SOSTE Hetemäen työryhmälle: Järjestöjen yleishyödyllisen toiminnan toimintaedellytykset varmistettava

Järjestötoiminta ja järjestöjen auttamistoiminta varmistavat ihmisten osallisuuden ja merkityksellisyyden kokemuksia ja huomioi ne ihmisryhmät, joihin julkiset palvelut eivät yllä. SOSTEn mukaan kuntia tulisi kannustaa järjestölähtöisen auttamistoiminnan avustamiseen. Järjestöjen yleishyödyllisen toiminnan toimintaedellytykset on varmistettava sekä paikallisella, että alueellisella tasolla.

”Järjestöjen toiminta perustuu vapaaehtoistoimintaan ja vertaistukeen kannustamiseen. Järjestöt voivat ottaa koppia osattomuuden uhreista vain, jos niillä on riittävät toimintaresurssit. Kuntien avustukset mahdollistavat kustannustehokkaan toiminnan ihmisten arjen jaksamisen tukena, muistuttaa järjestöpäällikkö Riitta Kittilä SOSTEsta.

Kuntien talous tulee kriisin jäljiltä olemaan entistä heikommassa tilassa, mikä heijastuu kuntien kykyyn vastata sote-palveluiden kysyntään.

”Sote-palveluita on järjestämässä nykyisellään kooltaan ja resursseiltaan hyvin kirjava joukko toimijoita, mikä asettaa palveluidenkäyttäjät eriarvoiseen asemaan. Palveluiden saatavuus ja laatu saattavat vaihdella merkittävästi esimerkiksi asuinpaikan mukaan. Nykyistä suuremmat yksiköt mahdollistavat resurssien keskittämisen ja erikoistumisen vaativiin tilanteisiin. Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamista onkin jatkettava koronavirusepidemiasta huolimatta palvelujärjestelmän yhdenvertaisuuden, perusoikeuksien toteutumisen ja kestävän kustannustason turvaamiseksi, sanoo SOSTEn varapääsihteeri Anne Knaapi.

Koronaepidemian vaikutukset talouteen ja työllisyyteen näyttävät uhkaavilta

Epidemian myötä, työllisyysmahdollisuuksien heiketessä entisestään, on laaja-alainen panostaminen työllisyyspolitiikkaan yhä tärkeämpää.

”Tulevina vuosina pitkäaikaistyöttömien ja osatyökykyisten työmarkkina-asemaa on pyrittävä parantamaan monenlaisilla toimilla. Samalla on huolehdittava, etteivät työttömyysjaksot yleisesti pitene, eikä pitkäaikaistyöttömyys lähde kasvamaan. Keskeistä on se, että ihmisille on tarjolla oikeanlaista tukea oikea-aikaisesti. Toimintakykyä, työkykyä ja hyvinvointia, jotka ovat edellytyksiä työhön kiinni pääsemiseksi, tulee jatkossa tukea määrätietoisemmin sekä sosiaalietuusjärjestelmän että palvelujärjestelmän kautta”, muistuttaa erityisasiantuntija Päivi Kiiskinen SOSTEsta.

SOSTEn vastaukset Hetemäen exit- ja jälleenrakennustyöryhmän kuulemistilaisuuden ennakkokysymyksiin:

1. 1. Mitkä ovat olleet koronavirusepidemian ja sen hillitsemiseksi asetettujen rajoitustoimien vaikutukset edustamanne järjestön näkökulmasta?
   2. Millä yhteiskunnan toimilla voitaisiin edistää kriisistä palautumista?
   3. Mitkä toimet jälkihoitosuunnitelmassa edistäisivät parhaiten tavoitetta sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävän yhteiskunnan rakentamisesta?
   4. Mitä muita näkökulmia jälkihoitostrategiassa tulisi huomioida?

   1. Mitkä ovat olleet koronavirusepidemian ja sen hillitsemiseksi asetettujen rajoitustoimien vaikutukset edustamanne järjestön näkökulmasta?

   On olemassa sote-järjestöille tyypillistä auttamistoimintaa (järjestölähtöinen auttamistyö) joka on avustuskelpoista yleishyödyllistä toimintaa esim. vertaisryhmätoiminta, kohtaamispaikkatoiminta, vapaaehtoinen ystäväpalvelu ja ryhmätoiminta. Toinen keskeinen järjestöjen toimintamuoto on järjestöjen palvelutuotanto, jota esim. kunnat ostavat ja se on liiketoimintaa, jota harjoittaa myös muu yksityinen sektori. Vaikutukset ovat kumpaankin osa-alueeseen erilaiset.

