Viime viikolla julkaistu, ministeriöiden ylimmän virkamiesjohdon laatima puheenvuoro Valintojen Suomi kuvaa Suomea tilanteessa, jossa globaali epävakaus ja rakenteelliset muutokset edellyttävät vaikeita poliittisia valintoja. Sen tarkoituksena on tarjota suuntaviivoja poliittiselle päätöksenteolle tulevien kahden hallituskauden ajalle.
- Lue lisää: Valintojen Suomi – Kansliapäälliköiden pääviestit hallitusvaihdokseen (julkaisut.valtioneuvosto.fi)
Puheenvuoro tekee näkyväksi yhteiskunnan keskeiset paineet ja niiden mittaluokan. Siinä tunnistetaan toimintaympäristön neljä reunaehtoa: globaali epävakaus, ilmastonmuutos ja luontokato, väestö- ja aluerakenteen murros sekä julkisen talouden epätasapaino. Näihin esitetään myös yhteensä 31 ”ratkaisujen suuntaa”.
Tässä kirjoituksessa tuon esiin neljä keskeistä poimintaa koskien puheenvuoron teemoista etenkin seuraavia: luottamusta, kokonaisturvallisuutta, julkisen talouden sopeuttamista sekä päätöksenteon tietopohjan ja vaikutusten arviointia.
Poiminta 1: Luottamusta voidaan rakentaa ja heikentää poliittisella päätöksenteolla
Luottamus tulevaisuuteen on puheenvuoron mukaan kaikkiin raportin teemoihin liittyvä keskeinen menestystekijä. Puheenvuororaportissa tuodaan esiin julkiseen hallintoon kohdistuvan luottamuksen lasku sekä erityisesti nuorten tulevaisuususkon romahtamisen aiheuttama huoli.
Raportissa tunnistetaan, että politiikkatoimilla voidaan joko heikentää tai rakentaa luottamusta: esimerkiksi lapsiperheiden hyvinvointia heikentävät politiikkatoimet vaikuttavat suoraan lasten ja nuorten luottamukseen, ja siksi esimerkiksi toimivat peruspalvelut on turvattava. Hyvänä voi pitää esitettyä ratkaisusuuntaa, jossa päätöksenteossa huomioidaan väestöryhmät, joiden mahdollisuudet vaikuttaa omaan asemaansa ovat heikot.
Raportti jättää kuitenkin huomiotta sen, että suomalaisten luottamus myös sosiaali- ja terveysjärjestelmään on romahtanut 2020-luvulla. Kalevi Sorsa -säätiön Kansalaispulssi -kyselyyn perustuvan analyysin mukaan luottamus terveydenhuoltoon on laskenut enemmän ryhmissä, jotka käyttävät paljon julkisia terveyspalveluita, kuten pienituloisilla ja yksinasuvilla.
Sosiaali- ja terveydenhuoltoon kohdistuneet leikkaukset ovat siis osaltaan heikentäneet luottamusta palveluihin. Tämä on huolestuttavaa, sillä luottamuksen lasku heikentää kansanterveyttä jo itsessään: terveydenhuoltoon luottavat ihmiset myös hakeutuvat hoitoon ajoissa ja osallistuvat oman terveytensä edistämiseen.
Epävarmuuden kasvu näkyy myös taloudessa. Samaan aikaan kiristynyt raha- ja finanssipolitiikka sekä mittavien, myötäsyklisten menoleikkausten myötä supistunut kotimainen kysyntä ovat Uuden talousajattelun keskuksen UTAKin mukaan nostaneet Suomen työttömyysasteen Euroopan unionin korkeimmaksi. Epävarmuuden seurauksena kansalaisten heikentynyt luottamus omaan työhön ja toimeentuloon on puolestaan hillinnyt kysyntää entisestään. Suuria kulutuspäätöksiä ei uskalleta tehdä, vaikka ostovoima onkin elpynyt kasvaneiden reaalipalkkojen myötä.
Luottamuksen heikkeneminen on siis monin tavoin seurausta esimerkiksi sosiaali- ja talouspoliittisista päätöksistä. Kuten puheenvuororaportissa esitetään, päätösten rooli myös tulevaisuususkon korjaajana tulisi ymmärtää laajasti. Tämä edellyttää kuitenkin, että jo tehtyjen poliittisten päätösten vaikutuksia luottamukseen eri yhteiskunnan osa-alueilla tarkastellaan ja virheistä otetaan oppia tulevaisuudessa.
Poiminta 2: Järjestöillä on merkittävä rooli kokonaisturvallisuudessa
Puheenvuororaportin mukaan toimintaympäristön muutokset vaativat turvallisuuden vahvistamista myös tulevina vuosina. Raportissa tarkastellaan turvallisuutta laajasti kokonaisturvallisuuden näkökulmasta. Tämä on tärkeää, sillä turvallisuus ei rajoitu puolustuspanostuksiin vaan ulottuu talouteen, teknologiaan, väestön hyvinvointiin ja yhteiskunnan kriisinkestävyyteen.
Raportissa nostetaan esiin, että kokonaismaanpuolustuksen ylläpito edellyttää myös kansalaisjärjestöjen tukea sekä henkisesti ja fyysisesti toimintakykyistä väestöä. Turvallisuuden ja hyvinvoinnin yhteyttä ei kuitenkaan tuoda riittävän näkyväksi.
