Vuonna 2023 saimme kollegojeni kanssa tehtäväksi kehittää ratkaisuja ajankohtaiseen ongelmaan: kehittää vaikuttavia työvälineitä nuorten digilaitteiden käytön hallintaan kouluissa ja kotona. Tavoitteeseen oli tarkoitus päästä luomalla käytännön työvälineitä nuorten vanhemmille ja koulujen ammattilaisille.
Otimme kehitystyössä lähtökohdaksi palvelumuotoilun ja käyttäjälähtöisen suunnittelun näkökulmia, koska halusimme huomioida loppukäyttäjien tarpeet mahdollisimman hyvin. Tässä blogikirjoituksessa kerron huomioitani työvälineiden kehittämisestä osana vuodenvaihteessa päättyvää Pause-hanketta, joka on ollut osa EHYT ry:n pelikasvatustoimintaa.
Prosessin osat ja vaiheet ovat hyödynnettävissä myös muissa vastaavanlaisissa järjestöjen kehittämisprojekteissa.
1. Tutustu kohderyhmään ja sen tarpeisiin
Palvelumuotoilussa ja käyttäjälähtöisessä suunnittelussa tärkeää on päästä selville kohderyhmän tarpeista, tilanteesta ja tavoista käyttää eri palveluita.
Pause-hankkeessa lähdimme liikkeelle laajasta kyselystä, johon vastasi 504 huoltajaa ja lähes 400 koulujen ammattilaista. Lisäksi teimme kohderyhmille yhteensä 13 haastattelua. Analysoimme huoltajien ja ammattilaisten vastauksia erikseen.
Kun tarkastellaan vanhempien vastauksia, aineiston pohjalta selvisi, että teinien vanhemmat eivät ole yhtenäinen ryhmä suhtautumisessa nuorten digilaitteiden käyttöön. Monet vanhemmat olivat huolissaan nuorten digilaitteiden käytöstä, mutta huolen syyt ja sen asteet vaihtelivat.
Huomiota kiinnitti myös perheiden resurssien erilaisuus: yhden perheen oli helpompi suunnata lastensa huomio ruuduista toisaalle tarjoamalla mielekkäitä harrastuksia, toisella taas esimerkiksi vanhemman vuorotyö saattoi entisestään vaikuttaa ruutujen käyttöön.
Perheiden tilanteiden moninaisuus oli tärkeää huomioida käytännön työvälineissä, jotta työvälineet olisivat tarpeeksi osuvia – ja jotta kenellekään ei tulisi olo, että hänen perheensä tilannetta ei ymmärretä.
Määrittelimme huoltajien vastauksen pohjalta viisi eri huoltajaryhmää (käyttäjäpersoonaa), jossa huomioimme huoltajien tarpeet ja kotien eri tilanteet. Näitä ryhmiä käytimme työvälineiden suunnittelun pohjana. Käyttäjäpersoonat ovat yksi laajasti palvelumuotoilussa käytetty tapa mallintaa suunnittelun lähtökohtia visuaalisesti. Ne ovat yksi tapa erotella käyttäjien eroja.
- Lue lisää Pause-hankkeen huoltajaryhmistä: Huoltajien näkemyksiä nuorten digitaalisten medioiden käyttöön (pdf)
Vinkit kehittäjälle:
- Käytä aikaa kohderyhmän tai -ryhmien tarpeiden ymmärtämiseen. Kyselyjen ja haastattelujen lisäksi voi hyödyntää esimerkiksi fokusryhmiä ja toki muutenkin laajasti käytössä olevaa muiden ammattilaisten konsultointia.
- Käytä aikaa kohderyhmien tarpeiden analysointiin ja visualisointiin. Graafikon taitoja ei tarvita, mutta yksinkertaiset visuaaliset mallinnukset voivat ohjata työtä helpommin kuin pitkät word-tekstitiedostot – varsinkin, jos niitä tietoisesti käytetään kehittämisen tukena.
2. Kehitä yhdessä ja kysy ulkopuolisen näkökulmaa
Palvelumuotoilussa olennaista on yhteiskehittäminen. Tavoitteena yhteiskehittämisessä on kiinnostus hakea näkökulmia oman tiimin ulkopuolelta ja hyödyntää saatua tietoa konkreettisesti.
Pause-hankkeen työvälineiden kehittämistyön aikana pidimme työpajoja sekä koulujen ammattilaisille että huoltajille. Työpajojen tavoitteena oli saada näkökulmia huoltajaryhmien paikkansapitävyydestä ja kehitysehdotuksia työvälineisiin. Tavoite onnistui, sillä työpajoissa saimme aivan uutta lisää luiden ympärille etenkin huoltajien työvälineisiin.
