Outi Hakkarainen koordinoi Fingon toimintaa kansalaisyhteiskunnan tilan puolustamiseksi ja tekee jäsenjärjestöyhteistyötä myös globaalista vero-oikeudenmukaisuudesta.
Tämä kirjoitus on osa moniäänistä artikkelisarjaa teemalla Kansalaisyhteiskunta ja demokratia, joka käsittelee yleistä eurooppalaista ja myös Suomessa tapahtuvaa demokratian heikentämistä. Artikkelissa esitetyt näkemykset ovat kirjoittajan omia eivätkä välttämättä edusta SOSTEn kantaa.
Globaali kansalaisyhteiskunta yhdistää maailman ihmiset kansainväliseen päätöksentekoon tuomalla siihen kansalaisten, yhteisöjen ja järjestöjen äänen ja vaihtoehtoisia näkökulmia.
Globaalin kansalaisyhteiskunnan tärkein tehtävä on vaatia vastuullisuutta ja oikeudenmukaisuutta siellä, missä poliittinen ja taloudellinen valta ylittää kansalliset rajat. Sen tehtävä on myös vaikuttaa siihen, että kansainvälinen vallankäyttö palvelee yhteistä etua.
Globaalin kansalaisyhteiskunnan synty
Kansalaisryhmien kansainvälistä yhteistoimintaa oli jo orjuuden vastustamisen ja naisten äänioikeuden puolustamisen aikoihin, mutta laajempi kansainvälistyminen alkoi 1990-luvulla.
Tuolloin monet globaalin pohjoisen kansalaisjärjestöt laajensivat toimintaansa globaaliin etelään ja samalla globaalissa etelässä perustettiin aloitteita, jotka ovat laajentuneet kansainvälisiksi.
Esimerkiksi maailmanlaajuinen liikkeiden liike, Maailman sosiaalifoorumi (World Social Forum, WSF), järjestettiin ensimmäiset kolme kertaa Brasilian Porto Alegressa vuosina 2001–2003. Foorumeissa paikallinen, alueellinen ja kansainvälinen keskustelu kohtaavat sekä ihmiset ja kansalaisliikkeet verkostoituvat. Liikkeeseen kuuluu myös alueellisia, kansallisia ja paikallisia foorumeja. Suomessa niitä on järjestetty vuodesta 2002, tänä vuonna Lapinlahden Lähteellä Helsingissä 26.–27.9.1
Käytännössä kaikissa kansainvälisesti käsiteltävissä asioissa, kuten ilmastoon, sosiaaliseen kehitykseen, yritysvastuuseen, kehitysrahoitukseen tai verokysymyksiin liittyen, on nykyisin globaalisti toimivia kansalaisyhteiskunnan verkostoja.
Globaalit verkostot edistävät demokratiaa, mutta kamppailevat myös omansa kanssa
Erityisesti YK:ssa globaaleilla verkostoilla on tyypillisesti demokraattisiin lähtökohtiin pohjautuvia vaatimuksia, kuten tasa-arvon, läpinäkyvyyden sekä sosiaalisen ja ekologisen oikeudenmukaisuuden edistäminen.
Verkostoilla on myös kuitenkin sisäinen demokratiahaaste. Esimerkiksi resurssien käyttö kansainvälisessä vaikuttamistyössä asettaa globaalin pohjoisen ja etelän toimijat usein epätasa-arvoiseen asemaan.
Etenkin kehityspoliittisessa kontekstissa on käyty jo useita vuosia keskustelua vallan siirtämisestä globaalista pohjoisesta globaaliin etelään, mihin myös kansalaisyhteiskuntien tulisi omassa toiminnassaan pyrkiä.
Tämä on tärkeää, jotta kehitysyhteistyöllä ja siihen liittyvällä politiikalla saavutetaan mahdollisimman kestäviä ja oikeudenmukaisia tuloksia. Vallansiirto tarkoittaa historiallisen epätasa-arvon sekä siihen pohjautuvien käytäntöjen ja ajatusmallien purkamista. Paikallistuntemus ja kulttuurisesti sensitiiviset ratkaisut asetetaan etusijalle, jotta paikallisilla ihmisillä ja yhteisöillä on mahdollisuus päättää itse kehityksestään.
Vallansiirto vaatii globaalin pohjoisen kansalaisjärjestöjä tunnustamaan etuoikeutensa ja vaikuttamaan globaalissa järjestelmässä esiintyvän rakenteellisen rasismin murtamiseen ja vahvistamaan omien toimintamalliensa demokraattisuutta yhteistyössään globaalin etelän kumppaneidensa kanssa.
Globaali vaikuttaminen edellyttää kansallista vaikuttamista
Globaalien verkostojen yhteys kansallisiin konteksteihin on vahva. Kansainvälisten verkostojen resurssit pohjautuvat pitkälti niiden jäseniin, vaikka tukia myönnetään myös suoraan verkostoille. Lisäksi kansainvälisissä prosesseissa on vaiheita, joissa vaikuttamisen kohteina ovat kansalliset päättäjät.
