SOSTE on koonnut yleisimpiä virheväittämiä ja faktaa sote-järjestöjen rahoituksesta ja leikkausperusteista.
Väite: Sote-järjestöjen ei pidä tehdä valtionavustuksilla edunvalvontaa ja vaikuttamista, koska kohtaava työ on sote-järjestötyön ydintä.
Sote-järjestöjen perustehtävänä on kohdata ja auttaa niitä ihmisiä, joita varten järjestöt on perustettu. Järjestöt tarjoavat apua ja tukea esimerkiksi vertaistukiryhmissä, kaduilla, kodeissa ja kohtaamispaikoissa. Näissä kohtaamisissa ammatillinen työ yhdistyy vapaaehtoisten korvaamattomaan panokseen – useinkaan toista ei ole ilman toista. Näistä kohtaamisista järjestöt saavat kuvan siitä, mitä heidän kohderyhmälleen kuuluu ja käsityksen siitä, miten heillä voisi mennä paremmin.
Kohtaamisissa autetaan yksilöitä tai ihmisryhmiä yksi kerrallaan, mikä on tärkeää. Aivan yhtä tärkeää on, että kohtaamisista kertyvä tieto tulee välitetyksi virkamiehille, viranhaltijoille, kunnanvaltuutetuille, aluevaltuutetuille, kansanedustajille ja jopa ministereille. Kohtaamisista kertyvän tiedon avulla päättäjät voivat tehdä päätöksiä, joilla ihmisten arjesta tehdään parempaa ja ehkäistään niitä kehityskulkuja, jotka johtavat avun ja tuen tarpeeseen.
Sote-järjestöt ovat perinteisesti välittäneet tietoa virkemiehille ja poliittisille päättäjille antamalla lausuntoja, toimimalla työryhmissä, tapaamalla kasvotusten tai kutsumalla päättäjiä kylään. Tätä on sote-järjestöjen vaikuttamistoiminta ja tätä pitää saada tehdä jatkossakin.
Väite: Sote-järjestöjä ei pidä rahoittaa valtionavustuksilla eli verorahoilla. Sote-järjestöjen pitää itse hankkia omat rahansa esimerkiksi varainhankinnalla.
Sote-järjestöillä on oma, tärkeä roolinsa hyvinvointivaltiossamme. Julkisten ja yksityisten toimijoiden sekä järjestöjen ja yhdistysten yhteistyötä on rakennettu pitkään, ja sen toimivuus on tunnistettu ja tunnustettu.
Suomalaiset sosiaali- ja terveyspalvelut nähdään usein julkisen sektorin saavutuksena. Vähemmälle huomiolle jää, että monet sen keskeisistä toimintatavoista ovat syntyneet sote-järjestöissä – tarpeesta auttaa nopeasti, ilman raskaita rakenteita. Näitä innovaatioita ovat olleet esimerkiksi neuvolatoiminta, matalan kynnyksen auttamistyö, kokemusasiantuntijuus sekä omaishoidon tunnistaminen ja tukeminen.
Sote-järjestökentän kautta saadaan myös valtava määrä vapaaehtoistyötä valjastettua ihmisten hyvinvoinnin tueksi. Valtionavustuksilla varmistetaan, että tämä elintärkeä työ voidaan järjestää ammattimaisesti ja ohjata sinne, minne sitä eniten tarvitaan.
Erilaisten apu- ja tukimuotojen, kuten vertaistukiryhmien, kohtaamispaikkojen, neuvonnan sekä auttavien puhelinten ja chat-palvelujen, lisäksi sote-järjestöillä on tärkeä rooli edustamiensa ihmisryhmien äänitorvena. Järjestöjä on haluttu tukea, koska ne edustavat niitä, joiden ääni ei muuten kuulu. Näin päätöksenteko paranee. Lisäksi kansalaisilla on lain mukaan oltava mahdollisuus vaikuttaa itseään koskevaan päätöksentekoon. Tämä mahdollistetaan osaltaan järjestöjen kautta.