Yksi osanottaja toi esille sen, että ehkäpä huoltajien monenlaisia vaikeita tunteita nuorten digilaitteiden käyttöön liittyen olisi hyvä sanoittaa työvälineissä. Tunteet nousivat vahvasti esiin myös huoltaja-aineistossa ja huoltajaryhmissä: niissä sanoitettiin varsinkin ärsytystä, huolta ja epävarmuutta nuoren voinnista ja jatkuvista riidoista.
Työpajan huomion pohjalta huomioimme vaikeiden tunteiden olemassaolon työvälineissä ja annoimme vinkkejä, miten vanhempi voi oppia sietämään ja käsittelemään omia ja nuoren hankalia tunteita.
Saimme työpajoissa myös konkreettisia vinkkejä digilaitteiden puheeksi ottamiseen ammattilaisilta.
Vinkit kehittäjälle:
- Pidä matkalla maatalla kynnyksellä työpajoja ja ideointisessioita.
- Moni on huolissaan omista fasilitointitaidoistaan, mutta niitä tärkeämpää on osoittaa aitoa kiinnostusta osallistujien ajatuksia kohtaan ja kertoa, miten työpajojen tietoa hyödynnetään.
- Jos fasilitointi toisaalta kiinnostaa enemmän, monella järjestön työntekijällä on kollegana fasilitointivelho tai ainakin kollega, jonka kanssa voi pallotella asiaa.
3. Valitse kohderyhmä tai -ryhmät – ei kaikille kaikkea
Koska eri kohderyhmillä on erilaisia tarpeita, kannattaa valita, kenelle palveluita suunnittelee. Järjestöissä on harvoin mahdollista panostaa kaikkiin kohderyhmiin.
Tunnistettuamme viisi huoltajaryhmää ja käytyämme läpi niiden paikkansapitävyyttä oli aika valita, keille teemme työvälineitä. Aluksi päätimme suunnitella Pausen päätuotteet eli verkko-oppimisympäristöt kolmelle eri huoltajaryhmälle, mutta lopulta teimme oppimisympäristöt niistä kahdelle.
Päätökseen vaikuttivat luonnollisesti rahoittajan eli STEAn kanssa tekemämme hankesuunnitelma ja myös selvitysvaiheessa ilmenneet tarpeet.
Tämän jälkeen oli aika alkaa työstää työvälineitä. Oman työpöytäni yläpuolella oli kuva huoltajaryhmästä, jolle verkkotyövälinettä rakensin. Tein kyseiselle huoltajaryhmälle myös palvelupolun (eng. user journey), jossa kuvasin hänen kuvitteellista matkaansa palvelumme käyttäjäksi käyttöönotosta loppuun.
Palvelupolun avulla sain lisää ymmärrystä myös niistä tilanteista, joissa on riski, että käyttäjä ei ota palvelua käyttöön tai lopettaa sen käytön. Huoltajaryhmän ja palvelupolun avulla pystyin luomaan alustavan käsikirjoituksen, joka vastasi työstämäni huoltajaryhmän tarpeisiin ja tilanteisiin.
Vinkit kehittäjälle:
- Päätä kenelle tuotat palveluita, sillä kaikkea ei voi tehdä kaikille.
- Mietityttääkö miten tässä mainittuja työkaluja voi ottaa haltuun? Itseäni auttaa ajatella niitä ikään kuin lunttilappuina, jotka muistuttavat, että palvelun pääosassa on käyttäjä ja käyttäjät, jotka voivat ajatella asioista aivan eri tavalla kuin palvelun kehittäjät.
- Valmiita ja ilmaisia pohjia palvelumuotoilun työvälineiden käyttöön löytyy esimerkiksi Mirosta ja Innokylästä.
4. Testaa käyttäjillä eri vaiheissa
Yksi palvelumuotoilun ja käyttäjälähtöisen suunnitellun kulmakivistä on se, että suunniteltuja palveluita testataan käyttäjillä eri vaiheissa – myös mahdollisimman varhain. Näin suunnitelmia voidaan vielä kustannustehokkaasti muuttaa, jos alustava suunnitelma tuntuu käyttäjien mielestä menneen hakoteille.
Todellisuus ei välttämättä näyttäydy aina yhtä helppona kuin suunnitelmat. Siksi meidänkin oli vaikeaa saada teini-ikäisten vanhempia testaamaan työvälineluonnoksiamme. Sähköisistä työvälineversioista saimme kyllä palautetta, mutta emme tarpeeksi. Lisäksi vain yksi vanhempi osallistui vanhemmille tarkoitettuun työpajaamme, vaikka hankkeesta kiinnostuneille tarkoitetulla sähköpostilistalla oli satoja nimiä ja viestimme asiasta myös yhteistyökoulujen kanssa.