Esimerkiksi vuosina 2025–2027 neuvoteltavan YK:n verosopimuksen ja sen monivuotisen taustatyön osalta globaali kansalaisyhteiskunta on GATJ-verkoston (Global Alliance for Tax Justice) johdolla yhdistänyt tuloksellisesti globaalia, alueellista ja kansallista vaikuttamista.
Suomalaiset järjestöt ovat mukana niin verkoston toiminnassa kuin käyvät vuoropuhelua Suomen roolista valtiovarainministeriön ja ulkoministeriön kanssa. Ne ovat myös päässeet esittämään näkemyksiään eduskunnan verojaostolle. Tämä on samalla hyvä esimerkki kansalaisyhteiskunnan roolista päätöksenteon demokratisoinnissa.
Kansalaisyhteiskunnan tila kapenee, mutta se toimii haasteista huolimatta
CIVICUS-järjestön vuosittaiset ”State of Civil Society” -raportit todistavat, että kansalaisyhteiskunnan tila on viime vuosina monin tavoin kaventunut suuressa osassa maailman maita. Tämä tilanne välittyy suoraan kansalaisyhteiskuntien resursseihin ja niiden muihin toimintaedellytyksiin niin kansallisesti kuin kansainvälisesti.
Kansalaisyhteiskunnat pystyvät kuitenkin hyvinkin vaikeissa yhteiskunnallisissa tilanteissa löytämään keinoja toimia. Kansalaisyhteiskuntien elinvoimaa globaalissa etelässä esittelee esimerkiksi vuonna 2025 julkaistu kirja ”Citizenship Utopias in the Global South”2.
Kirjan mukaan uudenlaiset aktivismin muodot haastavat valtionhallinnon ja talouden syvärakenteita tilanteissa, jossa vallalla on laaja pettymys valtion lupauksiin yhdenvertaisesta kansalaisuudesta, sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ja edustuksellisesta demokratiasta.
CIVICUS-järjestön vuoden 2026 ”State of Civil Society” -raportti3 painottaa kansalaisyhteiskunnan vahvuutta. Samalla, kun raportti listaa huomattavan määrän toimia, joilla kansalaisyhteiskunnan tilaa on vuosina 2025 ja 2026 maailmalla rajoitettu, se esittelee esimerkkejä eri maiden kansalaisyhteiskuntien sinnikkäästä järjestäytymistä, toiminnasta ja onnistumisista. Raportin mukaan ratkaiseva kysymys on se, voivatko nämä vastarinnan muodot kasvaa pitkäjänteiseksi voimaksi, joka vauhdittaa demokratian uudistumista.
Demokratia tarvitsee vahvaa globaalia kansalaisyhteiskuntaa
Demokraattisesti toimiva sääntöpohjainen maailmanjärjestys edellyttää eittämättä vahvaa globaalia kansalaisyhteiskuntaa. Sen toimintaedellytyksiä on tuettava niin kansainvälisesti kuin kansallisesti siten, että globaalin pohjoisen ja etelän toimijoilla on mahdollisimman yhtäläiset edellytykset toimia kansainvälisesti.
Suomalaiset kehitysjärjestöt esittävätkin kevään 2027 eduskuntavaaleihin, että Suomi on aloitteellinen kehittääkseen kansainvälistä perusrahoitusta, jolla tuetaan kansainvälisten kansalaisyhteiskuntaverkostojen ja myös globaalin etelän maiden kansalaisyhteiskuntien osallistumista kansainvälisiin prosesseihin.4
Globaali kansalaisyhteiskunta voi toimia demokratiaa vahvistavana voimana, mutta tarvitsee siihen tilaa ja resursseja. Samalla sen on huolehdittava vallan ja osallistumisen mahdollisuuksien tasaisemmasta jakautumisesta globaalin etelän ja pohjoisen välillä.
Kirjoitus on osa moniäänistä artikkelisarjaa teemalla Kansalaisyhteiskunta ja demokratia, joka käsittelee yleistä eurooppalaista ja myös Suomessa tapahtuvaa demokratian heikentämistä. Artikkelissa esitetyt näkemykset ovat kirjoittajan omia eivätkä välttämättä edusta SOSTEn kantaa.
- Lisätietoa suomeksi: https://sosiaalifoorumi.fi/. ↩︎
- Henri Onodera, Martta Kaskinen ja Eija Ranta (2025). Citizenship Utopias in the Global South. The Emergent Forms of Activism in an Era of Disillusionsment. Routledge Studies in Political Sociology, Routledge, London. Saatavissa: https://doi.org/10.4324/9781003378891. ↩︎
- CIVICUS (2026). 2026 State of Civil Society Report. Saatavissa: https://publications.civicus.org/publications/2026-state-of-civil-society-report/. ↩︎
- Kehitysjärjestöjen yhteiset suositukset kevään 2027 eduskuntavaaleihin. Aloitteellinen Suomi, yhtenäinen maailma. Fingo ry. Saatavilla: chrome-extension://efaidnbmnnnibpcajpcglclefindmkaj/https://fingo.fi/wp-content/uploads/2026/06/Aloitteellinen-Suomi-yhteinen-maailma-vaaliohjelma-2026.pdf ↩︎