   Järjestölähtöinen auttamistoiminta

   Yleishyödyllisen toiminnan toimintaedellytyksissä on ollut runsasta vaihtelua. Osan toiminta on pysähtynyt lähes kokonaan ja osa on sopeuttanut toimintaansa. Käytännössä lähes kaikki kokoavatoiminta (ryhmätoiminta, kohtaamispaikat, koulutus, vapaaehtoisten valmennus) on keskeytynyt tai siirtynyt verkkoon. Osa ihmisistä on jäänyt toiminnan ulkopuolelle, jos heillä ei ole digiyhteiskunnassa tarvittavia laitteita. Järjestöt ovat sopeuttaneet toimintaa uuteen tilanteeseen ja kehittäneet uusia kohtaamisen tapoja sekä varmistaneet terveyden ja turvallisuuden säilymisen sovelletun kohtaavan toiminnan piirissä.

   Järjestöjen palvelutuotanto:

   • Palvelujaan on keskeyttänyt 30 prosenttia järjestöistä.
   • Palveluja tuottavista järjestöistä peräti 47 prosenttia on joko jo lomauttanut tai pitää lomautuksia todennäköisinä. Vastaava osuus muista järjestöistä on 18 prosenttia. (Palveluissa lomautusuhka koskee erityisesti kuntoutusta, leirejä, kuntouttavaa työtoimintaa ja sopeutumisvalmennusta tuottavia järjestöjä.)
   • Palveluntuottajajärjestöt ovat raportoineet SOSTElle jopa satoihin tuhansiin euroihin nousevista kuukausitappioista. Palveluiden uudelleen käynnistämiseen tarvitaan aikaa ja resursseja. Nyt järjestöjen palvelutuotannon jatkuvuus on vaarantunut ja osa toimijoista pelkää konkurssia tai muuta toiminnan vaarantumista.

   Koko järjestökenttä:

   • 80 prosenttia järjestöistä on perunut kasvokkaiset ryhmä-ja vertaistukitapaamiset.
   • Yli 40 prosenttia järjestöistä on sulkenut toimipisteitään.

   Vaikutukset järjestöjen kohderyhmiin:

   • • Merkittävä osa palveluista, kuten kuntouttava työtoiminta, keskeytettiin hallituksen ohjeistuksen mukaan heti poikkeustilan alettua. Työllisyyspalveluiden keskeyttäminen on vaikuttanut kymmenien tuhansien asiakkaiden elämään. Koronaepidemiasta ja palveluiden keskeytymisestä on aiheutunut ahdistusta, yksinäisyyttä, taloudellisia ongelmia, huolta omasta ja läheisten terveydestä sekä mielenterveysongelmien syvenemistä ja päihteiden käytön lisääntymistä. Asiakkaiden tuen tarpeet kertautuvat kriisin pidentyessä. Tämä tulee kuormittamaan palvelujärjestelmää entistä enemmän.
     • Järjestöt näkivät jo kriisin alkuvaiheessa ihmisten toimeentulon tiukkenevan merkittävästi lomautusten, työttömyyden ja taantuman myötä.
     • Koronakriisi aiheuttaa perheille lisää kuluja, kun koulut ovat kiinni. Lapset ovat pääosin kotona ja opiskelijat palanneet kotipaikkakunnilleen. Kunnat ovat tarjonneet ruokaa lähiopetuksesta poissa oleville oppilaille vaihtelevasti. Erityisesti yksinhuoltajien arjen haasteet korostuvat. Jaksaminen on koetuksella ja toimeentulon haasteet ovat todennäköisiä, jos ainut vanhempi joutuu lomautetuksi. Erityislasten perheiden toimeentulo on vaikeutunut monien vanhempien jouduttua jäämään palkatta pois töistä.
     • Koronariisi on osoittanut perusturvan matalan tason. Sen varassa elävien tulotason on niin matala, että taloudenpito ei jousta lainkaan ylimääräisiin kuluihin. Kriisi on myös tuonut esiin puutteita perusturvan kattavuudessa ja väliaikaisesti edunsaajien piiriä onkin laajennettu.
     • Ruoka-avun tarve on lisääntynyt samalla kun sen toteuttaminen on vaikeutunut. Alun vaikeuksien jälkeen järjestöt, seurakunnat ja kunnat ovat luoneet uutta yhteistoimintaa ja toimintamalleja tälläkin saralla.
     • Työttömyyden lisääntymisen ja lomautusten seurauksena kriisi tulee lisäämään ihmisten ylivelkaantumista. Se näkyy osin viiveellä ja velkaantuneiden parissa toimivat järjestöt arvioivat asiakasmäärien lisääntyvän syksyllä.
     • Kirjastojen ja muiden yhteisten tilojen, kuten palvelukeskusten, sulkeminen on vaikeuttanut ihmisten etuushakemusten tekemistä ja asiointia. Hakijoiden määrän lisääntyminen on ruuhkauttanut etuuksien käsittelyä. Pienituloisille ihmisille tukien myöhästyminen kriisiyttää talouden.
   • Osalla lapsiperheistä tiiviisti kotona oleminen kärjistää ongelmia: paineita ihmissuhteisiin, perheiden pahoinvoinnin lisääntymistä, alkoholin käytön lisääntymistä ja sen mukana tuomia ongelmia perheissä. Lasten kaltoinkohtelun riskit kasvavat ja perhe- ja lähisuhdevalta lisääntyvät. Erityinen pelko on lapsista, jotka elävät valmiiksi haastavissa olosuhteissa. Koronan rajoitustoimenpiteisen vaikutukset voivat aiheuttaa kalliiden ja osin vaikeasti tuloksia saavuttavien korjaavien toimenpiteiden tarvetta ja vaikutukset pahimmillaan ovat ylisukupolvisia