Koko yhteiskunnan tasolla resilienssi rakentuu pitkälti myös koetusta hyvinvoinnista ja hyvinvoinnin taustatekijöistä kuten toimeentulosta, terveydestä ja sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta. Näiden vahvistamisessa järjestöillä on keskeinen rooli.
Esimerkiksi sosiaali- ja terveysjärjestöt tavoittavat ihmisiä, jotka jäisivät muuten kaikkien turvaverkkojen ulkopuolelle sekä vahvistavat kriisinkestävyyden kannalta olennaista luottamusta ja osallisuutta. Kokonaisturvallisuuden tarkastelussa sote-järjestöjen rooli olisi perusteltua nostaa esiin nykyistä näkyvämmin ja turvata järjestöjen toimintaedellytykset riittävällä rahoituksella.
Poiminta 3: Sopeutusta hahmotetaan menoleikkaukset edellä
Yksi puheenvuoron esiin nostamista paineista on julkisen talouden epätasapaino. Finanssipoliittisen parlamentaarisen työryhmän asettaman alustavan tavoitteen pohjalta sopeutustarve on ensi hallituskaudella 8–11 miljardia euroa.
Raportissa visioidaan melko suorasti talouden sopeuttamista julkisen palvelujärjestelmän supistamisella: ”Nykyistä julkisten palveluiden kokonaisuutta ei ole mahdollista ylläpitää, vaan julkinen hallinto ja julkisten palveluiden kokonaisuus on mukautettava julkisen talouden reunaehtoihin.”
Vaikka sekä tulojen lisääminen, menojen sopeuttaminen että rakenteelliset uudistukset mainitaan mahdollisina toimina julkisen talouden kestävyysaseman parantamiseksi, raportissa ei ensisijaisesti hahmotella veronkorotuksia.
Demokratian kannalta on vaarallista, jos julkisten palveluiden uudelleenmäärittely, siis palvelujärjestelmän supistaminen, esitetään itsestään selvänä tai teknisenä pakottavuutena eikä poliittisena valintana. Tämä kaventaa tilaa avoimelta arvokeskustelulta, jota tulisi käydä siitä, miten ja kenen kustannuksella julkista taloutta tasapainotetaan.
Menoleikkauksiin painottuva sopeutus ei myöskään tue talouden kasvua, ja esimerkiksi UTAKin mukaan etenkin matalasuhdanteeseen ajoitetut leikkaukset voivat jopa heikentää julkisen velan suhdetta bruttokansantuotteeseen. Sen sijaan verotoimenpiteet ovat keskimäärin vähemmän kysyntää ja kasvua haittaavia toimia, mikä on todettu esimerkiksi tieteellisessä Journal of Economic Surveys -julkaisussa julkaistussa vertaisarvioidussa meta-analyysissa. Siksi sopeutuksen olisi perusteltua painottua tulevaisuudessa hyvin kohdennettuihin veronkorotuksiin.
Poiminta 4: Vaikutusarviointien ja vahvan tietopohjan merkitys korostuu sote-palveluissa
Puheenvuororaportti korostaa päätöksenteon tietopohjan vahvistamista ja laaja-alaisen vaikutusarvioinnin merkitystä erityisesti julkista taloutta sopeutettaessa. Sen mukaan uudistusten vaikutuksia on arvioitava pitkällä aikavälillä ja eri näkökulmista, jotta voidaan välttää kustannusten siirtyminen tai viiveinen kasvaminen toisaalla julkisen hallinnon sisällä.
Vaikutusarviointia ja skenaarioanalyyseja korostetaan raportissa tärkeillä osa-alueilla, kuten geopoliittisen ja taloudellisen epävarmuuden sekä ilmastonmuutoksen ja luontokadon tarkastelussa.
Kustannusten siirtyminen ja kasvaminen toisaalla on kuitenkin merkittävä riski myös sosiaali- ja terveyspalveluihin ja väestön hyvinvointiin kohdistuvissa säästötoimissa, joita raportin mukaan on vaikea jättää tulevaisuudessakaan sopeutusurakan ulkopuolelle. Tämä koskee erityisesti perusterveydenhuoltoa sekä muita varhaisen tuen ja ennaltaehkäisyn palveluita, joiden heikentyessä sosiaaliset ja terveyteen liittyvät ongelmat kasautuvat ja kärjistyvät myöhemmin kalliimpien palveluiden tarpeena.
Siksi on huomionarvoista, ettei puheenvuorossa nosteta sote- ja hyvinvointileikkausten vaikutusarvioita ja tietopohjan laajentamista keskeiseen rooliin osana päätöksenteon kehittämistä. Puutteellisen tai puuttuvan tiedon ja arvioinnin pohjalta tehdyt ja siten väärin kohdennetut leikkaukset hyvinvoinnista ja terveydestä johtavat esimerkiksi syrjäytymisen lisääntymiseen, mielenterveysongelmien kasvuun ja väestön terveyserojen syvenemiseen.
Nämä kehityskulut uhkaavat yhteiskunnan vakautta, taloudellista kehitystä ja kriisinkestävyyttä yhtä systemaattisesti kuin ulkoiset tekijät, ja siksi näiden toimien vaikutusten arviointi on keskeistä.