Ensi vuonna STEA-avustukset sosiaali- ja terveysjärjestöjen toimintaan leikkaantuvat 84 miljoonalla eurolla eli kolmanneksella. Koko vaalikauden aikana nämä valtionavustukset romahtavat puoleen vuoden 2024 tasosta.
Näin massiiviset leikkaukset osuvat suoraan järjestöjen perustoimintaan. Kyse on ihmisten arjessa näkyvästä tuesta: neuvonnasta, kohtaamisista, vertaistoiminnasta, kriisiavusta ja mahdollisuudesta saada apua ennen kuin ongelmat kasvavat liian suuriksi.
Samalla, kun sote-järjestöjen pitkäjänteistä toimintaa ajetaan alas, hyvinvointialueille ja Helsingin kaupungille on avattu uusi 25 miljoonan euron vuosittainen valtionavustus alueellisen järjestötoiminnan kehittämiseen.
Järjestöjen ja hyvinvointialueiden yhteistyön vahvistaminen on lähtökohtaisesti hyvä tavoite. Tämä rahoitusmalli ei kuitenkaan tuo apua järjestöjen akuuttiin tilanteeseen.
Uudella avustuksella rahoitetaan vuoden mittaisia hankkeita. Kun rahoituspäätökset saadaan vuoden 2027 alkupuolella, aikaa kuluu ensin toiminnan käynnistämiseen, yhteistyön rakentamiseen ja ihmisten tavoittamiseen.
Pian onkin jo aloitettava keskustelut siitä, miten toiminta jatkuu – jos jatkuu – hankekauden päättyessä. Määräaikainen kehittämisraha ei korvaa järjestöjen jatkuvaa perustoimintaa, jonka rahoitus leikkausten seurauksena kutistuu merkittävästi.
Sote-järjestöjen työssä vaikuttavuus syntyy usein pitkäjänteisyydestä. Ihmisten luottamus rakentuu ajan kanssa ja esimerkiksi hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen vaikutukset näkyvät usein vasta pidemmällä aikavälillä. Siksi yhden vuoden hankerahoitus on huono väline pysyvän muutoksen aikaansaamiseen.
Myös valmistelun aikataulu on poikkeuksellisen tiukka, jopa epärealistinen. Hyvinvointialueiden on lyhyessä ajassa koottava järjestöjen ehdotuksista yhteinen hankekokonaisuus ja valmisteltava hakemus. Alueita ei tästä tule syyttää; maan hallitus on antanut niille vaativan uuden tehtävän ilman riittävää aikaa suunnitella vaikuttavaa kokonaisuutta yhdessä järjestöjen kanssa.
Herää kysymys, miten 25 miljoonan euron vaikuttavuus varmistetaan? STEAlla on vakiintunutta osaamista järjestöavustusten valmistelusta, tuloksellisuuden seurannasta ja käytön valvonnasta. Vastuullisempaa olisi ollut joko valmistella alueellinen malli rauhassa käyttöön otettavaksi vuonna 2028 tai hyödyntää STEAn rakenteita uusissa hankeavustuksissa.
Järjestöjen toimintaedellytyksiä ei turvata korvaamalla pitkäjänteistä työtä lyhyillä, hallinnollista työtä lisäävillä hankkeilla. Jos tavoitteena on hyvinvoinnin ja terveyden vahvistaminen, myös rahoituksen on mahdollistettava toiminnan jatkuvuus.