    

   2. Millä yhteiskunnan toimilla voitaisiin edistää kriisistä palautumista?

   Järjestölähtöinen auttamistyö:

   Järjestöjen toimintaedellytyksistä huolehtimisella voidaan edistää kriisistä palautumista. STEA-avustusten määräraha (380 miljoonaa euroa vuonna 2020) tulisi korvata täysimääräisenä valtion budjetista vuosina 2021–2022, tilanteessa, jossa Veikkaus Oy:n tuotot vähenevät. Avustukset ovat keskeinen osa järjestölähtöisen auttamistyön toimintaedellytyksiä. Tällä resurssilla tuetaan ihmisten jaksamista, ehkäistään syrjäyttämistä, pidetään huolta niistä, joihin muu apu ei yllä ja mahdollistetaan osallisuuden kokemuksia. Resursseilla pidetään huolta heikoimmista, ehkäistään palvelujärjestelmän ylikuormittumista ja kriisin hoitokustannusten kohoamista.

   Järjestöjen palvelutuotanto:

   Ensi vaiheessa tukipakettiin pitää varata 20 miljoonaa euroa. Tukipaketti helpottaisi koronaepidemiasta aiheutuvia talousvaikeuksia ja auttaisi näin välttämään palveluita tuottavien järjestöjen konkurssiaaltoa. Myöntäjänä voi olla työ- ja elinkeinoministeriö, Business Finland tai ELY-keskukset. Tukipaketti on toteutettava ilman takaisinmaksuvelvoitetta. Sote-alan järjestöt ovat suuria kuntoutuksen, lastensuojelun, vanhustenhuollon, päihdehuollon, kehitysvammahuollon ja asumispalvelujen tuottajia. Palveluja tuottaa kaikkiaan noin 1 000 järjestöä, joista noin 800 sosiaalipuolella. Toimintaa ei tehdä avustusrahalla, vaan pääosin Kelan, sairaanhoitopiirien ja kuntien ostopalveluilla. Vaikeimmassa tilanteessa ovat ne toimijat, joilla on suoria sopimuksia KELAn tai kuntien kanssa ja joiden toiminta on keskeytetty. Palvelut tuotetaan pääosin yhdistyksinä ja säätiöinä, vain reilut 70 järjestöä on yhtiöittänyt toimintansa tai osan siitä. Yrityksille suunnattu, Suomen hallituksen päättämä tukirahoitus (esim. Finnvera ja Business Finland) ei jostain syystä ole yhdistys- ja säätiömuotoisten toimijoiden käytettävissä. Palveluita taloudellisena toimintana eli liiketoimintana tuottavia järjestöjä tulee kohdella samankaltaisesti kuin muitakin yrityksiä kohdellaan. Näin ollen yrityksille suunnatut tuet tulee olla myös liiketoimintaa harjoittavien järjestöjen saatavilla.