Muutimmekin suuntaa ja aloimme tehdä enemmän yhteistyötä vanhempien kanssa työtä tekevien järjestöjen, kuten NNKY:n Kamalat äidit -toiminnan ja Iceheartsin kanssa. Tämä laajensi ymmärrystämme valitsemiemme käyttäjäryhmien tarpeista uusissa työpajoissa, yhteischateissa ja keskusteluissa.
Merkityksellistä oli myös keväällä 2025 toteuttamamme käyttäjätestaus käyttäjätestausfirman kanssa, jonka avulla saimme tarkkaa tietoa kahdeksan huoltajan näkemyksistä verkkomateriaaleihimme liittyen. Erityisen hyödyllistä oli testausten kuuntelu käytännössä, koska konkreettisempaa palautetta harvoin saa. Tämän jälkeen ehdimme vielä muuttaa monia asioita työvälineissä.
Vinkit kehittäjälle:
- Unohda vesiputousmalli: jos kehität jotain uutta, uskalla jo varhaisessa vaiheessa näyttää ideaasi kohderyhmille tai ainakin heidän kanssaan työskenteleville. Yritä puhua varsinkin ihmisille, joita et tunne etukäteen, koska tällöin palautekin voi olla rehellisempää.
- Yritä visualisoida ideat. Edelleenkään et tarvitse graafikon tutkintoa. Usein ihmisten on helpompaa antaa palautetta, jos he sekä näkevät että kuulevat ehdotuksen.
- Jos saat rakentavaa negatiivista palautetta keskeneräisestä työstä, ota se lahjana. Parempi että asia selviää nyt kuin vasta myöhemmin. Eri palautteita kannattaa myös suhteuttaa toisiinsa.
5. Helppokäyttöisyys voi erottaa palvelunne muista
Saavutettavuudesta puhutaan nykyään paljon. Moni kuitenkin unohtaa, että kyse on paljon muustakin kuin värien kontrastien tapaisista teknisistä seikoista.
Saavutettavuudessa ja käyttäjälähtöisessä suunnittelussa on kyse siitä, miten kannustetaan potentiaalista käyttäjää palvelun piiriin uudestaan ja uudestaan. Käyttäjän täytyy tietää, mihin hän on tulossa ja miksi.
Kun asiantuntija tuottaa tietoa hänelle itselleen tutusta asiasta, riskinä on, että hän unohtaa asian voivan olla vastaanottajalle uusi tai että vastaanottajan tulokulma asiaan on hyvin erilainen kuin asiantuntijan. Työvälineiden suunnittelussa yritimmekin pitää mielessä, että kaikkien ihmisten aika on rajallista ja palvelun hyödyt täytyy osata perustella.
Siksi työvälineissämme:
- materiaalit ovat mahdollisimman helposti silmäiltäviä, jolloin kokonaiskuvan saa helposti
- yritämme pilkkoa asiat järkevän kokouksiksi kokonaisuuksiksi, jolloin käyttäjä voi jatkaa toisella kertaa
- pyrimme selkeään kieleen
- tuomme esille, ettei kenenkään tarvitse olla asiantuntija käsiteltävästä aiheesta
- materiaaleja on eri muodoissa: videoina, tekstinä ja tehtävinä
- Mukana on myös konkreettisia tulostettavia tehtäväpohjia esimerkiksi kodin jääkaapin oveen laitettavaksi. Tämä voi konkretisoida asiaa.
- on paljon kohta kohdalta eteneviä vinkkejä ja valmiita tehtäväpohjia, joita nuori ja huoltaja/ammattilainen voivat tehdä yhdessä
- mihinkään ei tarvitse kirjautua
Haluamme siis vähentää huoltajien ja ammattilaisten epävarmuutta siitä, mitä seuraavaksi on tulossa ja vähentää heidän työtään työvälineiden käytössä. Tämä tuli konkreettisesti esille myös aiemmin mainituissa käyttäjätestauksissa.
Vinkit kehittäjälle:
- Muista, että helppokäyttöisyys ja selkeä kieli auttavat aivan kaikkia käyttäjiä
- Tutustu saavutettavuuden perusasioihin esimerkiksi Papunetin pikaoppaiden avulla.
Monet ylläkuvatuista asioista ovat sellaisia, joita järjestöissä ja sosiaali- ja kasvatusalalla on tehty eri tavoin jo kauan, koska ihmisten osallisuus kuuluu perustyöhön.
Tästä kirjoituksesta haluankin nostaa esiin etenkin kohderyhmien ja eroavaisuuksien huomioimisen. Tärkeää on myös pohtia, miten tätä työtä voidaan tehdä järjestöissä ylätasolla. Uskon, että sillä voi olla vaikutusta myös järjestöjen viestiin – asiaan, joka on entistä tärkeämpi näinä aikoina.
Maria Kankkunen
asiantuntija, Pause-hanke
Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry