Koko kuluvan hallituskauden ajan hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi toimivia järjestöjä ovat puhuttaneet STEA-avustusten leikkaukset.
Hallitusohjelman 100 miljoonan euron leikkaus on muuttunut 140 miljoonaksi, ja leikkauksia on vaalikauden aikana kasvatettu ja aikaistettu. Leikkaukset ovat johtaneet monien järjestötoimintojen alasajoon ja suureen määrään järjestötyöntekijöiden irtisanomisia.
Puheet keskittyvät kuitenkin ehkä liiaksi rahoituksen ja leikkausten tasoon. Vähemmälle huomiolle jää silloin se, miten STEA-avustuksia koskeva päätöksenteko tapahtuu ja erityisesti se, millä tavoin vuoden 2026 avustuksia koskevat päätökset poikkesivat aiemmista.
Hallituspuolueiden yhteiskäsittelystä luovuttiin
Yksi keskeisistä avustusprosessin muutoksista liittyy syyskuussa 2025 annettuun valtioneuvoston määräykseen asioiden käsittelystä valtioneuvoston raha-asiainvaliokunnassa (VM/2025/114). Valtionvarainministerin esittämällä määräyksellä korvattiin aiempi vastaava määräys vuodelta 2002. Uuden määräyksen julkilausuttuna tavoitteena oli, että valtioneuvoston raha-asiainvaliokunnan ennakollinen finanssivalvonta kohdistuisi jatkossa nykyistä jossakin määrin vähäisempään, mutta asiallisesti merkittävämpään asiajoukkoon. Tavoitteen saavuttamiseksi tiettyjen asioiden käsittelyvelvollisuudesta luovuttaisiin kokonaan.
Niin vuoden 2002 kuin vuoden 2025 määräyksenkin lähtökohta on se, että ministeriöiden päätösvaltaan kuuluvat taloudellisen tai muun merkityksen vuoksi merkittävät asiat käsitellään valtioneuvoston raha-asiainvaliokunnassa. Uuden määräyksen myötä Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) kuitenkin teki tulkinnan, ettei STEA-valtionavustuksia koskeva päätös ole tällainen asia. Vuoteen 2026 saakka vastaavat avustuspäätökset oli viety raha-asiainvaliokunnan käsiteltäväksi.
Niin uuteen kuin vanhaankin määräykseen on kirjattu, että raha-asiainvaliokuntaan on lähtökohtaisesti vietävä kaikki yli 10 miljoonaa euroa ylittävät valtionavustukset. Samoin nykyisen määräyksen mukaan valiokuntaan on pääsääntöisesti vietävä kaikki verottomalta arvoltaan vähintään 10 miljoonan euron arvoiset sopimukset.
Tämän valossa on vaikea perustella, miksi STM:n tammikuista 274 miljoonan euron suuruista päätöstä STEA-avustuksista ei katsottu sellaiseksi taloudellisesti tai muuten merkittäväksi päätökseksi, joka olisi tullut käsitellä raha-asiainvaliokunnassa. Tokikaan päätös ei sisältänyt yhtään yli 10 miljoonan suuruista yksittäistä valtionavustusta. Valtioneuvoston raha-asiainvaliokuntaa koskevan uuden määräyksen myötä arviointi siitä, mikä on ”merkittävä” päätös, jäi siis käytännössä STM:n itsensä ratkaistavaksi.
Valmistelijoiden yli käveltiin
Sosiaali- ja terveysalan yhdistysten ja säätiöiden rahoituksesta annetun lain (284/2023) 4 §:n mukaan sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimii avustuspäätösten valmistelua sekä avustusten maksatusta, seurantaa ja valvontaa varten Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus. Lain esitöissä (HE 269/2022) todetaan seuraavasti: ”Sosiaali- ja terveysministeriön avustuskeskuksen (STEA) ehdotetaan jatkavan myös rahoitusmalliuudistuksen toteuttamisen jälkeen sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimivana itsenäisenä erillisviranomaisena.”
STEAn vuoden 2026 avustuspäätöksen valmistelun itsenäisyys herättää STEAn avustusehdotusten valossa perusteltuja epäilyksiä. Esimerkiksi alas ajettujen sosiaalista lomatoimintaa tuottavien järjestöjen avustusehdotuksen perusteluihin on kirjattu virke: ”Ehdotus perustuu sosiaali- ja terveysministerin ohjaukseen.”
Käytännössä sosiaali- ja terveysministeri on sekä valmistellut että vahvistanut kevään STEA-avustuspäätökset ohittaen niin itsenäisen valtionapuviranomaisen kuin raha-asiainvaliokunnankin. Näin päätöksenteko on suoritettu kokonaan ilman sen valvontaan tarkoitettuja hallinnollisia ja poliittisia tarkastuspisteitä.
Menettelyillä on oikeusvaltiossa merkitystä
Vaikka STEA-avustuksia koskevat päätökset ovat keskeisiä suomalaiselle hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen toimialalle ja sen avun kohteina oleville ihmisille, ne voivat suuren yleisön silmissä näyttäytyä vähämerkityksisinä aikana, jolloin länsimainen demokratia ja hyvinvointivaltio ovat uhattuina useasta suunnasta.
Kyse ei kuitenkaan ole yksittäisestä avustuspäätöksestä tai yhdestä ministeriön hallinnollisesta tulkinnasta. Kyse on siitä, millaiseksi julkisen vallan käyttö Suomessa on muuttumassa.
STEAn avustusvalmistelun itsenäisyyden ja raha-asiainvaliokuntamenettelyn tarkoituksena on varmistaa, että kansallisesti merkittävät ratkaisut arvioidaan avoimesti ja kollektiivisesti. Näiden ja tämänkaltaisten rakenteiden varaan rakentuvat julkisen vallankäytön avoimuus, ennakoitavuus ja kansalaisten mahdollisuus arvioida päätöksiä jälkikäteen.
Kun tällaiset demokraattiseen järjestelmään kuuluvat päätöksenteon valvonta- ja tasapainomekanismit ohitetaan, päätöksenteko keskittyy yksittäisille ministereille tai virkamiehille ja sen läpinäkyvyys heikkenee.