Skip to content

Ihmisyys punnitaan arjen kohtaamisissa

23.1.2020 13.15

Sosiaalibaro
Hyvinvoivat ihmisetEriarvoisuusKöyhyysSosiaalibaro

Äidin mukaan Reino vain ilmestyi eräänä päivänä. Laiha nuori mies, tuskin kuuttatoista. Oli kysynyt kortteeria, ja oli valmis tekemään töitä sen eteen. Pian kalisivat äitiyspakkauksen peruja olevat emalivadit tottumattoman kovakouraisesta tiskaamisesta. Elettiin 1960-luvun loppua, eikä Reino ollut ainoa nälkäinen kulkija.

Seuraavina vuosina tämä nuori mies ilmestyi säännöllisen epäsäännöllisesti. Välillä vanhalle viinalle haisten, remupäivistä arkeen palaten. Toisinaan vain likaisissa vaatteissa. Koskaan häntä ei käännytetty pois.

Äiti laittoi saunan lämpiämään ja etsi puhtaat vaatteet. Kaivettiin patja lattialle ja puhtaat lakanat. Kulkija asettui osaksi perhettä muutamaksi päiväksi, joskus pariksi viikoksi, kuin hukassa ollut ottopoika. Pyykkipäivänä vaatteet pestiin, ja tupakanhimoon hän sai kääriä sätkää isän Aroma-paketista.

Kulkuriarkeen ei kuulunut perhe

Lapsena en osannut kummemmin ihmetellä nuorta eläkeläistä, kulkihan kylällä muitakin talosta taloon. Luultavasti hänellä oli jonkinasteinen kehitysvamma, ei siitä kuitenkaan juuri puhuttu.

Reino kiersi maalaistaloissa ja vähän muuallakin. Tekemistä riitti tilallisten peltotöissä ja navetoissa, välillä risusavotoissa ja hanttihommissa. Kulkuriarkeen ei tarttunut perhe-elämä, edes naisystävistä emme kuulleet. Mitä nyt Martan munavoileivistä kiusoiteltiin. Pikkupaikkakunnan tarkkaileva yhteisö voi olla musertava, mutta Reinoa tuttu ympäristö kannatteli.

Isä vei Reinon kalaan, muttei hänestä koskaan kalamiestä kouliutunut. Ei luonnistunut soutaminen, eikä muistunut mieleen uiminenkaan veneen kellahtaessa aalloissa nurin. Sivulliset pelastivat säikähtäneen järvestä, Ahti sai saaliikseen saappaan.

Eläkepäivänä sai maistaa rikkautta

Reino hävisi aina yhtä yllättäen kuin ilmestyikin. Lopulta levottomuus lisääntyi, ja hän läksi sen kummemmin ilmoittelematta. Myöhemmin näihin äkkilähtöihin löytyi säännönmukaisuus: eläkkeen maksupäivä.

Eläkepäivänä nuoren ja myöhemmin vanhemmankin miehen elämä oli hetken upporikasta ja unelmat käsillä. Taksilla viinakauppaan ja meluisaa juomista niin kauan kuin rahat riittivät. Kaikki viikkojen ajan sisään puristettu nöyrtyminen purskahti ulos kuin hallitsematon oksennus. Sääntöjen uhmaamista, nurkkiin virtsaamista ja kaikille haistattelua. Säyseästä naureskelijasta tuli pahimmanlaatuinen rähisijä.

Reinon kiertelevä elämäntyyli ei ollut vaaroja vailla. Juoppoporukoissa tuli tappeluja. Pikkukaupungin Alkon läheisessä koivikossa – metsäpäivillä – vilahti välillä puukko, toisinaan korvikkeet. Välillä Reinoa paikattiin, toisinaan pidettiin kaltereiden takana tai katkolla Järvenpäässä. Ei häntä kukaan kuitenkaan rikollisena pitänyt, vaikka rahoja silmällä pidettiinkin. Joskus hävisi isän mopo, mutta silloinkin tuumattiin: viinanhimo sumensi ajattelun ja ajoi hölmöilyihin.

Ihmisenä ihmiselle

Nousuhumalan avoimuudessa Reino puhui tunteista, puolittain itkikin. Kertoi antavansa arvon sille, että äiti ja isä pitävät häntä ihmisenä. Ovat hänelle ihmisiä, kuten hän itse sanoi.

