Sosiaali- ja terveysjärjestöjen vaikuttamistoiminta on herättänyt viimeisen reilun vuoden aikana paljon keskustelua. Monen järjestön voi olla vaikea tunnistaa tästä keskustelusta itseään.
Sote-järjestöjen perustehtävänä on kohdata ja auttaa niitä ihmisiä, joita varten järjestöt on perustettu. Järjestöt tarjoavat apua ja tukea esimerkiksi vertaistukiryhmissä, kaduilla, kodeissa ja kohtaamispaikoissa. Näissä kohtaamisissa ammatillinen työ yhdistyy vapaaehtoisten korvaamattomaan panokseen – useinkaan toista ei ole ilman toista. Näistä kohtaamisista järjestöt saavat kuvan siitä, mitä heidän kohderyhmälleen kuuluu ja käsityksen siitä, miten heillä voisi mennä paremmin.
Kohtaamisista kertyvä tieto auttaa tekemään parempia päätöksiä ja ehkäisemään ongelmia ennalta
Kohtaamisissa autetaan yksilöitä tai ihmisryhmiä yksi kerrallaan, mikä on tärkeää. Aivan yhtä tärkeää on, että kohtaamisista kertyvä tieto tulee välitetyksi virkamiehille, viranhaltijoille, kunnanvaltuutetuille, aluevaltuutetuille, kansanedustajille ja jopa ministereille. Kohtaamisista kertyvän tiedon avulla päättäjät voivat tehdä päätöksiä, joilla ihmisten arjesta tehdään parempaa ja ehkäistään niitä kehityskulkuja, jotka johtavat avun ja tuen tarpeeseen.
Sote-järjestöt ovat perinteisesti välittäneet tietoa virkaportaalle ja poliittisille päättäjille antamalla lausuntoja, toimimalla työryhmissä, tapaamalla kasvotusten tai kutsumalla päättäjiä kylään. Tätä on sote-järjestöjen vaikuttamistoiminta. Se, että sote-järjestöjen vaikuttamistoiminta halutaan ajaa alas, ei tehosta julkisen sektorin toimintaa, vaan tekee siitä sulkeutuneempaa ja kehnompiin tietoihin perustuvaa – siitä seuraa siis huonompia päätöksiä. Sen seurauksena kustannukset kasvavat, eivät vähene.