Hyvinvointialueet tarvitsevat järjestöjä, ja sen vuoksi järjestöt tarvitsevat paikan strategisen kumppanuuden pöydässä – ei pelkästään kuultavina, vaan osana ratkaisua.
Järjestöt mukana muutoksessa – ja pois sivuroolista!
Hyvinvointialueuudistus on tuonut rakenteita, mutta jättänyt joitakin ihmisiä ja ääniä ulkopuolelle. Sosiaalibarometri 2025:n tulokset kertovat uudistuksen etenemisestä, mutta myös ristiriidoista. Uudistuksen onnistumiset ja huolet nousevat barometrin vastauksissa esiin, mutta järjestöjen rooli loistaa poissaolollaan. Niiden ääni kuuluu kuitenkin rivien välistä.
Näkymättömästä näkyväksi
Järjestöjen toiminta on kaventunut ehkäisevän työn leikkausten ja yhteistyön ohentumisen myötä. Samalla tarve yhteisölähtöiselle työlle kasvaa – mutta tila supistuu.
Työn kuorma kasvaa
Sosiaali- ja terveyspalveluissa työskentelevä henkilöstö voi huonosti eikä tule kuulluksi. Järjestöt voisivat olla tukena jaksamisessa, osaamisen jakamisessa ja yhteiskehittämisessä – jos niille annetaan rooli.
Kun palvelut etääntyvät
Palvelujen saatavuus on eriarvoista, ja osa asiakkaista jää syrjään – juuri ne, joita järjestöt tavoittavat. Järjestöt paikkaavat aukkoja ja rakentavat luottamusta siellä, missä järjestelmä ei enää kanna.
Keinot järjestöjen aseman vahvistamiseen
1. Vakiinnutetaan järjestöt osaksi alueellista palvelukokonaisuutta
Järjestöt eivät ole erillinen toimija vaan osa hyvinvointialueen kokonaisuutta. Niiden rooli on tunnistettava asiakaspoluilla, palveluohjauksessa ja strategiatyössä.
2. Vakautetaan järjestöjen rahoitus pitkäjänteisesti
Lyhytjänteiset rahoituspäätökset horjuttavat toimintakykyä. Järjestöjen ennaltaehkäisevä työ tarvitsee pitkäjänteistä ja suunnitelmallista resursointia.
3. Otetaan järjestöt mukaan johtamiseen ja kehittämiseen
Yhteiskehittämistä ei synny kuulemistilaisuuteen kutsumisella – se vaatii rakenteita, joissa järjestöt voivat vaikuttaa suunnitteluun, ohjaukseen ja arviointiin.
4. Rakennetaan digisilta niille, jotka eivät pääse mukaan
Järjestöt voivat tarjota digitukea ja asiointiapua niille, joita sähköiset palvelut eivät tavoita. Tämä vaatii järjestöjen ja hyvinvointialueiden yhteistyötä digisyrjäytymisen torjumiseksi.
5. Vahvistetaan kumppanuuden kulttuuria
Luottamus ei synny ohjeilla vaan vuorovaikutuksella. Järjestöjä ei tule nähdä vain palveluntuottajina – vaan osaajina, yhteiskunnallisina vaikuttajina ja arjen asiantuntijoina.
Järjestöjen supervoima piilee inhimillisyyden, osallisuuden ja vaikuttavuuden puolustamisessa.