Koronavirus ja sen aiheuttamat rajoitustoimet ovat vaikuttaneet myös ruoka-aputoimintaan. Poikkeusaikana ruoka-avulle on erityisen suuri tarve. Samalla sen jakamisessa on lisääntyneitä haasteita. Ohessa järjestökentältä koottuja havaintoja ja toiveita siitä, millaista tukea toiminnan toteuttamiseen poikkeusoloissa tarvittaisiin.
Tarvitaan valtakunnallisia ohjeistuksia alueellisen yhteistyön koordinointiin
Tukea ruoka-avun jatkamiseen tarvitaan. Kaupungin tai valtion taholta tuleva kannustus on tilanteessa tärkeää. Tärkeitä ovat myös selkeät linjaukset ja ohjeistukset siihen, että ruoka-aputoiminta saa ja sen pitää jatkua.
Resursseja ruoka-avun toteuttamiseen löytyy yhteistyön avulla, kun kaupungit ja yritykset tarjoavat tukeaan yhdistyksille. Tähän tulisi kannustaa valtakunnallisesti. Paikallinen yhteistyö kaupunkien, seurakuntien ja yhdistysten kesken on oleellisen tärkeää ruoka-aputoiminnan turvaamiseksi, apua erityisesti tarvitsevien asiakasryhmien tavoittamiseksi ja avun perille saattamiseksi.
Monilla alueilla on jo vahvoja toimijoita ja yhteistyöverkostoja sekä valmiita logistiikkatiloja, joita kannattaa hyödyntää. Heillä on vuosien kokemus työstä ja resurssit ovat nopeasti valjastettavissa käyttöön. Niillä alueilla, joilla tällaisia ei vielä ole, ovat kunnat tärkeässä asemassa toiminnan koordinoimisessa.
Valtakunnallisella ohjeistuksella tulisi varmistaa ruoka-avun toteutuminen ympäri maata. Ruoka-aputoimijoiden ja vähävaraisten kanssa työskentelevien verkostot kannattaa alueellisesta koota suunnittelemaan oman alueensa toimintaa yhdessä.
Muutamille paikkakunnille on perustettu ja ollaan perustamassa keskitettyjä ruoka-aputoiminnan neuvontapuhelinnumeroita. Numeroon soittamalla saa ajantasaisen tiedon ruokajakeluista, saa varattua oman ajan elintarvikekassin hakemiseksi tai tilattua elintarvikekassin kotiovelle. Puhelinpäivystyksessä voi päivystää kaupungin, seurakunnan tai yhdistyksen työntekijä tai vapaaehtoistyöntekijä. Tärkeää on, että tällaisen numeron kautta saa tarvittavan tiedon ja ohjauksen koko alueen ja eri järjestäjät mukaan lukien. Myös esimerkiksi urheiluseurat ovat useammalla paikkakunnalla ryhtyneet auttamaan ja kuljettamaan ruokaa. Näitä hyviä käytäntöjä tulisi levittää.
Ruoka-apuun tarvitaan lisää henkilöresursseja
Vapaaehtoistyötä tekevistä suuri osa on ikääntyneitä ja moni yli 70-vuotias on joutunut jättäytymään pois toiminnasta kuuluessaan riskiryhmään. Myös kuntouttavan työtoiminnan ja keskeytyminen ja palkkatukilaisten väheneminen toimintojen supistuessa (ei ryhmiä, työpajoja tms.), on vähentänyt apukäsiä yhdistysten ruoka-avussa. Osissa paikoista toiminta on jouduttu keskeyttämään. Hankalin tilanne on niillä paikkakunnilla, joissa kunta tai kaupunki ei ole yhteistyössä paikallisesti toimivan ruoka-aputoimijan kanssa.
Laajentuneet toiminta-ajat ja kotiinkuljetus voivat lisäksi edellyttää lisäväkeä. Isojen tilaisuuksien, jonojen ja yhteisessä tilassa vietetyn ajan vähentämiseksi joudutaan toimintaa hajauttamaan, esimerkiksi ruokajakeluja järjestetään useammassa paikassa ja useampaan kellonaikaan. Hajauttaminen edellyttää usein lisäresursseja ja yhteistyötä toisten toimijoiden kanssa.
Avuksi työvoimapulaan on joillain paikkakunnilla tehty yhteistyötä yhdistysten ja kaupunkien välillä. Kaupunkien ylläpitämiä palveluja ja yksiköitä on poikkeustilanteen vuoksi suljettu, ja niistä vapautunutta henkilöstöä on osallistunut ruoka-avun kuljettamiseen. Esimerkiksi sosiaalisen kuntoutuksen henkilöstö voi olla avuksi. Myös yhdistykset ovat tarjonneet apua toisilleen. Tällainen yhteistyö on toivottavaa.
Yhdistykset tarvitsisivat taloudelliseta tukea mm. vuokriin ja ruoka-aputoimintaan osallistuvien työntekijöiden palkkakustannuksiin, esimerkiksi 100 prosenttisen palkkatuen muodossa. Nyt poikkeustilanteessa tarvittaisiin tukea myös alueellisten koordinaattoreiden palkkaamiseen.
