Sosiaali- ja terveysjärjestöissä eletään haastavia aikoja, ja niiden toiminnan edellytykset ovat kriisissä.
SOSTEn Katsaus sote-järjestöjen tulevaisuuksiin näki päivänvalon reilut kaksi vuotta sitten. Siinä kuvattiin kolme skenaariota siitä, millainen sosiaali- ja terveysjärjestöjen rooli voisi olla ja miten se voisi näyttäytyä Suomessa vuonna 2040. Tuolloin muun muassa nykyistä hallitusta ei vielä ollut, eikä tiedetty mitään siitä, että sote-järjestöjen avustuksia tullaan leikkaamaan – leikkausten mittakaavasta tai aikataulusta puhumattakaan. Ainakin muutosten nopeus on meidät yllättänyt.
Kolmen skenaarion peilausta nykyhetkeen
Koska skenaariot eivät ole ennustuksia, niitä on hyvä tarkastella aika ajoin uusin silmin. Skenaarioiden yhteenvedossa hyödynsimme systeemiajattelija, U-teorian kehittäjä Otto Scharmerin näkemystä siitä, että haasteiden kohtaamisessa yleismaailmallisestikin näyttäytyy kolme vaihetta: aluksi jatketaan entiseen tapaan, seuraavaksi ongelmat aletaan nähdä, mutta reaktiona on niiltä suojautuminen, ja lopulta ongelmia ratkotaan yhdessä.
Totuttuun turvautuen
Tässä skenaariossa kuvasimme, että totutussa pysyminen on luonut turvallisuuden tunnetta, ongelmilta on ehkä suljettu silmät ja nämä ovat voineet olla jarruna laajemmalle kehitykselle. Ollaan tilanteessa ”tyyntä ennen myrskyä”.
Tällä hetkellä useimmat järjestöt ovat todennäköisesti pystyneet jatkamaan toimintaansa totutulla tavalla. Rahoituspaineet, etenkin valtion-, hyvinvointialue- tai kunta-avustuksia saavilla järjestöillä, kuitenkin kiristyvät. Nykyinen poliittinen ja taloudellinen tilanne pakottavat järjestöt pohtimaan uusia ratkaisuja. Tiedostetaan, että muutoksia on tulossa.
Voipuneena sinnitellen
Tässä skenaariossa kuvasimme, että järjestöjen energiaa on mennyt selviytymiseen, eikä voimavaroja kehittää uutta ole. Silmiä ei enää suljeta silmiä – myrsky on jo käynnissä. Mahdollisuutena on, kun ongelmat nähdään, että voi syntyä tahtoa tehdä asialle jotakin.
Tällä hetkellä mitään romahdusta järjestötoiminnassa ei ole näköpiirissä. Koska monet järjestöt toimivat vapaaehtoisvoimin, toiminta jatkuu. Luottamushenkilöiden ja vapaaehtoisten saaminen mukaan toimintaan on kuitenkin yhä nihkeämpää. Osa järjestöistä on saattanut jo joutua tarkastelemaan, kannattaako kaikkea toimintaa jatkaa tai supistetaanko jotain toimintaa. Kenties oman olemassaolon perustuksia on alettu vahvistaa. Ennakoinnin ja kauas katsomisen taidoille on käyttöä. Myös kansalaisyhteiskunnan merkitys kaipaa vankempaa puolustamista.
Yhteyden voimin
Tässä skenaariossa yhteisen hyvän tavoittelu on vaatinut ajattelutapojen muuttamista. Järjestöt alkavat yhdessä ratkomaan ongelmia. ”Myrsky laantuu”.
Tällä hetkellä haetaan eri tavoin ratkaisuja sille, miten järjestöt voisivat yhteyden voimin ylläpitää elinvoimaansa. Ratkaisuja haetaan vielä konkreettisilla asioilla, kuten SOSTEn tukitoimilla hallinto- ja toimitilaratkaisuiksi tai STEAn kartoituksilla järjestöjen toimintojen päällekkäisyyksistä tai rinnakkaisuuksista.
Jos oletamme, että käynnistymässä on isompi sote-järjestöjen olemassaolon edellytyksiä ravisteleva kriisi, kuten yllä kuvatuissa kolmessa skenaariossa, se voisi vauhdittaa yhteiskunnallisten paradigmojen muutosta eli muuttaa tapaa, jolla katsomme maailmaa. Lisäksi meitä ravistelevat yhteiskunnan ja ympäristön kriisit. Me järjestöt olemme parhaita määrittelemään sitä, miten näihin kriiseihin suhtaudumme. Opetusneuvos Kari Nyyssölä toteamus antaa myös ajattelemisen aihetta: ”Yhteisön vahvistuminen kriisien kautta on yhteisöllisyyden tyypillinen piirre”.
Kurottautumista kohti kehkeytymässä olevaa
Otto Scharmerin ajattelua hyödyntäen: tiedon ja tulevaisuutta varten tarvittavan tekemisen välillä on iso kuilu. Tämän kuilun ylittämisen yhtenä ratkaisuna on ei-tietämisen tila, jossa yksilöt ja yhteisöt malttavat pysähtyä aistimaan, mitä on kehkeytymässä. Tämä haastaa kiireisen kulttuurimme ja edellyttää epävarmuuden sietämistä yhä enemmän. Tarvitaan herkkyyttä tulevaisuudelle sekä asiantuntijoita ja toimijoita, jotka pystyvät kurottamaan kohti kehkeytymässä olevaa avoimella mielellä ennakkoluulottomasti, avoimella sydämellä empaattisesti ja avoimella tahdolla rohkeasti.
Haastetaan tulevaisuusherkkyyttämme
Sosiaali- ja terveysjärjestöt tekevät tahoillaan jo nyt monipuolista ja hyödyllistä toimintaa ihmisten hyväksi. Olemme kuitenkin vakuuttuneita siitä, että meillä sote-järjestöillä on kyllä herkkyyttä vielä sumuiselle tulevaisuudelle. Vahvuutemme on aistia ja innovoida uusia vaihtoehtoisia tapoja toimia, kykyä luoda synergiaa toinen toistemme ja yhdessä muiden yhteiskunnan toimijoiden kanssa ja hyödyntää yhteistä pääomaamme yhteiskunnan ongelmien ratkaisemiseksi ja kohderyhmiemme hyvinvoinnin edistämiseksi.
Haastetaan tulevaisuusherkkyyttämme pohtimalla seuraavia kysymyksiä:
- Mitä ovat muutosta estävät tai hidastavat vastavoimat?
- Mitä ovat muutosta edistävät voimat?
- Mikä on ensimmäinen askel, jonka juuri me haluamme ottaa muutoksen vauhdittamiseksi?
Parhaimmillaan kriisit vahvistavat sitä, mitä yhdessä olemme.
Lue lisää:
- SOSTE 2023, Aalto-Kallio Mervi, Mäkipää Erica, Kittilä Riitta & Inkinen Ari: Katsaus sosiaali- ja terveysjärjestöjen tulevaisuuksiin
- Tiivistelmä kolmesta skenaariosta
- Skenaarioiden pohjalta kirjoitettu blogimme 22.5.2023: Pelinrakennusta vai pudotuspeliä järjestötulevaisuuden pelikentillä?
Blogissa hyödynnetty:
- Nyyssölä, K. (2006) Kriisi ja sosiaalinen pääoma hyvinvointivaltiossa.
- Scharmer, O. Scharmer, O. C. (2016) Theory U. Leading from the future as it emerges. 2. painos