Sosten hallitus kävi kuun alussa parin päivän tutustumismatkalla Brysselissä. Intensiivisen ja erittäin onnistuneen matkan aikana tapasimme mm. komissaari Virkkusen, useita meppejä, Suomen Nato-suurlähettilään ja Eurooppa-tason yhteistyökumppaneita. Useiden keskustelujen viesti on huolestuttava, kansalaisyhteiskunnan tilaa ollaan rajaamassa monessa jäsenmaassa, mutta myös unionin päätöksenteossa. Tämä tapahtuu pääosin äärioikeistolaisten ja populististen puolueiden toimesta ja kohdistuu erityisesti kansalaisjärjestöjen vaikuttamistyötä kohtaan.
Yksi kansalaisjärjestöjen tärkeimmistä tehtävistä on demokratian ja osallisuuden vahvistaminen. Tätä tehtävää järjestöt toteuttavat mm. toimimalla kanavana, joiden kautta kansalaiset voivat vaikuttaa yhteiskuntaan, nostamalla esiin epäkohtia ja edistämällä tärkeäksi kokemiaan arvoja. Nyt etenkin äärioikealla ollaan sitä mieltä, että jos järjestö saa tukea esim. EU:lta tai oman maansa julkisista varoista, se ei saisi kritisoida vallanpitäjiä. Toisin sanoen vaikuttamistyö (advocacy) on jo sanana vaarallinen. Järjestöjen ei pitäisi pyrkiä vaikuttamaan, korkeintaan tiedottamaan omista kannoistaan ja toiveistaan.
Toimiva demokratia ja kansalaisyhteiskunta voidaan murentaa
Yhä useammassa maassa ympäristöjärjestöjen, mutta myös esimerkiksi ihmisoikeusjärjestöjen edustajat kertovat monenlaisista rajoituksista toimintaansa kohtaan; rahoituksen leikkaamisesta, lainsäädännön kiristyksistä ja henkilöön käyvistä some-kampanjoista tai maalittamisista.
Valitettavasti nämä toimenpiteet eivät ole täysin vieraita myöskään Suomessa. Olemme saaneet todistaa koventunutta puhetta kansalaisyhteiskuntaa ja esimerkiksi sote-järjestöjä kohtaan yhä useammin, myös resursseja on leikattu rajusti.
Tässä ollaan hyvin kaltevalla pinnalla. Eurooppalaisten arvojen ja demokratian ytimessä on toimiva kansalaisyhteiskunta. Se edellyttää aidon sanan- ja osallistumisvapauden lisäksi mm. resurssien saatavuutta ja turvallisten toimintamahdollisuuksien turvaamista sekä mahdollisuutta keskusteluun ja vuorovaikutukseen päättäjien kanssa.
Toimivakin demokratia ja kansalaisyhteiskunta voidaan murentaa samalla tavalla kuin elefantti syödään, pala kerrallaan. Siksi meidän tulee olla hereillä ja aktiivisesti puolustaa kansalaisjärjestöjen toimintaedellytyksiä niin meillä Suomessa kuin laajemminkin maailmalla.
Kauniit juhlapuheet eivät riitä, tarvitaan aktiivisia tekoja, joka päivä!