Genevessä kokoontui viime viikolla maailman terveyskokous, WHO:n ylin päättävä elin. Suomi oli liikkeellä korkeatasoisella, ministerin johtamalla delegaatiolla, jossa myös kansalaisjärjestöillä oli edustus. Tämä ei ole kansainvälisesti mitenkään erityisen tavallista, että myös järjestöt otetaan kokouksiin mukaan, vaikka niiden rooli terveyden edistämisessä ja myös palveluissa on hyvin merkittävä.
Suomi oli hyvissä ajoin esittänyt päätöslauselmaa hyvinvointitalouden edistämisen tiimoilta ja yksi kokouksen strategisista keskusteluista käsitteli juuri talouden ja terveyden suhdetta ja niiden myönteistä keskinäisriippuvuutta. Tilaisuudessa käyttivät puheenvuoron monet ison kaliiberin professorit sekä myös WHO:n pääjohtaja ja ministerimme Sanni Grahn-Laasonen. Hyvinvointitalous resonoi kansainvälisillä areenoilla erittäin hyvin, siksikin on harmi, että Orpon hallitus on lakkauttanut sitä kotimaassa edistäviä rakenteita ja työtä.
Kokouksen kruununjalokiveksi odotettiin uutta pandemiasopimusta, josta on neuvoteltu pitkään ja takkuisesti. Aihe on hyvin politisoitunut ja sen ympärillä liikkuu paljon erilaista tunnelmointia, Suomessa erityisesti perussuomalaisten eduskuntaryhmässä on ollut paljon kriittisiä ääniä – siksikin oli hyvä, että kokouksessa oli mukana myös kansanedustajia eri puolueista.
Sopimuksen neuvottelut ovat vaikeutuneet myös siksi, että yleensä yhtenä blokkina neuvottelevan EU:n oli mahdotonta löytää yhteistä kantaa, erityisesti Unkari ja tuoreemmin Slovakia ovat olleet eri linjoilla. On selvää, että koronapandemian taltuttamiseksi tehdyt päätökset eri toimenpiteistä ovat jättäneet yhteiskuntaan pitkävaikutteisia luottamuspuutteita, joiden paikkaamiseksi kannattaa tehdä töitä. Hyvä, että sopimukseen kuitenkin päästiin.
Vaikka monet Genevessä toimivat YK-järjestöt ovat luonteeltaan melko teknisiä, ei maailmanpoliittinen tilanne voi olla näkymättä niidenkin työssä. Palestiinalaisten silmitön surmaaminen Gazassa kasainvälisen oikeusistuimen kielloista huolimatta ja alueen lähes täydellisesti romahtanut terveydenhuolto ja ruokaturva ovat saaneet kyllä paheksuntaa eri länsimaista, mutta suurelle osalle maailmaa Venäjän toiminta Ukrainassa ja Israelin toiminta Gazassa ovat samasta puusta ja länsi näyttäytyy täysin kaksinaismoralistisena. Itse on helppo yhtyä tähän arvioon. Hintana tästä saamattomuudesta minkään todellisen vastavoiman luomiseksi Israelin pidäkkeeksi on vaikutusvallan ja arvovallan merkittävä hupeneminen suhteessa suureen osaan globaalia etelää. On mielenkiintoista seurata, kuinka pitkä jälki tästä eri instituutioihin jää.
Venäjä puolestaan on asettunut arabimaiden ja eräiden muiden taantumuksellisten kelkkaan vastustamaan erilaisia sukupuoliin ja vähemmistöihin liittyviä muotoiluja, jotka ovat olleet vakiintuneita eri teksteihin jo pitkään. Länsimaiden on mahdotonta hyväksyä kielen muuttumista vuosikymmenten taakse ja näin on edessä itsessään tärkeä, mutta usein asiakirjan pääsisällön kannalta eteenpäin viemätön väittely heti. Tämä yhdessä Palestiinasta käytettyjen puheiden kanssa vievät niin paljon aikaa, että minkään edistäminen muuttuu kivireen vetämiseksi.
Maailman köyhät ja sairaat ansaitsevat parempaa.