Kukkahatut nurkkaan

Sosten hallituksen puheenjohtaja Hanna Markkula-Kivisilta SOSTEblogin kirjoittajakuvassa.

Etusivu / Blogi / Kukkahatut nurkkaan

Toiminnanjohtajaverkosto keskusteli viime viikolla SOSTEn ja laajemminkin sote-järjestöjen tulevaisuudennäkymistä. Tätä sumussa suunnistamista on jouduttu tekemään jo pidemmän aikaa, eikä tulevien rahoitusleikkausten kohdentumisesta vieläkään ole tietoa, vaikka ne tulevat voimaan jo reilun kuukauden kuluttua.

Vahva viesti oli, että sote-järjestöt, maan suurimpana kansalaisjärjestösektorina, tarvitsevat kattojärjestön edistämään jäsentensä toimintaedellytyksiä ja tuomaan esiin jäsentensä kohderyhmien ääntä laajemmin ja vahvemmin kuin yksittäinen järjestö kykenee tekemään.

Kattojärjestöä tarvitaan paitsi kokoamaan yhteistä tietoa ja ääntä, myös kokoamaan jäseniä yhteisten teemojen äärelle erilaisiin keskusteluihin ja verkostoihin. Näin se luo kokonaiskuvaa sote-järjestökentästä välitettäväksi päättäjien suuntaan.

On hyvä muistaa, että viimeaikainen sote-järjestöjä halveksiva keskustelu on itse asiassa osa laajempaa ideologista tavoitetta heikentää luottamusta niihin instituutioihin ja tahoihin, joihin Suomessa on perinteisesti voinut luottaa. Meidän ei tule syyllistää itseämme siitä, etteivät päättäjät tietäisi sote-järjestöjen tekevän arvokasta työtä. Kyllä he pääosin tietävät. Kyse on aivan muusta. Ja siksi meidän tulee entistä voimallisemmin puolustaa kansalaisyhteiskuntaa ja sen toimijoita.

Sosiologian professori Eeva Luhtakallio totesi Helsingin Sanomissa 16.11.2026, että ”Suomessa kansalaisten ja vallan välissä toimii suuri joukko rakenteita, jotka välittävät ihmisten näkemyksiä päätöksentekoon ja vähentävät jyrkkää vastakkainajattelua”. Ja että ”hallituksen järjestöleikkaukset kohdistuvat juuri niihin rakenteisiin, joiden kautta suomalaiset ovat perinteisesti osallistuneet yhteiskunnan toimintaan”. Hän totesi, ettei tiedä, millaisia seurauksia järjestöleikkauksilla on, mutta ”jotain isoa muuttuu suomalaisessa kansalaisyhteiskunnassa kyllä”.

On selvää, että maailman muuttuessa myös kansalaisjärjestöjen on muututtava. On kuitenkin tärkeää muistaa se, että toimiva demokratia tarvitsee aktiivisen ja moninaisen kansalaisyhteiskunnan. Sen puolustaminen vaatii nyt voimakkaita tekoja. Ehkä meidän pitää nyt heittää kukkahatut nurkkaan ja kaivaa esiin, jos ei nyt kommandopipoa, niin räväkämmät työkalut ja sanoitukset kuitenkin.