Almuista riippuvaiseen ei ole helppo samaistua, nähdä ihmisyyttä elämän kuhmujen alla. Mitä etäämmältä kolhuja katsoo, sitä valjummaksi käy kuva. Siitä kuvasta eivät erotu enää haltijakummien muita karummat kastelahjat.

Oma osattomuuskaan ei aina anna katseeseen armoa. Laumassa syntyy nokkimisjärjestys. Heikompaa helposti huijataan, viedään viinat ja sossun säätelemät vähät rahat.

Kyky nähdä ihmisyys itselle vieraassa versoo tuttuudesta, pienestäkin. Se kasvaa luottamuksesta ja hyväksynnästä. Kun on sinut itsensä ja elämänsä kanssa, ei ole tarvetta painaa muita pinnan alle.

Kommentit

  1. Anne Astikainen sanoo:

    Hienosti todettu: Kun on sinut itsensä ja elämänsä kanssa, ei ole tarvetta painaa muita pinnan alle.

  2. Katri Lappalainen sanoo:

    Hieno kirjoitus! Olet loistavasti avannut aihetta, joka alkaa olla katoavaa kansanperinnettä! Ihmisyys ja sydämen sivistys!

  3. Riitta sanoo:

    Henkiset arvosi ja ymmärryksesi välittyvät kirjoituksestasi.

  4. Mervi sanoo:

    Puhutteleva ja kauniisti kirjoitettu teksti. Kiitos herkistävästä lukukokemuksesta.

  5. Jukka Haapakoski sanoo:

    Näitä lisää!

  6. Anne Eronen sanoo:

    Kiitos kannustavista palautteista! Reinon tarina on hakenut ilmaisua ajatuksissani jo pidempään. Sain hiljan lopullisen sysäyksen eräästä toisesta kohtaamisesta, kaupungissa ja tässä ajassa. Maailma on täynnä kertomuksia menestyjistä, mutta minusta tuntuu, että ne koskettavimmat ja siten kasvattavimmat kohtaamiset tulevat kuitenkin vastaan arjessa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Hyvinvoivat ihmiset -blogi

Kaikki blogin artikkelit
Blogi

8.4.2020 13:00

Tänä keväänä marttaillaan etänä – vinkkejä yhdistyksille

Marttailu ja marttayhdistysten toiminta hakee nyt uusia muotoja. Kun emme voi tavata kasvokkain, kohtaamiseen ja yhdessä tekemiseen kokeillaan ja kehitetään toisenlaisia tapoja. Emme halua, että yli tuhannen yhdistyksemme toiminta ja sitä kautta jäsenillemme tärkeät sosiaaliset suhteet loppuvat kevään ajaksi. Jäsenemme eli martat ovat onneksi toiminnan ihmisiä. Monet marttayhdistykset keksivät nopeasti tapoja marttailla etänä ja pitää […]

Blogi

6.4.2020 11:00

Poikkeustila kasvattaa ruoka-avun tarvetta – nyt tarvitaan yhteistyötä

Lomautusten, työttömyyden ja lapsiperheiden ahdingon lisääntyessä ruoka-avulle on kasvava tarve. Samaan aikaan ruoka-aputoimintaan on jättänyt merkittävän loven monet nopeasti alas ajetut ruokajakelut sekä erilaiset yhteisölliset ruokailut, jotka on jouduttu sulkemaan toistaiseksi. Lisäksi moni vapaaehtoinen kuuluu riskiryhmiin ja hävikkiruokaa on saatavilla vaihtelevasti. Ruoka-avun jatkuminen on turvattava Ruoka-aputoimijat järjestävät nyt pikavauhtia ruoka-aputoimintaansa uudelleen, jotta tarvitsevat saisivat apua […]

Blogi

3.4.2020 15:25

Kallis lasku koronaviruksesta kaikille vai erityisesti heikompiosaisille?

Suomen Yrittäjät ja eri asiantuntijat ovat hallituksen koronaviruspandemian eristystoimenpiteiden myötä ilmaisseet huolensa yritystoiminnan ja ihmisten toimeentulon puolesta. Yhteiskunnassa on monilla nyt hätä ja pelko tulevaisuudesta, täysin oikeutetusti. Kolmannen sektorin tehtävä on huolehtia erityisesti yhteiskunnan heikompiosaisista. Erilaisia huolen ilmaisuja kuuluu nyt kentän ruohonjuuritason toimijoilta. Tämä kirjoitus on hätähuuto näiden ihmisten puolesta. Toivomme, että hyvinvointivaltiossa voimme myös […]