Kuvitellaan hetki vuotta 2030. Ihminen ei enää selaa palveluhakemistoja tai googlaa järjestöjä. Hän kysyy tekoälyltä: “Tekoäly, mistä saan apua omaishoitajana? Tekoäly, mistä löydän vertaistukea tässä elämäntilanteessa?”
Tekoäly kokoaa vastauksen sekunneissa. Se valitsee, ketkä toimijat nostetaan esiin ja ketkä jäävät näkymättömiin.
Tämä ei ole kaukainen tulevaisuus. Se tapahtuu jo nyt. Organisaatioilta odotetaan, että ne tarjoavat omistamalleen relevantille toimintatiedolle rajapintoja tekoälyagentteihin, jotka puolestaan tekevät ihmisille esimerkiksi toiminta- ja palveluehdotuksia verkossa.
Tulevaisuuden näkyvyys rakentuu datasta
Aiemmin riitti, että järjestöllä oli hyvät verkkosivut ja selkeä viesti. Nyt ratkaisevaa on, onko palvelukuvaus rakenteinen ja koneluettava – ja löytyykö tieto kansallisista tietorakenteista, kuten Kansallisesta palvelutietovarannosta tai Lähellä.fi-palvelusta.
Tekoäly ei “ymmärrä” toimintaa samalla tavalla kuin ihminen, vaan tunnistaa rakenteita, rajapintoja ja dataa. Jos tieto on vain tekstinä nettisivulla tai PDF-esitteessä, se voi jäädä algoritmien katveeseen. Silloin myös järjestö voi jäädä näkymättömäksi, vaikka toiminta olisi kuinka vaikuttavaa.
Miksi tämä on järjestöille iso kysymys?
Sosiaali- ja terveysjärjestöjen vahvuus on ennaltaehkäisy, vertaistuki ja arjen tuki – juuri se työ, jota tehdään ennen kuin ongelmat kasautuvat. Tai siinä vaiheessa, kun sote-palveluista on jo ollut apua, mutta toipumiseen ja toimintakyvyn palautumiseen tarvitaan vielä tukea.
Mutta jos ennaltaehkäisy tai toimintakyvyn palautumisen tuki ei näy datassa, se ei näy myöskään palveluohjauksessa, päätöksenteossa eikä toiminnan rahoitusperusteissa.
Tekoälyn aikakaudella näkyvyys ei ole sattumaa. Se on seurausta siitä, miten olemme rakentaneet tietopohjamme.
Kaksi mahdollista tulevaisuutta
Ensimmäisessä tulevaisuudessa järjestöt ovat täydentävä lisä, joka löytyy vain, jos joku osaa etsiä oikeilla sanoilla. Toisessa järjestöt ovat osa soten digitaalista palveluekosysteemiä. Niiden tarjoama tuki näkyy automaattisesti, kun ihminen etsii apua.
Valinta ei tapahdu itsestään.
Tämä ei ole IT-hanke
Kyse ei ole teknisestä projektista, vaan sote-järjestöjen asemasta ja roolista osana sosiaali- ja terveydenhuollon kansallista kokonaisuutta.
Kyse on siitä, millainen rooli sote-järjestöillä on suomalaisessa hyvinvointimallissa 2030-luvulla: olemmeko tulevaisuudessa täydentävä lisä, joka löytyy vain, jos joku osaa etsiä – vai rakenteellinen osa palveluekosysteemiä, joka näkyy automaattisesti?
Digitalisaatio on mukana myös suosituksissamme sote-palvelujärjestelmän jatkokehittämiseksi. Haluamme käydä tämän keskustelun yhdessä jäsenjärjestöjen kanssa. Tarvitsemme yhteisen suunnan ja konkreettiset askeleet, sillä juuri nyt tekoälyn avulla ja kautta tapahtuu paljon.
Järjestöjen tulevaisuus ei ratkea verkkosivuilla, vaan siinä, miten rakennamme yhteisen tietopohjan ja vaikutamme digitaalisiin rakenteisiin.
Vinkkinä, että aihe on esillä myös tulevalla Järjestöristeilyllämme 12.–13.5.2026!