On totta, että myös järjestöjen omaa varainhankintaa pitää kehittää. Yksi tapa on, että valtionavustuksista saisi käyttää 10 prosenttia varainhankinnan kehittämiseen. On kuitenkin hyvä huomata, että järjestöt ovat lähtökohtaisesti hyvin erilaisessa asemassa varainhankintaa ajatellen, myös lahjoittamisen kohteina. Suomalaisissa lahjoittamisen kulttuuri ei myöskään ole syvälle juurtunut ja on volyymiltään vielä suhteellisen pientä.
Väite: STEA-avustuksia kuluu liikaa hallinnolliseen työhön, eikö hallinnosta voisi säästää?
Järjestötoimintaan liittyvät yhdistyslain asettamat velvoitteet hallinnolle ja päätöksenteolle. Ne toimivat rakenteena, joka mahdollistaa järjestön varsinaisen toiminnan toteutumisen. Vastaavat lainsäädännölliset velvoitteet on säädetty myös muille yhteisöille ja julkisille toimijoille.
Järjestöjä koskevat myös vastaavat henkilöstöhallintoon, kirjanpitoon ja vaikuttamistyön avoimuuteen liittyvät hallinnolliset velvoitteet kuin muitakin organisaatioita. Pienille järjestöille velvoitteet ovat usein lainsäädännössä asetettu kevyemmiksi kuin suuremmille.
Verrattuna muihin organisaatiomuotoihin järjestö on useissa tilanteissa kevein ja ketterin tapa järjestää laajoja ihmisjoukkoja saavuttavaa matalan kynnyksen toimintaa.
STEA-avustuksiin liittyy kuitenkin merkittävää hallinnollista työtä. Ne edellyttävät järjestöiltä työteliäiden hakemusprosessien sekä tuloksellisuusarvioiden laatimista. STEA-avustukset ovat Suomen tarkimmin ja raskaimmin valvottuja valtionavustuksia. SOSTE on ehdottanut useita muutoksia STEA-avustusjärjestelmän hallinnollisen työn keventämiseksi.
Väite: Järjestöjä on liikaa ja järjestörakenne on kohtuuttoman raskas.
Suomessa toimii noin 8 000 sosiaali- ja terveysalan järjestöä. Niistä valtaosa on paikallisesti toimivia yksittäisiä järjestöjä tai valtakunnallisten liittojen paikallisia, piiri- tai aluejärjestöjä. Vähemmistö järjestöistä on valtakunnallisia järjestöjä tai alueellisten järjestöjen muodostamia keskusliittoja.
Hajautettu järjestörakenne on järjestökentän tapa saavuttaa ja toimia lähellä kohderyhmiään ja saavuttaa heitä toiminnallaan. Kansallisille keskusliitoille on taas siirretty toiminnot, jotka on järkevää toteuttaa keskitetysti. Näitä ovat esimerkiksi jäsenrekisterin ylläpito, kansallinen viestintä (esim. nettisivut, tiedotus ja lehti), koulutus- ja kehittämistoiminta, oppaiden ja ohjeiden laadinta, neuvontapalvelut, kansallinen edunvalvonta ja vaikuttamistyö sekä varainhankinta.
Järjestökenttä on muotoutunut vuosikymmenten aikana tarpeeseen sopivaksi ja se myös kehittää sisäistä työnjakoaan tarpeen ja vaikuttavuuden mukaan. Järjestöjä lopettaa ja uusia syntyy yhtäaikaisesti.
Järjestöjen suurta määrää ylläpitävät toisaalta moninaiset avustuskäytännöt ja pienet avustuskokonaisuudet.
Väite: Järjestöjen pitäisi yhdistyä tehostaakseen toimintaansa.
Sote-järjestöt on usein perustettu ja niiden toiminta on rakentunut tukemaan tiettyä, usein haavoittuvassa asemassa olevaa kohderyhmää. Järjestöjen määrä ja toiminta-alueet ovat määräytyneet kohderyhmien ja tuen tarpeen mukaan. SOSTEn kyselyn mukaan sote-järjestöistä valtaosa on kiinnostunut yhteistyön syventämisestä tai yhdistymisestä muiden järjestöjen kanssa. Järjestöjen yhteistyötä ja yhdistymisiä valmistellaan ja toteutetaan jatkuvasti.
