Viime viikolla varmistui, että Suomi on joutumassa Euroopan unionin liiallisen alijäämään menettelyyn. Talousennusteiden mukaan Suomen julkinen velka ylittää 90 prosentin rajan suhteessa bruttokansantuotteeseen jo ensi vuonna. Suomen joutumisesta ”tarkkailuluokalle” uutisoitiin laajasti. Lähes huomiotta jäi se, että samalla Suomi joutui myös sosiaalisen kehityksen tarkkailuluokalle eriarvoisuuden kasvun takia.
Komission raportin mukaan yhdeksässä jäsenmaassa – Bulgariassa, Kreikassa, Espanjassa, Italiassa, Liettuassa, Latviassa, Luxemburgissa, Romaniassa ja Suomessa – on riski eriarvoisuuden kasvulle. Komissio tulee tekemään tarkemman analyysin tilanteesta keväällä 2026.
Suomen tilanne viidellä mittarilla ”kriittinen” tai ”seurattava”
Komission maakohtaiset analyysit perustuvat sosiaalisen tulostaulun (Social Scoreboard) indikaattoreihin. Suomen päätyminen listalle johtuu erityisesti viidestä kriittiseksi tai seurattavaksi luokitellusta indikaattorista sekä yhdestä nopeasti heikentyneestä indikaattorista.
Kriittiseksi komissio arvioi terveydenhuollon hoivavajeesta raportoivien osuuden väestöstä. Osuus kasvoi edelleen vuonna 2024 (+0,6 prosenttiyksikköä) 8,5 prosenttiin, mikä on yksi EU:n korkeimmista luvuista (EU-keskiarvo 2,5 %). Vaikka perusterveydenhuollon jonot alkoivat lyhentyä, ei-kiireellisen erikoissairaanhoidon, esimerkiksi mielenterveyspalvelujen, hoivavaje pysyi huomattavana.
Toinen kriittiseksi arvioitu indikaattori oli työttömyysaste. Se nousi toista vuotta peräkkäin (+1,2 prosenttiyksikköä vuonna 2024) ja oli 8,4 % (EU:ssa 5,9 %). Myös nuorisotyöttömyys nousi 18,8 prosenttiin, selvästi EU-keskiarvon (14,9 %) yläpuolelle. Samaten pitkäaikaistyöttömyysaste kasvoi ja oli 1,8 % vuonna 2024 (EU:ssa 1,9 %). Näitä indikaattoreita pidetään nyt ”seurattavina”.
Työllisyysaste jatkoi laskuaan vuonna 2024 ja oli 77,0 % (-1,2 prosenttiyksikköä vuoteen 2023 verrattuna, EU:n keskiarvo 75,8 %). Tilannetta pidetään edelleen ”seurattavana”, sillä lasku on suhteellisen suuri EU-tasoon verrattuna.
Köyhyys- tai syrjäytymisriskissä elävien osuus kasvoi 1 prosenttiyksikön ja oli 16,8 % vuonna 2024. Lapsilla kasvu oli vielä suurempi (+3,5 prosenttiyksikköä 17,3 %:iin). Molemmat luvut ovat edelleen EU-keskiarvojen (21,0 % ja 24,2 %) alapuolella. Edellisenä vuonna Suomi oli vielä tällä indikaattorilla ”paras suoriutuja”. Nyt sijoitus laski kahdella pykälällä ja komissio katsoo tilanteen olevan ”hyvä, mutta seurattava”.
Tarvitaan pikaisia toimia eriarvoisuuskehityksen kääntämiseksi
Heikko työllisyystilanne yhdessä korkeiden elinkustannusten ja sosiaaliturvaan kohdistuneiden laajojen leikkausten kanssa on näkynyt ihmisten huolen, ahdistuksen ja stressin lisääntymisenä. Ihmisten talousvaikeudet näkyvät myös muun muassa ruoka-avun tarpeen, maksuhäiriömerkintöjen, häätöjen ja asunnottomuuden kasvuna.
”Eriarvoisuuden ja köyhyyden kasvun pysäyttämiseksi tarvitaan nyt nopeita toimia. Ihmisten työllistymisen tukemiseen on panostettava ja sosiaaliturvan riittävä taso on turvattava. Sosiaaliturvan leikkauksilla ja riittämättömillä palveluilla voi olla kauaskantoisia vaikutuksia ihmisten elämään, yhteiskunnalle aiheutuviin kustannuksiin ja yhteiskunnan vakauteen pitkällä aikavälillä. Tutkimus on osoittanut, että perheen köyhyys voi aiheuttaa nuorelle pitkälle hänen tulevaisuuteensa vaikuttavia vaikeuksia. Näin perheiden tämänhetkiset toimeentulo-ongelmat aiheuttavat yhteiskunnalle kuluja pitkälle tulevaisuuteen”, toteaa SOSTEn erityisasiantuntija Anna Järvinen.
Hän muistuttaa, että jos riittävä sosiaaliturva yhdessä palvelujen kanssa onnistuu estämään sosiaalisten ongelmien kasautumista ja tukemaan ihmisiä ajoissa ongelmien kanssa, pitkällä tähtäimellä kalliita korjaavia sosiaali- ja terveyspalveluja tarvitaan vähemmän, pitkittyneitä toimeentulotukiasiakkuuksia on vähemmän ja muiden sosiaalisten ongelmien hoitoon tarvitaan vähemmän rahaa.