Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on yhteinen tehtävä, eikä vastuiden pallottelu kuntien ja hyvinvointialueen kesken palvele ketään. Järjestöjen toiminta kiinnittyy eri toimialoille ja ne täydentävät kuntien ja hyvinvointialueen palveluja tavoittamalla ihmisiä, joita julkinen sektori ei välttämättä kohtaa.
Miten kunnat, hyvinvointialueet ja järjestöt voivat yhdessä edistää ihmisten hyvinvointia ja terveyttä? Tätä kysymystä pohdittiin aiemmin syksyllä Kuntamarkkinoiden seminaarissa, jonka Kuntaliitto järjesti yhdessä SOSTEn kanssa.
Keskustelijoina olivat yhdyspintapäällikkö Pilvi Österman Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueelta, hyvinvointipäällikkö Suvi Saarinen Ylöjärveltä, toiminnanjohtaja Anni Lausvaara Vanhustyön keskusliitosta sekä toimitusjohtaja Kimmo Kumlander Silta-Valmennusyhdistyksestä.
Järjestöjen rooli ikäihmisten arjessa ja työllisyyden edistämisessä
Järjestöillä on merkittävä rooli kotona asumisen mahdollistamisessa, yhteisöllisyyden lisäämisessä ja mielekkään tekemisen tarjoamisessa. Järjestöjen kautta ikäihmiset saavat esimerkiksi tukea liikkumiseen, ravitsemukseen, digitaitoihin ja turvalliseen asumiseen.
Järjestöt tunnistavat palvelujen ulkopuolelle jääviä ryhmiä, joille tarjotaan kohdennettua tukea kuten vertaistoimintaa sateenkaariseniorien kaltaisille vähemmistöille.
”Kun järjestöt tukevat arjen asioissa, niin se vahvistaa osallisuutta ja vähentää yksinäisyyttä – tästä on tuloksellista näyttöä.”
Anni Lausvaara, Vanhustyön keskusliitto
Uusilla työllisyysalueilla on mahdollisuus luoda uudenlaisia toimintamalleja alueen tarpeista lähtien. Palveluiden uudistamisessa järjestöillä on ainutlaatuinen rooli, koska ne tuntevat paikalliset tarpeet ja tuovat mukaan käytännön tietoa ja kehittämisen kulttuuria. Esimerkiksi Pirkanmaalla on rohkeasti lähdetty kokeilemaan uutta.
”Järjestöt on perustettu ihmisten tarpeista – ne näkevät, mitä arjessa todella tarvitaan.”
Kimmo Kumlander, Silta-Valmennusyhdistys
Järjestöt ovat kumppaneita, palveluntuottajia ja merkittäviä kehittäjiä niin työllisyys- kuin sosiaali- ja terveyspalveluissakin. Työikäiset ja lapsiperheet ovat esimerkkejä ryhmistä, jotka eivät automaattisesti ole sote-palveluiden piirissä. Arjen hyvinvointi edellyttää kiinteää yhteistyötä kunnissa sivistystoimen, liikuntatoimen, työllisyyspalvelujen ja järjestöjen välillä.
”Kunnissa tarjotaan usein kaikille kaikkea, mutta järjestöt voivat kohdentaa toimintansa tarkemmin.”
Suvi Saarinen, Ylöjärven kaupunki
Järjestöjen keskinäinen yhteistyö toimii monin paikoin hyvin, mutta kehitettävää on edelleen. Järjestöt tuntevat toistensa työn ja ohjaavat ihmisiä tarvittaessa muiden palvelujen piiriin.
Kunnissa ja hyvinvointialueilla yhteistyötä järjestöjen kanssa on viety eteenpäin aiempaa järjestelmällisemmin. Esimerkiksi Länsi-Uudellamaalla on perustettu teemaverkostoja ja kesäkuussa käynnistyi järjestöneuvottelukunta.
”Hyvinvointialueet ja kunnat ovat järjestömyönteisiä, joten on tärkeää, että järjestöjen kanssa tehtävä yhteistyö integroituu arjen toimintaan sekä avustusten jakamisen tasolle.”
Pilvi Österman, Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue
Yhteistyö vaatii verkostomaista johtamista, yhteisiä tavoitteita ja jatkuvaa vuoropuhelua. Yhteinen tilannekuva ja avoin viestintä ovat avain sujuvaan yhteistyöhön.
Hyvinvointi syntyy yhdessä tekemällä
Kunnat, hyvinvointialueet ja järjestöt täydentävät toisiaan ja tuovat hyvinvointityöhön erilaisia näkökulmia ja voimavaroja. Kun toimijat tuntevat omat ja toistensa roolit, yhteiset tavoitteet löytyvät helpommin. Yhteistyö ei ole vain hallinnollista – se on ihmisten kohtaamista, yhteisten ratkaisujen etsimistä ja arjen hyvinvoinnin rakentamista.
Kuntamarkkinoiden seminaari osoitti, että kunnilla, hyvinvointialueilla ja järjestöillä on valtavasti potentiaalia tehdä yhdessä enemmän. Järjestöt tuovat arvokasta arjen tietoa, osallisuutta ja ihmislähtöisyyttä julkisten palvelujen rinnalle.
Kaikille alueille ei sovi sama toimintamalli, mutta paikallisesta yhteistyöstä löytyvät avaimet vaikuttavaan ja ihmislähtöiseen hyvinvointityöhön. Yhteinen tavoite on hyvinvoiva arki, jossa kukaan ei jää väliinputoajaksi.