Käytännössä sote-järjestöt kuitenkin kokevat esteitä yhteistyölle ja yhdistymiselle avustusjärjestelmän kautta. Monet yhdistymisprosessit ovat pysähtyneet, koska STEA-avustusten leikkauksia on kohdistettu enemmän suuriin järjestöihin. Järjestöt tahtovat välttyä tältä pysymällä erillään.
SOSTE on ehdottanut keinoja tukea ja mahdollistaa järjestöjen yhteistyötä, yhdistymisiä ja toimintojen siirtoa järjestöjen välillä.
Väite: STEA-leikkauksia ei ole tehty kohtaavaan työhön, eivätkä leikkausten vaikutukset näy ihmisille.
STEA-avustusleiksiin on tähän mennessä toteutettu yhteensä 110 miljoonan euron suuruiset leikkaukset vuosina 2025–2026. Uusia hanke- ja yleisavustuksia ei pääsääntöisesti ole myönnetty, joten päättyvien rahoitusten tilalle ei ole tullut uusia rahoituksia. Sosiaalisen lomatoiminnan ja nuorisoasumiseen liittyvien tukipalveluiden tuet on lopetettu ja yleisavustuksiin on toteutettu juustohöyläleikkaus. Lisäksi tuloksellisuudeltaan heikkoja avustuskohteita on lopetettu.
Avustusten käytöstä kertovat tilastot ja sote-järjestöjen kertomukset todistavat, että avustusleikkaukset ovat kohdentuneet suurelta osin kohtaavaan toimintaan.
Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen STEAn avustustilastojen mukaan pääosa avustusten leikkauksista on kohdistunut yksilölliseen tukeen (laskenut 106,9 miljoonasta eurosta 60,8 miljoonaan euroon) ja ryhmätoimintaan (laskenut 83 miljoonasta eurosta 55,3 miljoonaan euroon).
SOSTEn leikkausten vaikutuksia koskevassa kyselyssä vuonna 2026 sote-järjestöistä 31 prosenttia kertoi lopettaneensa jotain toimintaansa. Esimerkkeinä mainittiin muun muassa vertais- ja ryhmätoiminta, kohtaamispaikka, kerho- ja virkistystoiminta, vapaaehtoistoiminnan koulutus ja koordinaatio, digipalvelu ja painettu lehti. Järjestöistä 53 prosenttia kertoi supistaneensa jotain toimintamuotoaan. Esimerkkeinä mainittiin aukioloajat ja yleisötilaisuudet, asiakkaiden/kohderyhmien kasvokkain kohtaamiset, koulutukset, neuvonta, palveluohjaus, virkistystoiminta, edunvalvonta ja vaikuttaminen ja yhteistyötä eri tahojen kanssa.
Väite: Sote-järjestöissä on suojatyöpaikoissa entisiä poliitikkoja.
Sote-järjestöt näyttäytyvät usein eri alojen ammattilaisille, asiantuntijoille ja johtajille työpaikkoina, joissa osaamistaan voi käyttää hyvän tarkoituksen edistämiseen. Myös poliittisissa tehtävissä toimivia henkilöitä on hakeutunut järjestöjen eritasoisiin tehtäviin. Toisaalta järjestöissä toimivat ihmiset etenevät usein poliittisiin tehtäviin.
Yhteiskunnallisista asioista kiinnostuneet ihmiset ovat usein aktiivisia sekä politiikassa että järjestötoiminnassa. Kokemus päätöksenteosta on eduksi työssä, jossa verkostot ovat tärkeitä ja halutaan saada kohderyhmien ääni kuuluviin.
Aikaisemman poliittisen uran tehneitä henkilöitä työskentelee sote-järjestöissä kuitenkin huomattavan vähän verrattuna siihen huomioon, joka siihen julkisesti osoitetaan.
Väite: Avustuksilla maksetaan kohtuuttoman korkeita sote-järjestöjen johtajien palkkoja.
Sote-järjestöjen johtajan velvollisuuksien laajuus ja painavuus kasvaa järjestön koon kasvaessa. Valtaosa järjestöistä on pieniä ja niissä työskentelevien järjestöjohtajien rooli on usein käytännöllinen eivätkä palkat nouse korkeiksi.
