Selvitys sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustusjärjestelmän uudistamiseksi on valmistunut. Selvityksessä esitellään konkreettisia ehdotuksia, joilla avustustoimintaa voitaisiin toteuttaa avustusvuodesta 2027 eteenpäin.
Selvityksessä tuodaan esille keinoja vahvistaa vaikuttavuus- ja tarveperusteisuutta sekä esitetään muutoksia avustusrakenteeseen ja hallinnollisen taakan keventämiseen. Esitys on valmistelu STEAn ja neuvottelukunnan yhteisessä työryhmässä.
”Avustustason pienentyessä on entistäkin tärkeämpää pohtia, miten avustukset kanavoituvat yhteiskunnan kannalta mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti: miten tarpeet määritellään, miten arvioimme toiminnan tuloksellisuutta ja miten hallinnollista taakkaa saadaan kevennettyä. Tämänkaltainen työ on neuvottelukunnan tehtävän ytimessä ja neuvottelukunnan osaamista on jatkossakin keskeistä hyödyntää muutosprosesseissa, joita järjestökenttä tulee vääjäämättä kohtaamaan”, toteaa SOSTEn järjestöpäällikkö ja neuvottelukunnan jäsen Kiril Häyrinen.
Vaikuttavuus- ja tarveperustaisuuden vahvistaminen
Selvityksessä lähdettiin siitä, että valtionavustusten kohdentamiseen liittyviä valintoja ei ole perusteltua tehdä esimerkiksi järjestötyypeittäin (esim. isot/pienet, valtakunnalliset/paikalliset/alueelliset, itsenäiset järjestöt/järjestöperheet), vaan tarve- ja tuloksellisuusperustaisesti kehitettävien systemaattisten kriteerien perusteella.
Selvityksen mukaan vaikuttavuusperustaisuutta voidaan avustustoiminnassa vahvistaa muun muassa perustamalla rakenne (tulevaisuusfoorumi) yhteiskunnallisten ilmiöiden ja tarpeiden tunnistamiseen, joihin avustusvaroja on erityisen tärkeä pystyä osoittamaan kullakin nelivuotisella avustuskaudella.
Toiminnan tuloksellisuuden mittaamisen rinnalle ehdotetaan rakennettavaksi toiminnan tarpeen mittari, joka voi olla esimerkiksi viisiportainen. Toiminnan tarpeelle asetettaisiin jaettavan avustussumman puitteissa minimitaso, jonka alittavaa toimintaa ei rahoiteta.
Avustetun toiminnan tuloksellisuuden mittaamista ehdotetaan lisäksi kehitettäväksi siten, että tuloksellisuus perustuu rahoittajan ja avustuksen saajan yhdessä asettamiin tuloksellisuus-tavoitetasoihin. Näin järjestöt pystyvät paremmin ymmärtämään etukäteen, minkä tasoiset tulokset ovat rahoittajan mielestä riittäviä avustustasoon nähden.
Hallinnollisen taakan keventämisen näkökulmasta tuloksellisuusraportti olisi perusteltua toimittaa ainoastaan joka toinen tai kolmas vuosi silloin, kun avustuskohteen tuloksellisuus ei ole rahoittajan erityisseurannassa.
Avustusrakenteen muutokset ja hallinnollisen taakan keventäminen
Avustustasojen laskiessa on avustusrakennetta tarpeen kehittää suuntaan, joka mahdollistaa avustusten joustavan käytön ja kehittämistyön järjestön perusrahoituksen sisällä, ja varmistaa, että määrärahojen pienentyessä myös avustuksiin liittyvä hallinnollinen taakka kevenee mahdollisuuksien mukaan. Selvityksessä esitetään useita keinoja tämän toteuttamiseksi.
Selvityksessä esitetään, että avustussummasta maksimissaan 5–10 prosenttia varattaisiin käynnistettäviin hankkeisiin. Pääosin sosiaali- ja terveysjärjestöjen kehittämistyö tapahtuisi pitkäjänteisen AY- ja AK-rahoituksen sisällä. Lisäksi esitetään, että näiden lisäksi hankerahoitus perustuisi jatkossa hallitusohjelmaan sisältyviin ohjelmiin/kärkihankkeisiin, joihin varattaisiin hallituskauden kehyksessä erillisrahoitus, jonka kohdentamisen STEA valmistelisi.
Yleisavustuspainotus on nähty keinona mahdollistaa toiminnan joustava kohdentaminen muuttuvissa tilanteissa. Selvityksen mukaan yleisavustuspainotuksen lisääminen ja yleisavustetun toiminnan kokonaisuuden kehittäminen yleisemminkin edellyttävät kuitenkin jatkotyöstöä.
”Avustusjärjestelmän uudistamisessa ja hallinnollisen taakan keventämisessä on edistyttävä ripeästi. Yleisavustuspainotteisuuden vahvistaminen on yksi tärkeimmistä keinoista vähentää järjestöjen hallinnollista taakkaa ja mahdollistaa mahdollisimman ketterä ja tarkoituksenmukainen toiminta alati muuttuvassa maailmassa”, korostaa SOSTEn pääsihteeri Vertti Kiukas.
Kohdennettujen yleisavustusten (Ak) osalta selvitys esittää siirryttävän isompiin kokonaisuuksiin hallinnollisen taakan keventämiseksi yhdistämällä avustuksensaajien pienempiä avustuskohteita yhteen yhteistyössä avustettavan järjestön kanssa.
”Tämä on askel kohti yhtä yleisavustusta ja kannatettavaa. Ensimmäiset askeleet tähän suuntaan olisi voitava ottaa jo ensi vuoden avustuksia valmisteltaessa”, Kiukas jatkaa.
Järjestöjen rakenteellista uudistamista (esim. fuusiot tai resurssien yhteiskäyttö) tuettaisiin niin sanotulla negatiivisella leikkurilla, eli määrittelemällä niille siirtymä-/suoja-aika, jolloin avustukset eivät leikkaudu tai leikkaus olisi pienempi kuin ilman uudistusprosessia.
”Kun resurssit vähenevät, tarve uusille tehokkaille hallinnollisille ratkaisuille kasvaa entisestään. Tällöin on tärkeää, että myös rahoittaja tunnistaa tämän tarpeen ja on valmis yhdessä järjestöjen kanssa löytämään ja tukemaan uudenlaistenkin hallinnollisen yhteistyön mallien testaamista ja toteuttamista”, korostaa Häyrinen.
Muutosten aikataulu
Uudet tarve- ja vaikuttavuusperustaisuutta vahvistavat kriteerit voidaan selvityksen mukaan tuottaa vuoden 2026 aikana siten, että tarvittavien leikkausten kohdennukset vuodelle 2027 voivat jo perustua näihin kriteereihin. Sen sijaan varsinaisesti kriteerit on mahdollista ottaa käyttöön vuoden 2027 pilotoinnin jälkeen vuonna 2028.
Taustaa selvityksestä
Selvitys perustuu ministeri Kaisa Juuson valtiosihteerin Marjo Lindgrenin kesäkuussa 2025 antamaan toimeksiantoon STEAlle ja Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustusasioiden neuvottelukunnalle. Toimeksiannossa pyydettiin laatimaan syyskuun 2025 loppuun mennessä yhteinen konkreettinen ja toimeenpantava ehdotus avustustoiminnasta avustusvuodesta 2027 eteenpäin huomioiden STM:n teettämä selvitys, kansalaisjärjestöstrategia sekä käynnissä oleva valtionavustusuudistus ja valtioneuvoston linjaukset.