   Järjestöjen kohderyhmien kannalta tärkeitä toimia:

   • • Kaikki tehdyt laajennukset etuuksiin, helpotukset soveltamisohjeisiin ja lisärahoitus etuuksien käsittelyyn auttavat. Etuuksien käsittelyn nopeuttaminen on ensiarvoisen tärkeää.
     • Sosiaali- ja terveyspalvelut on saatettava mahdollisimman nopeasti normaalitilaan ja jatkettava siitä, mihin ennen poikkeustilaa jäätiin. Monen ihmisen hoito, kuntoutus ja palveluntarpeenarviointi katkaistiin epidemian takia ja liian pitkään jatkuva katkos johtaa etenkin paljon palveluita tarvitsevien kohdalla terveydellisen ja sosiaalisen tilan heikentymiseen. Sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmä uhkaa kuormittua liiallisesti, jos palveluiden piiriin hakeudutaan tarpeen kannalta liian myöhään, jolloin henkilö tarvitsee jo raskaampia ja kalliimpia palvelumuotoja.
     • On panostettava perhepalveluihin ja lastensuojelun odotetusti kasvaviin tarpeisiin. Tarpeenmukainen ja riittävä tuki on osoitettava pian, jotta vältetään yhteiskunnan taloudellinen taakka ja turvataan lasten ja nuorten hyvinvointi ja tulevaisuus.
     • Velkajärjestelyyn tarvitaan joustavampaa tulkintaa ja rinnalle uusia kevyempiä maksuohjelmia. Lisäksi on mietittävä järjestelyjä myös vanhoille hyvin korkeakorkoisille lainoille.
     • Koronaepidemia on aiheuttanut viivästyksiä perussairauksien hoidossa ja kuntoutuksessa, mistä on jo osalle ihmisistä aiheutunut pitkäaikaisia haitallisia vaikutuksia. Sosiaali- ja terveyspalvelut on resursoitava ja kohdennettava niin, että tilannetta pystytään mahdollisimman pikaisesti korjaamaan. Jotta kriisistä palautuminen on mahdollisimman nopeaa, saatavilla tulee olla erityisesti matalan kynnyksen neuvontaa ja palveluja, joihin on helppo hakeutua.
     • Järjestöjen tuottama tuki ja palvelut pitää ottaa täysimääräisesti käyttöön julkisten palvelujen rinnalla osana toipumisen tukea ja terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä. Järjestöjen tuottamat palvelut pitäisi ottaa käyttöön osana hoitopolkua mm. digitaalisina vertais- ja tukiryhminä, omahoidon tukena.
     • Asunnottomuuden aiheuttamiin haasteisiin poikkeusoloissa on varauduttava nykyistä paremmin.
     • Investoinnit vaikeammin työllistyvien työllistymiseen vaativat tehokkaampia ja pitkäkestoisempia toimia. Työttömien henkilökohtaisen palvelun ja palvelukokonaisuuden takaamiseksi on hallitusohjelman mukaisesti varattava tarvittavat henkilöresurssit. Erityisen tuen tarpeessa olevien (muun muassa osatyökykyiset, maahanmuuttajat, vammaiset, nuoret, ikääntyneet) pääsyä työllistymistä edistävien ja yksilöllisten palveluiden piiriin tulee hallitusohjelman mukaisesti tehostaa.
     • On ryhdyttävä pohtimaan pysyvämpiä ratkaisuja perusturvan puutteisiin, jotta perusturva osaltaan kannattelee ihmisiä läpi taantuman ja ehkäisee ongelmien syventymistä. Pidemmällä aikavälillä perusturvan tason korottamista on jatkettava asteittain kohti viitebudjettien määrittelemää kohtuullisen minimin tasoa. Tämä tukee tavoitetta vähentää toimeentulotuen tarvetta. Lapsiperheköyhyyden vähentäminen on hallitusohjelmassa erityisenä painopisteenä. Jotta perusturvalla tuettaisiin tätä, on muun muassa sidottava lapsilisät indeksiin, korotettava vähimmäismääräisten päivärahojen tasoa ja tarkistettava etuuksien lapsikorotusten tasoja.
     • Etuusjärjestelmää on muokattava selkeämmäksi ja sujuvammaksi niin, että kaikki tukiin oikeutetut saavat etuuden helposti ja ilman viivästyksiä. Pidemmällä aikavälillä byrokratian vähentämisellä on mahdollista myös saavuttaa säästöjä, jotka voidaan käyttää perusturvan tason parantamiseen.
     • Kriisitilanteessa etuusjärjestelmän tulisi toimia erityisen notkeasti. SOSTEn jäsenkyselyssä järjestöt näkevät keskeisinä toimina työttömyysturvan laajentamisen ja perustoimeentulotuen turvaamisen kaikille tarvitsijoille. Toimeentulotuen saamista sairauden hoidon kannalta välttämättömien lääkkeiden hankkimiseen olisi helpotettava ja nopeutettava.
     • Järjestöt ehdottavat tilapäiskorotuksia vammaistukeen sekä omaishoidon tukeen ilman, että niitä joutuisi monimutkaisesti hakemaan. Omaishoidon vapaiden ajaksi resursoidut tilapäishoidon rahat tulisi nyt muuttaa palkkioksi suoraan perheelle, kun tilapäishoitoa ei tällä hetkellä pystytä järjestämään. Sektori ja toimijarajat ylittävän, ihmisten tarpeista lähtevän työn edistäminen.
   • On taattava digipalveluiden käyttömahdollisuudet kaikille, joille niiden käyttäminen on suinkin mahdollista: turvataan tähän taloudelliset edellytykset, jotta peruslaitteet ja yhteydet ovat kaikille mahdollisia. Turvataan kaikille digitaitojen opetus, koska ne ovat kaikille välttämättömiä kansalaistaitoja. Myös digituki ja -neuvonta on oltava helposti kaikkien saatavilla. Puolesta asiointi on mahdollistettava johdonmukaisesti niille, jotka eivät pysty digipalveluja käyttämään. Digitaalisia sisältöjä on kehitettävä myös erityisryhmät huomioon ottaen.

