Jukka Kekkonen on oikeushistorian emeritusprofessori.
Tämä kirjoitus on osa moniäänistä artikkelisarjaa teemalla Kansalaisyhteiskunta ja demokratia, joka käsittelee yleistä eurooppalaista ja myös Suomessa tapahtuvaa demokratian heikentämistä. Artikkelissa esitetyt näkemykset ovat kirjoittajan omia eivätkä välttämättä edusta SOSTEn kantaa.
Oikeistopopulismin nousu Euroopassa ja muuallakin on yksi tämän vuosituhannen alun merkittävimmistä poliittisen maiseman muutoksista.
Muutoksen taustat voidaan jäljittää tiivistetysti yhteiskunnallisten valta- ja varallisuuserojen kasvuun viimeisen 50 vuoden aikana. Tästä on aiheutunut rikkaiden ja köyhien välisen etäisyyden kasvu ja keskiluokan ahdinko. Se on lisännyt elämän epävarmuuksia, ja samaan aikaan uusi teknologia on luonut mahdollisuuksia mielipiteiden ohjailuun (Kekkonen 2019 ja 2025).
Demokraattisen oikeusvaltion murtaminen on oikeistopopulismin ydintä
Oikeistopopulistisen ideologian ja politiikan ydin tiivistyy demokraattisen oikeusvaltion periaatteiden murtamiseen toivotun yhteiskuntapoliittisen linjan aikaansaamiseksi. Käytännössä tämä on merkinnyt yrityksiä keskittää valtaa – tarvittaessa vallanjaon periaatteita muuttamalla – johtajille, jotka edustavat oikeistopopulistien kannattamaa linjaa erityisesti maahanmuutto- ja ilmastokysymyksissä.
Oikeusvaltion vastainen politiikka tulee havainnollisesti esille myös piittaamattomuutena oikeusnormeista. Lakisidonnaisuuden periaatteen murtaminen on osa oikeistopopulistista politiikkaa, jonka ydin on ideologinen tarkoitushakuisuus tosiasioista piittaamatta.
Oikeusvaltion periaatteet ovat uhattuina myös vahvoissa demokratioissa
Olemme nähneet tällaisia hyökkäyksiä sekä Euroopassa että erityisen voimakkaina ja systemaattisina Trumpin toisen kauden Yhdysvalloissa. Mutta myös vahvimmat demokraattiset oikeusvaltiot ovat saaneet osansa muutospaineista. Niissäkin oikeusvaltion periaatteet ovat joutuneet uhanalaisiksi tai jopa rapautuneet ennen näkemättömällä tavalla.
On tärkeää nähdä, että kysymys on samaan aikaan sekä tietoisista politiikkatoimista että kulttuurisista muutoksista, jotka ovat oikeusvaltioperiaatteen näkökulmasta hyvin vaarallisia.
Iskujen kohteina media, yliopistot ja kansalaisyhteiskunta
Valtaan päästyään oikeistopopulistit – ja tietysti muutkin poliittiset liikkeet ja suuntaukset, jotka kannattavat vallan keskittämistä – iskevät kovimmin sellaisiin instituutioihin ja toimijoihin, jotka kritisoivat tai voivat kritisoida heidän edustamaansa linjaa. Kolme tällaista tahoa nousee ylitse muiden: media, yliopistot ja kansalaisyhteiskunta järjestöineen.
Kriittisen median vaientaminen, tai ainakin sen äänen vaimentaminen, on aina prioriteettilistan kärjessä. Sama koskee yliopistoja, joskin niiden toimintaan vaikuttaminen voi olla vaikeampaa ja hidasta niiden autonomisen aseman ja vahvan tutkimuksellisen pääoman vuoksi.
Kolmas maalitauluksi joutuva sektori on kansalaisyhteiskunta, tarkemmin sanottuna sen järjestöt ja aktiiviset toimijat, joiden varassa monet demokraattisen oikeus- ja hyvinvointivaltion toiminnat lepäävät.
Keinoina painostaminen ja rahoitukseen puuttuminen
Kaikkein näiden tahojen toimintaa voidaan vaikeuttaa erilaisin keinoin. Niistä tyypillisimpiä ovat taloudelliset sanktiot mutta myös, jos mahdollista, henkilöihin kohdistuvat repressiiviset toimenpiteet. Tällaisia ovat esimerkiksi painostaminen linjan tai näkemysten muuttamiseen, uhkailut uran vaarantumisesta tai erottamiset.
Rahahanojen sulkeminen on varma keino vaikeuttaa kriittisten instituutioiden toimintaa. Kylmä tosiasia on se, että aineelliset resurssit vaikuttavat eri toimijoiden mahdollisuuksia edistää ja hoitaa tehtäviään optimaalisesti. Niukkenevat resurssit saattavat johtaa henkilöstövähennyksiin ja myös pelon ilmapiiriin niidenkin keskuudessa, jotka saivat pitää asemaansa leikkauksista huolimatta. Tällaisilla toimilla voi olla pitkäaikaisia seurauksia organisaation toimintaan.
Erityisesti kansalaisyhteiskunnan tilannetta ajatellen huolenaiheet ovat suuria, koska kansalaisyhteiskunnan elinvoima ja aktiivisuus ovat olennaisia osatekijöitä toimivassa aidoissa ja toimivissa demokratioissa. Liian usein unohdetaan, että aidoissa demokratioissa kansan tahtoa ei ilmaista ainoastaan vaaliuurnilla, vaan myös muulloin.
Toimivaan demokratiaan kuuluu jatkuva kriittinen keskustelu
On suorastaan demokratiaa halventavaa puhetta – joka ei valitettavasti ole harvinaista – torjua kritiikki hallituksen esityksiä ja suunnitelmia kohtaan sillä perusteella, että esityksen on laatinut vaaleissa enemmistöaseman saavuttaneiden puolueiden koalitio, jota eduskunnan enemmistö tukee. Vaikka tämä on totta, aito demokratia ei voi olla pelkkää vaalidemokratiaa, jossa kansan tahto mitataan neljän vuoden välein.
Hallitusohjelma ei voi olla toimivassa demokratiassa eräänlainen pakkopaita, joka estää erilaiset vaikutusyritykset ja keskustelun vaalien välillä. Vaikka hallitusohjelmista on Suomessa tullut järkyttävänkin sitovia asiakirjoja, joiden perusteella asioita viedään eteenpäin tai joissa mainintaa vailla olevia asioita ei oteta käsittelyyn, kuuluu toimivaan demokratiaan tarvittaessa jatkuvasti käytävä kriittinen keskustelu olennaisista yhteiskunnallisista kysymyksistä. Ja mielellään myös niihin liittyvistä arvoista.
Kirjallisuutta
- Kekkonen, Jukka: Kekkosen kynästä. Diagnoosi Suomesta. Edita, 2019.
- Kekkonen, Jukka: Mureneeko oikeusvaltio? Art House, 2025.
Kirjoitus on osa moniäänistä artikkelisarjaa teemalla Kansalaisyhteiskunta ja demokratia, joka käsittelee yleistä eurooppalaista ja myös Suomessa tapahtuvaa demokratian heikentämistä. Artikkelissa esitetyt näkemykset ovat kirjoittajan omia eivätkä välttämättä edusta SOSTEn kantaa.
