Skip to content

Harrastamisen ihanuus

28.8.2018 13.04

Hyvinvointi ja terveys
Hyvinvointi ja terveysLasten terveysfoorumiHyvinvointi ja terveys

Syksyn tullen monessa perheessä pohditaan sopivaa harrastusta omalle lapselle. Mistä löydän harrastukset? Missä niitä järjestetään? Millainen on ohjaaja? Mitä harrastaminen maksaa? Miten usein tulisi olla mukana?

Me vanhemmat haluamme lapsillemme parasta. Haluamme toki löytää lapsillemme oikean tai oikeat harrastukset, mutta miksi? Omia motiivejaan voi olla hyvä pysähtyä pohtimaan. Lapsen kasvatusta ei voi ulkoistaa harrastustoiminnan vastuulle, ja harrastuksilla ei voi ostaa lapselle hyvää oloa.

Harrastaminen toki tukee monia lapsen kehitykseen liittyviä asioita. Monet harrastukset ovat sosiaalisia tapahtumia, joissa opitaan ottamaan muita huomioon, kunnioittamaan toisia, noudattamaan sääntöjä ja toimimaan ryhmässä. Harrastuksissa opitaan erilaisia taitoja ja saadaan onnistumisen kokemuksia. Monet positiiviset lapsuuden muistot liittyvät juuri harrastuksiin. Mutta onko kaikkien siltikään pakko harrastaa? Olenko huono vanhempi, jos lapsellani ei ole yhtään harrastusta?

Koulupäivän yhteyteen tuodut harrastukset ovat helposti saavutettavissa ja usein myös edullisia tai jopa maksuttomia. Tarjonta on kuitenkin koulukohtaista ja välttämättä omalta koululta ei löydy sitä lapselle mieluisaa kerhoa. Koulun kerhot eivät myöskään samalla tavalla laajenna lapsen kaveripiiriä kuin muualla tapahtuva harrastaminen. Ja haluaisitko sinä itse jäädä vielä työpäivän jälkeen harrastamaan työpaikalle, työkavereiden kanssa?

Mieluisan harrastuksen tiellä voi olla lukuisia esteitä: harrastus voi olla kaukana, se voi maksaa liikaa, lapsella ei ole kaveria joka lähtisi mukaan, harjoituskertoja on liikaa, lapsi ei tule toimeen ohjaajan kanssa tai ei halua osallistua kilpailuun, testiin tai esitykseen. Käytännön haasteita on monia, joten on hyvä pohtia, mikä harrastamisessa on kaikkein tärkeintä.

Lapsen mielipiteitä tulee arvostaa ja hänen täytyy tuntea, että hänen omilla ajatuksillaan ja valinnoillaan on merkitystä. Lapsi tarvitsee hyväksyntää ja turvallisuuden tunnetta. Hänen tulee kokea onnistumisia ja oppia suhtautumaan myös epäonnistumisiin. Aikuisen tärkein tehtävä on olla kiinnostunut lapsen harrastuksista – silloinkin, kun harrastukseen lähteminen sadesäällä, koulupäivän ja läksyjen jälkeen tökkii. Silloin vaaditaan vanhemmilta päättäväisyyttä ja opetellaan sitoutumista toimintaan. Niin kauan kun lapsi palaa harrastuksesta hymy kasvoilla, kannattaa harrastukseen lähtemistä tukea, ja sitä voi jopa vaatia, vaikka se ei helppoa olisikaan.

Loppujen lopuksi ei ole olennaista se, että harrastaako lapsi vai ei. Tärkeintä on se, millaisen vastauksen saat lapselta illalla kysymykseen ”Oliko kiva päivä?”.

Rami Luomanpää
Toiminnanjohtaja, WAU ry
Lasten terveysfoorumin puheenjohtaja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Hyvinvointi ja terveys -blogi

Kaikki blogin artikkelit
Blogi

16.12.2019 09:40

Vanhemman ja nuoren yhteinen aika ei vaadi ihmetekoja

Näin joulun lähestyessä monet odottavat rauhoittumista ja yhdessäoloa läheisten kanssa. Se, että vanhemmat pysähtyvät arjen kiireistä olemaan läsnä ja keskustelemaan nuoren kanssa, on monelle nuorelle juuri sitä, mitä hän kaipaa. Tunne- ja vuorovaikutustaitoja opettavan Friends-ohjelman tiimi haastatteli nuoria Aseman Lapset ry:n ylläpitämässä nuorisokahvilassa ”Parasta on kun ei oo mihinkään kiire, katotaan joku leffa tai uutiset […]

Blogi

28.11.2019 13:00

Tulevaisuuden sote-keskuksiin saatava mukaan brändätyt järjestöpalvelut

Edellisessä sote-valmistelussa järjestöjen palvelujen laajuutta ja monimuotoisuutta ei tunnettu, koska järjestöt eivät olleet kuvanneet ja brändänneet niitä. Jos Minna Kivipellon kanssa hahmottelemamme sote-keskustoiminnan mallinnus etenee, se edellyttää, että järjestöjen arvokkaat ja vaikuttavat toiminnot ja palvelut tunnetaan. Blogini 1. osassa käsittelin: Miten rakentaa Sosiaalibarometri 2019:n mukainen sote-keskus? Nyt tarkastelen, miten järjestöt asemoidaan sinne ja miten ne […]

Blogi

15.11.2019 12:00

Vardagen på halvvägshemmet i Malax

Det är början på en ny vecka i november, höstmörkret är påtagligt över Pixnebacken i Malax. Personalen gör frukost och kaffe, och boende på halvvägshemmet och personer från närområdet droppar in för att delta i den dagliga gruppverksamheten. I skymningen gör sig ljuset på bordet mysigt och man slår sig ner i sofforna för att […]