    

   3. Mitkä toimet jälkihoitosuunnitelmassa edistäisivät parhaiten tavoitetta sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävän yhteiskunnan rakentamisesta?

   Järjestöjen yleishyödyllisen toiminnan toimintaedellytykset on varmistettava sekä paikallisella, että alueellisella tasolla. Järjestötoiminta ja järjestöjen auttamistoiminta varmistavat ihmisten osallisuuden ja merkityksellisyyden kokemuksia ja huomioi ne ihmisryhmät, joihin julkiset palvelut eivät yllä. Kuntia tulisi kannustaa järjestölähtöisen auttamistoiminnan avustamiseen. Järjestöjen suorituskyky perustuu vapaaehtoistoimintaan ja naapuriapuun kannustamiseen. Järjestöt voivat ottaa koppia osattomuuden uhreista vain, jos niillä on riittävät toimintaresurssit. Kuntien avustukset mahdollistavat kustannustehokkaan toiminnan ihmisten arjen jaksamisen tukena.

   Kuntien talous tulee kriisin jäljiltä olemaan entistä heikommassa tilassa, mikä heijastuu kuntien kykyyn vastata sote-palveluiden kysyntään. Sote-palveluita järjestää nykyisellään kooltaan ja resursseiltaan hyvin kirjava joukko toimijoita, mikä asettaa palveluidenkäyttäjät eriarvoiseen asemaan. Palveluiden saatavuus ja laatu saattavat vaihdella merkittävästi asuinpaikan mukaan. Nykyistä suuremmat yksiköt mahdollistavat resurssien keskittämisen ja erikoistumisen vaativiin tilanteisiin. Suomen onkin jatkettava koronavirusepidemiasta huolimatta sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamista palvelujärjestelmän yhdenvertaisuuden, perusoikeuksien toteutumisen ja kestävän kustannustason turvaamiseksi.