Suurimmat sote-järjestöt ovat keskisuuria organisaatioita ja ne saattavat toimia osana konsernia, johon kuuluu esimerkiksi yhtiöitä, säätiöitä tai muita yhdistyksiä. Niiden johtajat ovat vastuussa koko järjestön toiminnasta, taloudesta ja varainhankinnasta, työnantajan velvoitteista ja järjestön edustamisesta neuvotteluissa, mediassa ja vaikuttamistyössä.
Johtajilta edellytetään kokemusta, osaamista ja sitoutumista. Järjestöjen toiminnan palveluiden laadun ja jatkuvuuden varmistaminen, vastuullinen taloudenhallinta sekä ihmisille elintärkeiden ja hyvin luottamuksellisten asioiden käsittely edellyttävät ammattitaitoista ja osaavaa johtoa.
Tällaiset valmiudet ovat välttämättömiä järjestölle ja niiden vastineeksi on tarjottava vastuita vastaava palkka. Myös esimerkiksi lakimiesten ja lääkäreiden palkkaaminen järjestöön edellyttää tietynlaista palkkatasoa. Kuitenkin keskimäärin sote-järjestöjen palkkataso on sekä työntekijöiden että johtajien osalta matala verrattua yksityiseen ja julkiseen sektoriin.
Väite: STEA-avustuksia pitäisi myöntää ja valvoa tiukemmin ja niiden käytöstä pitäisi kertoa avoimemmin.
STEA-avustuksiin liittyy monitasoinen valvonta. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA seuraa ja tarkastaa avustusten käyttöä, STM ohjaa kokonaisuutta, lisäksi VTV valvoo avustuksia myöntävien ministeriöiden (ml. STEA) toimintaa eli avustusten hallinnointia. STEA-avustukset ovat valtion myöntämistä avustuksista tiukimmin valvottujen ja seurattujen avustusten joukossa.
STEA-avustukset haetaan aina tarkkaan määriteltyyn toimintaan, jolle on hakemuksessa määritelty selkeä kohderyhmä, vaikuttavat tavoitteet ja mittarit vaikutusten arviointiin. Avustukset haetaan uudelleen vuosittain. Mahdollisista väärinkäytöksistä seuraa takaisinperintä.
STEA arvioi sote-järjestöjen toiminnan tuloksellisuutta vuosittain. Valtaosalla sote-järjestöistä avustuksilla tuetun toiminnan tuloksellisuus on erinomaisella tai hyvällä tasolla ja heikko tuloksellisuusarviointi annetaan vain 1–2 prosentille avustuskohteista. STEAlla on oikeus myös tarkastuksiin ja tietojen saantiin, mahdolliset väärinkäytökset vaikuttavat myös tulevaan rahoitukseen.
STEA-avustusten käyttö on avointa. Avustuspäätökset ovat vapaasti tutkittavissa STEAn nettisivuilla. Useimmat järjestöt julkaisevat tilinpäätöksensä ja vuosikertomuksensa avoimesti omilla verkkosivuillaan. Kaikki avustusten hakuun, myöntämiseen ja raportointiin liittyvät aineistot ovat lähtökohtaisesti julkisia asiakirjoja.
Väite: Julkisen talouden tilanne on niin heikko, että leikkauksia on pakko tehdä.
Julkisen talouden tilanne on kieltämättä huono, ja sitä on tasapainotettava. On kuitenkin mahdollista sopeuttaa julkista taloutta myös tavoilla, jotka eivät kohdistu kohtuuttomalla tavalla heikommassa asemassa oleviin.
Esimerkiksi sosiaalietuuksien heikennykset, sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen korotukset ja STEA-avustusten leikkaukset ovat kaikki kohdistuneet haavoittuviin ja pienituloisiin ihmisryhmiin. Samaan aikaan esimerkiksi yhteisöjen tuloveroa on päätetty alentaa noin miljardin euron edestä.
Ei siten pidä paikkaansa, että STEA-leikkaukset ovat olleet välttämättömiä, jos samaan aikaan on ollut mahdollista tarjota veronkevennyksiä toisaalla.
SOSTE on tarjonnut valtiontalouden tasapainottamiseen omia keinojaan, kuten yhteisöveron korotusta ja terveysperustaisen veron säätämistä ynnä muita keinoja, joilla julkisen talouden tilannetta voitaisiin parantaa miljardeilla euroilla.
