Ilmastonmuutos on 2000-luvun kuumin trendi ja myös luontokato on ollut monen poliittisen influencerin huulilla. SOSTE otti selvää ilmasto- ja ympäristöpolitiikan sosiaalipoliittisista vaikutuksista ja poimi neljä oikeudenmukaisuuskysymystä, joita tulevan hallituksenkin pitää seuraavan neljän vuoden aikana pähkäillä. Ota teema haltuun ja järjestösi on valmis loistamaan tulevan syyskauden ilmasto- ja ympäristödebatissa!
1. Verotuksen extreme makeover
Haittaveroja halutaan korottaa saastuttamisen vähentämiseksi, sillä kallis hinta vähentää tehokkaasti saastuttamista. Näkökulma on perusteltu myös siksi, että ilmastonmuutos ja luontokato aiheuttavat yhteiskunnille isoja kustannuksia. Eiköhän siis hoideta asia kuntoon ja lätkäistä kunnon korotukset ympäristöveroihin?
Jos kokonaisveroastetta ei haluta korottaa, vaatii verojen korotus toisten verojen laskua. Esimerkiksi Sitra onkin väläytellyt mahdollisuutta kompensoida haittaveroja laskemalla yritys- ja ansiotuloverotusta. Tämä johtaisi puolestaan verotuksen progression laskuun, mikä vaikuttaa tuloeroihin. Ja jos haittaverot vähentävät esimerkiksi autoilua, myös valtion verokertymä pienenee. Tarvittaisiin siis koko ajan uusia veroja vanhojen tilalle. Tässä vaiheessa lienee selvää, että verotuksen oikeudenmukainen kehitys ei ole kovin helppo rasti.
2. On pakko painaa pitkää päivää – vai onko?
Jos työkykyä löytyy, niin eikö silloin oikea paikka ole töissä? Rehellinen työ ja verojen maksu ovat perinteisesti olleet suomalaisia hyveitä. Eräs entinen kansanedustaja kertoi näkevänsä jopa metsässä tekemätöntä työtä. Mutta mitä jos metsätyö onkin haitallista esimerkiksi uhanalaisille lajeille?
Epäekologisetkin alat luovat työpaikkoja. Voikin olla välttämätöntä todeta, että kaikki työ ei edistä yhteiskunnan kestävyyttä. Sen sijaan jokin toinen homma saattaa turvata vaikkapa luonnon monimuotoisuutta, vaikka se ei olisi tuottoisa bisnes. Voisiko tulevaisuudessa olla oikeudenmukaista huomioida, että ihmisten toiminta ja työ voi edistää BKT:n kasvun ohella myös muita tärkeitä asioita? Jopa niin, että siitä on oikeudenmukaista maksaa kunnon etuutta.
3. Money, money, money
Ilmasto- ja ympäristötoimien kohtuuttomat vaikutukset tulee kompensoida oikeudenmukaisesti, linjaa SOSTE usein. Käytännössä siis on perusteltua kohdentaa tukea esimerkiksi ihmiselle, joka ei selviä talonsa lämmityksen tai työmatkansa kasvavista kustannuksista. Tähän asti yhtälö kuulostaa helpolta. Ensin pitäisi löytää kuitenkin juuri ne henkilöt, jotka tukea oikeasti tarvitsevat ja sitten päättää sopiva kompensaation määrä. Entä onko oikein tukea bensakuluja vai olisiko fiksumpaa tukea suoraan sähköauton hankintaa? Ilmastobarometrissä yli 60 % vastaajista piti tärkeänä pienituloisten tukemista ilmastoteoissa.
Myös kompensaation maksu voi olla haastavaa, sillä kaikki haavoittuvassa asemassa olevat eivät saa etuuksia. Olisiko fiksua laittaa Amerikan malliin shekki postissa vai sen sijaan antaa lahjakortti latausasemalle? Selvää on, että oikeudenmukaiset keinot vaativat tarkkaa arviointia.
4. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa
Hiilinielut romahtivat, vaikka Suomen metsänhoitoa kehui jopa Donald Trump. Hiilineutraalius vaatii niin hiiltä sitovaa metsää ja maata kuin myös päästöjen vähennyksiä. Jos ensimmäisen osalta mennään metsään, on sitä vaikea korvata jälkimmäisillä. Hakkuukeskustelu kävikin syystä kiivaana alkuvuonna vaalitenttejä myöten.
Suomessa on yli puoli miljoonaa metsänomistajaa, eli aihe koskettaa monia. Ei liene oikeudenmukaista ilmoittaa, että talousmielessä hankittua metsää ei saakaan hyödyntää suunnitellusti – ainakaan ilman hyvitystä. Mutta paljonko metsää pitää suojella, kun samalla moni veroeuro ja työpaikka on riippuvainen puutavarasta ja -jalosteista. Jos on ikänsä saanut leipänsä metsästä, ei uutta uraa erityisesti syrjäseudulla ole ihan helposti tarjolla. Nämä oikeudenmukaisuusnäkökulmat pitääkin ottaa huomioon, kun hiilinielujen pelastusta aletaan suunnitella ja toteuttaa.
Kolumni on julkaistu 26.4.2023 SOSTEtalk!-tapahtuman SOSTEtalks-lehdessä.