   Koronaepidemian vaikutukset talouteen ja työllisyyteen näyttävät uhkaavilta. Epidemian myötä, työllisyysmahdollisuuksien heiketessä entisestään, on laaja-alainen panostaminen työllisyyspolitiikkaan yhä tärkeämpää. Tulevina vuosina pitkäaikaistyöttömien ja osatyökykyisten työmarkkina-asemaa on pyrittävä parantamaan monenlaisilla toimilla. Samalla on huolehdittava, etteivät työttömyysjaksot yleisesti pitene, eikä pitkäaikaistyöttömyys lähde kasvamaan. Keskeistä on se, että ihmisille on tarjolla oikeanlaista tukea oikea-aikaisesti. Toimintakykyä, työkykyä ja hyvinvointia, jotka ovat edellytyksiä työhön kiinni pääsemiseksi, tulee jatkossa tukea määrätietoisemmin sekä sosiaalietuusjärjestelmän että palvelujärjestelmän kautta. Ihmisten tarpeisiin aidosti vastaavia palveluita tulee tarjota laajemmin ja työllistymistä edistäviä tukia, kuten palkkatukea, tulee hyödyntää nykyistä tehokkaammin. Mitä nopeammin ihmiset saavat tilanteeseensa räätälöityä tukea, sitä lyhyemmäksi työttömyysjaksot jäävät ja sitä tehokkaammin työ- ja toimintakykyä pystytään vahvistamaan. Jatkossa on entistä tärkeämpää, että toimivaksi osoitettuja toimintamalleja ja palvelukokonaisuuksia pystytään levittämään uusille alueille.

   Investointi koulutukseen ovat tärkeitä. Oppivelvollisuusiän nosto ja sen myötä maksuton toinen aste on tärkeä saattaa voimaan. Nyt erityisesti, kun monissa perheissä taloustilanne heikkenee, tulisi turvata nuorten pääsy toisen asteen koulutukseen perheen taustasta riippumatta. Työmahdollisuudet kapenevat koronan myötä ja työelämästä on tullut myös aiempaa vaativampaa, joten perusasteen koulutus ei useinkaan riitä työllistymiseen.

   On panostettava opinto-ohjaukseen ja oppilashuollon tukeen kaikilla asteilla ongelmien varhaiseksi tunnistamiseksi ja tarvittavien tukitoimien kohdentamiseksi ja varmistamaan koulutuspolulla etenemistä.

   Ekologisesti kestävän yhteiskunnan rakentamista voidaan edistää ohjaamalla elvytysrahaa investointeihin, jotka edistävät Suomen vuoden 2035 hiilineutraaliustavoitteen saavuttamista ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä samalla työllistäen ihmisiä. Näitä investointeja ovat mm. Ympäristöministeriön kestävän elvytyksen -työryhmän ja Ilmastopaneelin puheenjohtajan Markku Ollikaisen Vihriälän raportin 6. liitteessä esittämät investoinnit energiatehokkuuden parantamiseen, raideliikenteen ja kevyen liikenteen edistämisen hankkeisiin. Erityisesti kevyen liikenteen investointien kautta voidaan edistää myös ihmisten terveyttä ja toimintakykyä. Myös Pyöräliitto on esittänyt yksityiskohtaisia ratkaisuja liikenteen ilmastoelvytykseen

    

   4. Mitä muita näkökulmia jälkihoitostrategiassa tulisi huomioida?

   Hallitus lupaa julkisen talouden suunnitelmassa esitellä kestävän kehityksen verouudistuksen tiekartan vuoden 2020 budjettiriihessä syksyllä. Kriisin jälkihoidossa oletettavasti etistään lisätuloja myös verotuksen keinoin, samalla kun kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi uudistetaan verotusta. Oletettavasti veropohjaa laajennetaan ja korotetaan välillisiä veroja. SOSTE pitää tämän suuntaista veropolitiikkaa hyvänä, mutta muistuttaa, ettei pienituloisten tilanne saa kohtuuttomasti heikentyä veropolitiikan linjan muuttuessa. Jos korotuksia kompensoidaan pieni- ja keskituloisille ainoastaan ansiotuloverotuksen keventämisen myötä, pienituloisimmat ja perusturvan varassa elävät eivät käytännössä saa mitään kompensaatiota. Heidän kohdallaan korotukset pitää kompensoida muulla tavoin (esim. vähimmäismääräisten päivärahojen ja toimeentulotuen kautta).