Hahmotammeko kaikki hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen eli niin kutsutun hyten samalla tavalla? ”Hyteä on kaikkialla – mutta kaikki ei ole hyteä.” Lause on erään yhteistyökumppanin toteamus, joka kuvaa hyvin hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen moninaisuutta.
Erilaisissa hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen määritelmissä* esiintyvät verbit ovat voimavaralähtöisiä. Tyypillisiä verbejä ovat edistäminen, ennakoiminen, ehkäiseminen, ylläpitäminen ja vahvistaminen. Tämä eroaa toiminnasta, jossa ongelma on jo syntynyt ja edennyt. Silloin puhutaan enemmän esimerkiksi auttamisesta ja korjaamisesta.
Hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä voi tarkastella karkeasti perinteisellä ennakoiva–ehkäisevä–korjaava työ-janalla.
Ennakoiva työ
Janan vasemmassa reunassa on ennakoiva työ, jossaviitekehyksenä ei ole ongelma. Toiminta on hyvinvointia ja terveyttä edistävää yhteiskuntapolitiikkaa, elinympäristöjen parantamista, yhteisöjen vahvistamista sekä yksilön tietojen ja taitojen lisäämistä.
Vastuu on yhteinen ja esimerkiksi kuntien vastuulla oleva hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen sisältää tämän kaltaista toimintaa muun muassa vapaa-ajan palveluissa, sivistyspalveluissa sekä elinvoimaan ja elinympäristöön liittyen.
Sosiaali- ja terveysalan järjestöissä on toimintaa eri ikäisille esimerkiksi yhteisöllisyyden ja yksilön osaamisen edistämiseksi. Lapsille ja nuorille suunnattu toiminta tarttuu asiaan varhain. Teemat voivat liittyä esimerkiksi arjen rytmiin, ravintoon, liikuntaan ja mielen hyvinvointiin. Esimerkkinä voi mainita myös sen, että ikäihmisiä kootaan monenlaisen yhteisöllisen toiminnan pariin. Järjestöissä on myös paljon asiantuntemusta yhteiskuntapolitiikkaan ja elinympäristöihin liittyen.
Ehkäisevä työ
Seuraavana janalla on ehkäisevä työ, jossa huomio on riskitekijöissä, mutta varsinainen ongelma ei ole vielä edennyt pitkälle. Vastuu on tässäkin yhteinen ja esimerkiksi hyvinvointialueiden hyte-työssä on tällaista toimintaa sosiaali- ja terveyspalveluissa.
Palveluita kohdistuu eri ikäryhmille ja toiminta voi liittyä esimerkiksi elintapoihin, päihteisiin ja mielenterveyteen. Kunnat ja hyvinvointialueet tekevät yhteistyötä yhdyspinnoilla moniin teemoihin liittyen.
Sote-järjestöjen rooli ehkäisevässä työssä on merkityksellinen ja toiminta monipuolista. Järjestöt muun muassa ehkäisevät sairauksia ja muita haasteita, kuten päihteiden käyttöä. Lisäksi ne edistävät ikääntyneiden hyvinvointia sekä lasten, nuorten ja perheiden elämää arjessa. Monet sairaudet ovat ehkäistävissä ja riskitekijät havaittavissa varhain. Järjestöt edistävät kohderyhmässään esimerkiksi terveellisempää ravitsemusta ja liikuntaa. Käytännön esimerkkejä tästä ovat vaikkapa ruokareseptit tai jumppaohjeet.
Järjestöt tekevät myös paljon työtä toimintakyvyn edistämiseen liittyen eli esimerkiksi tukevat pärjäämistä arjessa vamman, pitkäaikaissairauden tai läheiseen liittyvän haasteen kanssa. Monet näistä haasteista ovat sellaisia, että ne eivät ole ehkäistävissä, joten ehkäisevä työ näyttäytyy lisäongelmien ehkäisynä. Monissa sairauksissa myös riski lisäsairauksille on kohonnut, joten tällaisten sairauksien parissa toimivat järjestöt edistävät terveyttä ja hyvinvointia laajasti.
Korjaava työ
Janalla eteenpäin mentäessä siirrytään korjaavaan työhön. Tässä kohdassa ongelma on jo syntynyt ja pahentunut. Ihmisillä on tällöin vaikeitakin elämäntilanteita, joissa tarvitaan apua. Kyseessä voi olla kriisi, hätä tai suojattomuus. Osalla sote-järjestöistä on erityistä toimintaa juuri näihin ihmisen elämän vaikeimpiin kohtiin. Sosiaali- ja terveydenhuollon rooli on tässä kohdassa merkityksellinen.
Järjestöillä on toimintaa myös siinä vaiheessa, kun sopeudutaan esimerkiksi sairauteen tai vammaan sekä toivutaan riippuvuuksista, väkivallasta tai suojattomuudesta.
Ennakoiva ja ehkäisevä työ kannattaa
Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen paikantuu janan kahteen ensimmäiseen kohtaan eli ennakoivaan ja ehkäisevään työhön. Se on ennen kaikkea sitä, että ongelmien ei anneta syntyä tai edetä. Moni arjen hyvinvointia tukeva teko syntyy siellä, missä ihmiset elävät tavallista elämäänsä – järjestöjen toiminnassa.
On sanomattakin selvää, että varhain toimiminen on inhimillisesti ja taloudellisesti kestävämpää – unohtamatta kuitenkaan korjaavaa työtä silloin, kun sitä tarvitaan. Erilaiset tulokulmat tukevat toisiaan. Olennaista on kuitenkin huomioida, että hyvän kehityksen ylläpitäminen vaatii erilaisia ratkaisuja kuin olemassa olevien ongelmien korjaaminen.
Näköpiirissä olevat tulevaisuuskuvat pakottavat muutokseen. Väestön hyvinvointi ja terveys eivät ole kohenemassa ja vastaavasti yhteiskunnan kantokyky on heikentymässä. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen painoarvoa on kasvatettava, jotta tulevaisuus näyttäytyy edelleen valoisana.
Tulevaisuuden haasteet edellyttävät myös systeemisen näkökulman vahvistamista. Haasteet ovat yhteisiä. On asetettavia yhteisiä päämääriä ja kehittämiseen tarvitaan mukaan laajasti eri toimijoita. Myös järjestöjen on oltava vahvasti mukana.
Tämä blogikirjoitus syntyi verkostoyhteistyönä ja aihe nousi verkoston tapaamisen sisällöstä sekä keskusteluista. Terveyden edistämisen verkosto on SOSTEn koordinoima verkosto, joka koostuu valtakunnallisista sosiaali- ja terveysalan järjestöistä. Verkoston noin neljääkymmentä jäsentä yhdistää tahto edistää hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen painoarvoa yhteiskunnassa ja olla osana tätä paradigman muutosta.
*WHO:n, THL:n, Kuntaliiton, Hyvilin ja SOSTEn määritelmät.
Kirjoituksen lähteinä on käytetty seuraavia julkaisuja:
- Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tehtävät kunnissa (2024), Kuntaliitto
- Hyvinvointialueen tehtävät hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä (2025), Hyvil (pdf)
- Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen yhteistyö kuntien ja hyvinvointialueiden välillä (2025), Kuntaliitto ja Hyvil