Helsingin Sanomien Vieraskynässä 7.9. Seppo Koskinen, Heikki Hiilamo ja Juho Saari muistuttivat asiasta, joka helposti unohtuu, kun sosiaali- ja terveyspalveluista käydään vilkasta keskustelua: ihmisten terveyttä ei tehdä vain terveydenhuollossa.
Terveyteen vaikuttavat merkittävästi esimerkiksi toimeentulo, työ, koulutus, asuminen, elinympäristö ja ihmisten mahdollisuudet osallistua yhteiskuntaan. Siksi väestön terveyttä ei voida edistää vain vastaanottohuoneissa tai hyvinvointialueiden palveluilla.
Tämä näkyy hyvin konkreettisesti ihmisten arjessa. Jos rahat eivät riitä ruokaan tai lääkkeisiin, sillä on vaikutusta terveyteen. Jos lapsi tai nuori voi huonosti, ratkaisu ei löydy aina terveydenhuollosta. Jos ikääntyneen toimintakyky heikkenee, tarvitaan palvelujen lisäksi turvallista asumista, toimivaa arkea ja mahdollisuuksia pysyä mukana yhteiskunnassa. Jos ihminen jää yksin tai työelämän ulkopuolelle, myös sillä on vaikutuksia terveyteen ja hyvinvointiin.
Terveys syntyy monissa arjen ratkaisuissa
WHO:n ohjelmissa ja Suomen terveyspolitiikassa tätä on jo pitkään kuvattu ajatuksella ”terveys kaikissa politiikoissa”. Periaate on yksinkertainen: kun päätetään esimerkiksi toimeentulosta, työllisyydestä, koulutuksesta, asumisesta, liikenteestä tai ympäristöstä, tehdään samalla myös terveyteen vaikuttavia päätöksiä. Kun kunta rakentaa turvallisen pyörätien, se tekee samalla terveyttä edistävää politiikkaa. Kun kirjasto tarjoaa kaikille avoimen paikan olla, osallistua ja kohdata muita ihmisiä, se voi vahvistaa myös hyvinvointia ja ehkäistä yksinäisyyttä.
Vieraskynän kirjoittajat Koskinen, Hiilamo ja Saari nostavat esiin huolen siitä, että tämä kokonaisuus on jäänyt viime vuosina taka-alalle. Huoli on aiheellinen.
Järjestöt tuovat päätöksentekoon ihmisten arjen näkökulman
SOSTEssa näemme tämän erityisesti järjestöjen ja ihmisten näkökulmasta. Järjestöt ovat lähellä ihmisten arkea ja näkevät usein ensimmäisinä, miten yhteiskunnalliset muutokset vaikuttavat ihmisten elämään. Ne kohtaavat ihmisiä, joiden toimeentulo ei riitä, palveluihin pääsy vaikeutuu, mielenterveys horjuu tai joiden mahdollisuudet osallistua yhteiskuntaan kaventuvat.
Samalla järjestöillä on paljon tietoa siitä, mikä ihmisten tilanteita voisi parantaa. Tätä tietoa kannattaisi hyödyntää päätöksenteossa nykyistä vahvemmin. Järjestöjen kokemustieto auttaa näkemään, millaisia vaikutuksia poliittisilla ratkaisuilla on ihmisten arkeen ja millaiset ratkaisut voivat vahvistaa hyvinvointia.
Terveyttä edistetään kaikessa päätöksenteossa
Tarvitsemme politiikkaa, jossa ihmisten hyvinvointi ja terveys ovat yhteinen tavoite – eivät yhden hallinnonalan asia. Päätöksenteossa on arvioitava nykyistä paremmin, miten ratkaisut vaikuttavat eri ihmisryhmien terveyteen ja hyvinvointiin.
Tässä työssä järjestöjen osaamisella ja ihmisten kokemuksilla on tärkeä rooli. Jos haluamme kaventaa terveyseroja, päätöksenteossa on hyödynnettävä nykyistä vahvemmin sitä tietoa, jota järjestöissä syntyy ihmisten arjesta. Sote-järjestöjen uusien avustuskriteerien myötä on vaarana, että tätä tietoa ei voi enää välittää päätöksentekoon. Se olisi kohtalokasta ja epäviisasta terveyden edistämisen näkökulmasta.