Tukea kaivataan ruoan kotiin kuljettamiseen ja toimintojen uudelleen organisoimiseen
Ruoka-apua pyritään kuljettamaan aiempaa enemmän avuntarvitsijan ovelle, erityisesti riskiryhmiin kuuluville ihmisille. Tämä vaatii resursseja etenkin kuljetuksiin: autoja (ylläpito- ja polttoainekulut) sekä kuskeja sekä vapaaehtoispoolia, joka olisi valmis kuljetuksia ja pakkauksia toteuttamaan. Lisäksi toiminta vaatii muovipusseja, kylmä-/ja lämminlaukkuja sekä astioita, joihin ruoka voidaan pakata. Kuluja aiheutuu myös henkilöstön hallinnasta.
Osalta toimijoista toimitilat ja välineet löytyvät jo, eli varastotila, pakkausmateriaalit, vapaaehtoiset, puhelimet. Mutta silloinkin toteuttamiseen, asiakkaiden tavoittamiseen ja kuljetuksiin tarvitaan yhteistyötä yhdistysten, seurakuntien ja yhdistysten välille. Taloudellista tukea tarvitaan myös uusien ratkaisujen kehittämiseen ja käyttöönottoon.
Lyhytaikaisesti moni vapaaehtoinen on valmis ajamaan ruoka-apua kotiin omalla kustannuksellaan, mutta tilanteen pitkittyessä tästä syntyvät kustannukset tulevat kasvamaan. Yhdistykset ja muut toimijat tulevat tarvitsemaan enenevästi tukea kuljetuskustannusten kattamiseen, jotta kotiinkuljetustoiminta voi jatkua.
Moni ruoka-avunjakaja on kaupoista saatavan ylijäämäruoan varassa. Nyt jakoon on tullut aiempaa vähemmän ruokaa. Lisäresursseilla voitaisiin ostaa hieman lisää jaettavaa sekä monipuolistaa EU-ruoka-avun kautta tullutta varsin hiilihydraattipitoista ruokaa. Lisäresurssit mahdollistaisivat myös gluteenittomien elintarvikkeiden hankkimisen keliaakikoita varten.
Lahjoitusten verovähennysoikeudella humanitaariseen työhön, olipa kyse työvoimasta, tavaroista, toimitiloista tai kuljetuskaluston lahjoittamisesta omaksi tai määräajaksi, voitaisiin kannustaa yrityksiä tukemaan ruoka-aputoimintaa.
Tukea hygieniavälineiden hankintaan
Ruoka-aputoimijat tarvitsevat myös isompia määriä hygieniatarvikkeita ruokaturvallisuuden yhä parempaan turvaamiseen. Niiden saanti on ollut kentällä hankalaa ja hinnat ovat nousseet. Näiden hankkimiseen toivotaan apua.
Hygieniatuotteita tarvittaisiin myös jaettavaksi ruokakassien mukana. Ylimääräiset hygieniakulut rasittavat pienituloisten ihmisten jo muutenkin tiukkaa taloutta. Heidän puolelta on tullut toive, että ruokakasseissa olisi mukana käsidesiä ja saippuaa.
Lapsiperheille tuki voisi olla myös lahjakortteja ruokakauppaan
Ruoka-aputoimijoiden ja sosiaalipalvelujen (lastensuojelu, aikuissosiaalityö) yhteistyötä tulisi suositella tiivistämään apua tarvitsevien lapsiperheiden tavoittamiseksi. Esimerkiksi Kuhmossa vähävaraiset lapsiperheet voivat hakea paikalliselta alakoululta ruokaa sisältävän kassin. Tämän järjestelyn takana on perhekeskus, lastensuojelu, neuvola ja kaupungin sosiaalipalvelut.
Ruokajakelun lisäksi voitaisiin suunnitella yhdistysten kautta ruoka-lahjakorttien lahjoittamista vähävaraisille perheille.
Gluteenittomuus huomioitava
Osa ruoka-apua tarvitsevista on keliaakikoita, joiden tulee noudattaa gluteenitonta erityisruokavaliota terveydellisistä syistä. Keliaakikot eivät voi käyttää tavanomaisia vehnää, ohraa, ruista tai kauraa sisältäviä elintarvikkeita. Heille on turvattava gluteenittomien elintarvikkeiden saanti.
Hävikkiruaon jakoon joustoa
Hävikkiruuan jakaminen pitäisi saada varmistettua. Tällä hetkellä on niin, ettei ruokaa saa antaa ihmisille mukaan, vaan se pitää syödä paikan päällä kuumaketjun takia. Tästä säännöksestä tulisi nyt joustaa ja antaa ihmisten ottaa ruokaa mukaan niin, että syövät kotona. Päiväkoteja ja palvelutaloja varten kuntien keskuskeittiöt kuitenkin valmistavat ruokaa ja hävikkiä tulee, vaikka ei niin paljon kuin koulujen ollessa auki.
Tukea tiedottamiseen
Tiedottaminen muuttuneista järjestelyistä on hajanaista ja asiakkaiden tavoittaminen on haastavaa. Ruoka-avun asiakasryhmistä erityisesti ikääntyneet, asunnottomat sekä mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsivät on vaikea tavoittaa sähköisen tiedottamisen kautta. Tämän vuoksi alueellisen yhteistyön ja tiedon jakamisen tärkeys korostuvat. Kuntien sosiaalityön tulisi tässä tilanteessa ottaa koppia riskiryhmien tavoittamisesta.
Valtakunnallisesti tulee varmistaa, että tietoa on jaossa eri kanavissa.Tiedottamisen lisäämiseksi tarvitaan henkilöstöresursseja ja lisäksi yhteisiä alueellisia alustoja. Esimerkiksi Ruoka-apu.fi-nettipalvelu tarjoaa alustan ruoka-aputoiminnasta kertomiseksi.