edelleen myös sosiaali- ja terveyspalveluita. Järjestöt paikkaavat monia aukkoja ja ottavat usein koppia ihmisistä, jotka voisivat muuten päätyä esimerkiksi kalliiden sote-palveluiden piiriin. Monien harvinaisempien sairauksien potilasjärjestöt ovat saattaneet tarjota merkittävän osan kyseisen ihmisryhmän hoivapalveluista. Näitä toimijoita meillä ei ole vara hukata, vaan resurssit on varmistettava jatkossakin.
Sari Essayah
kansanedustaja, Kristillisdemokraattien puheenjohtaja
sari.essayah@eduskunta.fi
https://www.essayah.fi
Bloggaus on osa Kohti vaaleja -sarjaa, joka huipentuu eduskuntavaaleihin. Löydät kaikki sarjan bloggaukset Vallan käytäviltä -tunnisteella.