Kuulin joulukuun alussa Kelan asiantuntijoiden esittelyn tekoälyn käytöstä osana Kelan palvelutoimintaa. Kuultu vahvisti luottamusta Kelan kehitystyöhön ja tekoälyn käytön eettisiin periaatteisiin heillä, mutta nosti samalla mieleeni myös järjestöjen kannalta tärkeän kysymyksen tekoälyn hyödyntämisestä.
Tekoälyä on hehkutettu ja pelätty viimeistään siitä asti, kun ChatGPT:n ensimmäinen versio julkaistiin. Myös sosiaali- ja terveysalan järjestöt ovat osoittaneet kiinnostuksensa sen mahdollisuuksiin toimia esimerkiksi ohjauksen ja neuvontatyön tukena.
Samaan aikaan on kuitenkin epäilty, että monilla järjestöillä ei kuitenkaan taida olla lähivuosina taloudellisia resursseja tekoälyn laajamittaiseen käyttöönottoon ja itsenäiseen hyödyntämiseen omassa palvelutuotannossaan. On epäilty, että se vaatisi todennäköisesti merkittäviä investointeja samaan aikaan, kun julkisia avustuksia ollaan leikkaamassa.
Tilanne on vaikuttaa ristiriitaiselta: työntekijäresurssit vähenevät leikkausten myötä, tekoälystä voisi olla apua korvaamaan vajetta, mutta tekoälyratkaisujen kehittäminen ja käyttöönotto on kallista eikä kehittämis- ja käyttöönottohankeavustuksia ole näköpiirissä.
Tekoälyn käyttöä voidaan lisätä ilman suuria panostuksia
Tekoäly tulee ajan myötä varmasti kaikkien ulottuville, aivan kuten muutkin digitaaliset palvelut ovat kehittyneet helppokäyttöisiksi ja lähtötasoa edullisemmiksi. Tulevaisuudessa tekoälyn hyödyntäminen on todennäköisesti yhtä arkipäiväistä kuin verkkosivujen päivittäminen ja sen käyttö on myös sovelluskehittämisessä paljon nykyistä halvempaa. Mutta sitäkin ennen voidaan ottaa edistysaskelia.
Järkevintä olisi aloittaa sitä, että järjestöjen omassa työssä pyritään hyödyntämään muiden toimijoiden tarjoamia tekoälyavusteisia palveluja aiempaa tehokkaammin. Esimerkiksi järjestöjen neuvontatyötä voidaan vahvistaa ottamalla tekoälyavusteiset julkiset palvelut aikaisempaa tehokkaammin käyttöön.
Palveluita on mahdollista käyttää vaikkapa yhdessä asiakkaiden kanssa, heidän tukenaan ja järjestötyöntekijän omaa asiantuntemusta vahvistaen. Tämä ei edellytä suuria kehittämisinvestointeja, vaan lähinnä ymmärrystä siitä, mitä ilmaiset tekoälysovellukset mahdollistavat ja miten niitä käytetään – sekä kykyä kirjoittaa toimivia kehotteita (eli niitä prompteja).
Järjestöt voivat oppia yhdessä ja toisiltaan
”Tekoälyn käyttö osana käytännön työtä ei vaadi niinkään teknisiä, vaan sosiaalisia taitoja”, on todennut väitöskirjatutkija Jari Smedberg Tampereen yliopistosta.
”Kyse ei ole koodaamisesta, vaan kyvystä kommunikoida konteksti, tavoitteet ja tunnetila ymmärrettävästi ja luoda mielen malli siitä, mitä toinen tietää, ei tiedä, uskoo ja mitä tarvitsee tehtävän suorittamiseksi.”
Tekoälyn vaatimien sosiaalisten taitojen opettelu vie toki jonkin verran työaikaa, mutta huomattavasti vähemmän kuin omien tekoälysovellusten kehittäminen. Lisäksi järjestöt voivat oppia tätä yhdessä ja toinen toisiltaan. Tässä oppimisessa tarvitaan yhteistä tekemistä.
Juha A. Pantzar
toimitusjohtaja, Takuusäätiö
hallituksen jäsen, SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry